Luotu penkkiurheilijaksi

Viikonloppuna etsittiin jälleen Karjalan kovinta crossfit-urheilijaa, ja istuin tapani mukaan katsomossa. Taisi olla jo kolmas vuosi putkeen, kun ihastelin toinen toistaan kovempia suorituksia ja hämmästelin, mitä kaikkea ihmiskroppa jaksaa. Kolme päivää, kahdeksan lajia ja satoja toistoja. Puuskuttaa jo pelkkä ajatteleminen.
Samalla kun silmieni alla vilisi joukko vahvoja urheilijoita, huomasin, että suhteeni lajiin oli muuttunut. Aiemmin olen nimittäin palanut halusta kokeilla crossfitia, ja kisojen seuraaminen on herättänyt kipinän uskaltaa lajin pariin. Katsomossa istuessani olen miettinyt, mihin oma kehoni voisi yltää ja mitä saisin itsestäni irti. Olen katsellut peruskurssien hintoja ja aikatauluja. Pohtinut, miten kulkisin salille ja millainen harrastaja olisin. Haavekuvat ovat siis olleet aika valmiit, mutta silti en ole saanut ilmoitettua itseäni peruskurssille. Jokin on pistänyt vastaan ja estänyt hyvien suunnitelmien toteuttamisen.

Jo kesäkuussa, kun istuin Savonlinnan urheilukentällä katselemassa veljeni Sawotta-koitosta, tunsin jonkin muuttuneen. Ihailin taitavia ja ennen kaikkea sitkeitä kilpailijoita suunnattomasti, mutta entisen kaltainen palo lajin pariin puuttui.
Saman havainnon tein tänä viikonloppuna Ukonniemen katsomossa. Crossfitin viehätysvoima ei ole kadonnut, mutta se on muuttunut. Minusta on alkanut tuntua, ettei laji ehkä olisikaan minua varten. Etten osaisi antaa itsestäni kaikkea saati uskaltaisi yrittää hurjilta näyttäviä juttuja. Etten sopisi porukkaan tai löytäisi omaa harrastuskotiani salin seinien sisältä.

Ensin muutos harmitti, mutta sitten tajusin, että tämä lienee suhteemme väistämätön määränpää: enhän ole saanut itseäni edes peruskurssille, joten miksi haikailla joka kerta katsomossa. Kenties oma liikuntatapani on jotain muuta kuin raskaat painot ja veren maku suussa. Tai ehkä olen liian pehmeä ja arka tuohon rautaiseen sakkiin.
Selitystä en oikeastaan edes kaipaa vaan ajattelin vihdoin tehdä rauhan itseni ja crossfit-kutittelun välille. Laitan juoksulenkkarit jalkaan ja suuntaan palauttelemaan vanhaa hölkkäharrastusta. Sen jälkeen jumppaan kotona tai ehkä päädynkin tekemään jooga- tai pilatesliikkeitä. Crossfit-katsomoon palaan, kun seuraava mahdollisuus tulee: niin hienosta penkkiurheilulajista on kyse!
