Elokuun ensimmäisen päivän aamuna alkoi matka Espooseen veljeni Aaron luo. Pitkään suunniteltu InterRail-matka starttasi Helsinki-Vantaan lentoasemalta lennolla Italian Venetsiaan. Reissua olimme veljeni kanssa suunnitelleet jo kauan ja puhetta siitä oli ollut jo pari vuotta. Nyt meidän ensimmäinen matka kahdestaan oli aluillaan ja luonnollisesti perhosia löytyi vatsasta. Mutta sitä en suostunut näyttämään.

Lentokoneen likaisen ikkunan läpi otettu kuva välittää hyvin sen kuvan Venetsiasta mitä ei usein siitä näe. Venetsian ja mantereen välinen vesialue on erittäin saasutunut ja kovan laivaliikenteen sekoittama. Satamassa liikkuu päivittäin satoja laivoja ja suuret risteylalukset eivät ole sen harvinaisempi mäky kuin Helsingin satamassa, missä veden syvyys on huomattavasti suurempi, eikä sekoita merenpohjaayhtään niin paljon kuin Venetsian edustalla.

Lento Venetsian lentokentälle laskeutui paikallista aikaa illan suussa, hankimme heti ensitöiksemme Venice Unica-kortin millä sai ilmaisen sisäänpääsyn kaupungin useimpiin museoihin ja kirkkoihin, joissa oli sisäänpääsy. Mutta ennen kaikkea sillä sai ilmaisen julkisen liikenteen kaupungin suurimmalle liikennöitsijälle. Tämä sisälsi normaalin bussikyydin lentoasemalta bussiasemalle ja vesibussin eli vaporeton rajattoman käytön. Vaporetto oli hieno kulkuväline. Siitä lisää hetken päästä.

Vessan näkymä 5/5

Bussiasemalle päästyämme meidän piti päästä saaren toiselle puolelle majapaikkaan. Pienen harhailun, Google-mapsin ja paikallisten avun jälkeen löysimme majapaikalle joka sijaitsi aivan Jesuiittojen kirkon vieressä ja vessan ikkunasta näkyi kaunis näkymä merelle. Täydellistä.

Ensimmäinen varsinainen päivämme alkoi matkalla pienelle Buranon saarelle. Burano on pieni kalastajien saari ja on tunnettu hyvin värikkäistä taloistaan. Kuuleman mukaan saaren kalastajat maalasivat talonsa erikoisen värikkäästi jotta näkisivät kalassa ollessaan oman talonsa koko ajan. Sama idea näytti olevan jokaisella sillä kaikki alueen talot olivat enemmän tai vähemmän räikeitä värejä.

Värikkäät talot ovat värikkäitä
Kauniita värejä ja kulkukoira
Burano oli kissojen valtakunta, ainakin 10 kissaa tuli vastaan pienellä kadulla.

Iltapäivällä suunnistimme Pyhän Markuksen torille aikeena vierailla Pyhän Markuksen kirkossa ja Dogen palatsissa. Torille päästyämme päätimme jättää kirkossa vierailun tältä päivältä sillä jono sisään oli satametrinen. Aukion läheisyydessä kuljeuttuamme ilta alkoi jo hämärtyä päätimme lähteä vaporettolla takaisin lähemmäksi majapaikkaamme saaren toiselle puolelle. Tämä matka kesti noin 40 minuuttia sillä valitsemamme vesibussissa kiersi saaren ympäri Grand Canalen toiseen päähän. Tämä ei ollut virhe, pääsimme näkemään paljon enemmän saaresta ja sen ympäristöstä. Vaporetton hitaus mahdollisti joka hetki talojen ja kauniiden kanaalien ihailun. Ja niistä ehti ottaa valokuvia, täydellinen keino tutustua saareen paremmin. Illan päätteeksi kävimme majapaikkaamme vastapäätä olevassa ravintolassa herkullisella pizzalla. Ei reissu olisi ollut mitään ilman kunnon italialaista pizzaa (ei ananasta).

Pizza 5/5

Päivä kaksi alkoi vierailulla Pyhän Markuksen kirkkoon. Venetsian yksi suosituimmista matkakohteista. Hyvin kaunis ja koristeltu katolilainen basilika. Jonottaa saimme pari kymmentä minuuttia, mutta odotus oli sen arvoista. Basilica Di San Marco on omistettu Evankelista Markukselle ja sen kryptassa löytyy hänen pyhäinjäännöksensä. Tuomiokirkon rakentaminen alkoi 828 ja valmistui jo neljä vuotta myöhemmin. Kirkko tuhoutui kyljessä kiinni olevan Dogen palatsin palon yhteydessä ja uusi kirkko valmistui 1094. Sen arkkitehtuuri on ottanut mallia Istanbulin Hagia Sofiasta.

Piazza di San Marco oli muun Venetsian tavoin täynnä turisteja sohimassa selfietikuillaan.

Arkkitehtuurista puheen ollen, toisen päivän ohjelma koostui myös Venetsian Arkkitehtuuribiennaalista. Venetsian biennaali on hyvin merkittävä taidetapahtuma Euroopassa ja arkkitehtuuribiennaali on Euroopan tärkein kansainvälinen arkkitehtuurin tapahtuma. Tämän vuoden päänäyttelyn teema oli Reporting from the front, näyttelyyn oli päässyt mukaan kolme suomalaista arkkitehtia Hollmén Reuter Sandman. Heiltä esitteillä oli kolme kohdetta: Naistentalo Senegalissa, Naisten turvakoti Tansaniassa ja jätteidenkerääjien lasten oppimiskeskus Egyptissä.

Biennaalin päänäyttely oli hieno ja vakuuttava. Teeman tarkoitus oli avata millaista vaikutusta arkkitehtuurilla voi olla yhteiskunnassa.

Päänäyttelyn sisällä oli rakennelma joka oli tehty kokonaan paneelimaisista betonilaatoista, eikä siihen ollut käytetty mitään kiitysainetta.

Päänäyttelyn lisäksi biennaali koostuu erinäisistä pavilijongeista ja näyttelyistä. Paviljongit ovat yleensä maakohtaisia, esim. Suomen tai Italian, mutta seasta löytyi myös Skandinavian ja Baltian paviljongit. Pavilijonkeja on Venetsiassa kymmeniä joiden kiertäminen yhdessä päivässä ei ole mahdollista joten kiersimme niistä jokusia. Tietysti ensimmäisenä Suomen paviljonki (suunnitellut Alvar Aalto 50-luvulla). Paviljongin aihe oli From Border to Home, ja käsitteli pakolaisten hätämajoituksia ja pysyvämpiä asumisratkaisuja. Erittäin mielenkiintoinen ja toteuttamiskelpoisia ideoita mielestäni löytyi.

Skandinavian paviljongissa oli koko tilan täyttävät pyramidityyliset puurappuset, liekö saanut vaikutteita saunan lauteista.
Ai miksi emme menneet kondoliajelulla? Koska se maksoi 80€ tunnilta. Ei miedän budjetilla. Taustalla Huokausten silta, jonka varrelta aikoinaan vangit näkivät viimeisen kerran kauniin Venetsian ennen vankilaan joutumista.

Harmiksemme aika loppui kesken ja meidän täytyi kiiruhtaa rautatieasemalle sillä yöjuna Lyoniin Ranskaan lähti jo alkuillasta.

Ainoa kuva Venetsia hienosta rautatieasemasta on hivenen Aarontäyteinen