Esilukija VI

Mukavaa joulunalusaikaa! Joulukiireet painavat varmasti jo päälle, ja sohvapöydälle on taas kertynyt läjä lukematonta feature-journalismia. Ei hätää. Luet Esilukijan kuudetta uutiskirjettä. Se auttaa sinua valitsemaan ajalla 1.–14.12.2016 ilmestyneistä jutuista juuri ne, jotka sinun kannattaa lukea.

Arvioituja juttuja on 23. Ne on arvioitu asteikolla 0–4. Nolla tarkoittaa, että jutun voi hyvillä mielin jättää lukematta. Ykköset ja sitä korkeammat arvosanat saaneet kannattaa lukea. Tavanomaisten HS:n ja Suomen Kuvalehden lisäksi mukana on juttuja Ainosta, Ulkopolitiikasta ja Ylioppilaslehdestä.

Tällä kertaa Esilukija on ollut joulumielellä: yli puolet jutuista eli 14 on suositeltavia, kolme puolestaan kahden tähden arvoisia. Se tarkoittaa, että juttu kannattaa paitsi lukea myös jakaa.

Vastauksia yleisimpiin kysymyksiin löytyy täältä. Kysymyksiin, joihin ei löydä vastausta, @esilukijat vastaavat Twitterissä.

KAKSI TÄHTEÄ:

HS Sunnuntai 11.12.
Sami Sillanpää: Paluu pelkoon

Mitä kuuluu Irakiin palautetuille?

Tämä juttu on uutiskirjeen paras.

Todennäköisesti jokaisen suomalaisen “laatujournalismia” edustavan lehden viimeisen vuoden toivejuttu numero yksi. Asiasisältönsä puolesta juttu on priimaa. Paikan päällä on oltu, keissejä piisaa, ne on ymmärretty ja selvitetty. Ja silti: vaikka aihe on ajankohtainen ja sen taustat on selvitetty ja otettu komeat kuvat, ei juttu sittenkään aivan onnistu säväyttämään. Ei tämä mitään huippufeaturea ole, mutta aiheen tärkeydestä kaksi tähteä.

Suomen Kuvalehti 49/2016
Aurora Rämö: Hän: Pekka Mattila

Narrin rooli: jonkunhan se on otettava.

Henkilökuva Pekka Mattilasta näyttää ja kuulostaa siltä, miltä Esilukija kuvitteleekin Pekka Mattilan kuulostavan: luettelemassa päättömyyksiä ja kuulostamassa aika ajoin aivan pölkkypäältä. Mattilan annetaan puhua paljon itse, sekä asiasta että ennen muuta vierestä, mikä avaa julkisuudessa ristiriitaista vastaanottoa saaneen hahmon luonnetta osuvan kuuloisesti.

Ulkopolitiikka 04/2016
Kaarina Vainio: Totuus häviää verkossa

Miten Saksan venäläisvähemmistö liittyy infosotaan?

Vihdoinkin trolleista ja informaatiovaikuttamisesta on tehty juttu, jossa ote on kiihkottoman analyyttinen, termit määritellään ja vivahteet ymmärretään. Myös median toimintaa ja ongelmakohtia ruoditaan ilahduttavan avoimesti. Tutkijan lausuessa “Toimittajat ottavat aiheita usein poliittisen järjestelmän sisältä ja pr-materiaaleista. He tuijottavat työkoneillaan liikaa uutistoimistoja, tiedotteita ja kilpailevia tiedotusvälineitä”, tekee mieli nyökytellä innokkaasti.

YKSI TÄHTI:

Ylioppilaslehti 06/2016
Janne Arola: Totuus tulee Paateron suusta

Entinen poliisiylijohtaja istuu tekemään tiliä ulostuloistaan.

Hyvä ja tarpeellinen ajatus haastaa eläkkeelle jäänyt ja edelleen kummallisia kommentteja laukova entinen poliisiylijohtaja, mutta tulos jää laihaksi — saalista olisi ehkä pitänyt lihottaa asiantuntijakommenteilla tai -arvioilla. Silti on hyvä saada vahvistus sille, mitä olemme uumoilleet: Paateron ulostulot perustuvat lähinnä mutuun.

Ylioppilaslehti 06/2016
Henna Hietamäki: Takaisin kotiin

Ylioppilaslehti haastattelee suomenuskoista miestä ja muinaisuskojen tutkijoita.

Ihan kiva. Saako sanoa, että ihan kiva? Opiskelijalehdissä lienee tehty tätä samaa juttua listaksi asti. Onhan se sekularisaatio kiinnostavaa, mutta hyvin vähän siitä saadaan sanotuksi mitään uutta. Jutussa jaaritellaan, pyöritellään, raavitaan vähän sieltä täältä, ja vellotaan jonkinlaista pointtia etsien, sitä löytämättä. On samaanihahmoja, uuspakanuutta, on tutkijoita kommentoimassa, on nyky-yhteiskunnan kommentaaria. 36,5 celciusasteeseen jäädään.

HS Kuukausiliite 12/2016 
Unto Hämäläinen: Sori siitä!

Hieman raskas lähihistorian luento siitä kiinnostuneille.

Unto Hämäläinen kertoo mielenkiintoisen tarinan kokoomuksen nykypolvesta ja lähihistoriasta. Juttu on hieman luettelomaisesti kirjoitettu, mutta niin Unton jutut aina on. Unto-setä vain kertoo tapahtumia, ja jos ei kiinnosta, no, Unto kertoo silti.

Jos olet kiinnostunut kotimaan politiikasta, lue. Videokin on katsomisen arvoinen, sillä siinä Hämäläinen avaa suhdettaan Stubbiin.

Suomen Kuvalehti 48/2016
Inkeri Koskinen: Tietysti se on totta — sitähän on tutkittu!

Tietokirjailija kirjoittaa luottamuksesta tieteeseen totuudenjälkeisellä ajalla.

Pätevä ja mukavalukuinen juttu aiheesta, jota olisi voinut käsitellä myös kunnianhimoisemmin ja isommin. Tieteen luotettavuus on aihejärkäle, josta on tässä raapaistu pinnan päällä olevan pölyn ensimmäistä kerrostumaa. Sitäkin täpärästi. Juttu on kuitenkin niin jouhevasti kirjoitettu, että ansaitsee suosituksen.

Ylioppilaslehti 06/2016
Juuso Määttänen: Sukeltanut vene

Jollan piti olla uusi Nokia, muttei pysynyt pinnalla. Löytyykö pelastus Venäjältä tai Kiinasta?

Jos Esilukija on aiemmin paiskonut Ylioppilaslehteä aiheiden tylsyydestä, syksyn kolmannessa lehdessä on tapahtunut selvää edistystä. Hyvä, nuoret! Jolla on oikein hyvä aihe post-Nokia-Suomessa. Enää tökkii toteutus: juttu on rakenteeltaan neukkarilähtöinen ja tasapaksu, ei zoomaa eteen ja taakse tai käytä juuri mitään kerronnallisia koukkuja. Ison kuvan se kyllä piirtää aivan tarpeeksi hyvin, mutta feature on detaljeja, syvyyttä, kerrontaa. Tästä jutusta ne kaikki puuttuvat. Tulevaisuuden Venäjä- ja Kiina-kytkyistä olisi mielellään lukenut enemmänkin. Sen sijaan jutussa toistellaan yrityshistoriikkia, joka kuuluisi taustaksi, ei jutun pääasiaksi.

HS Sunnuntai 11.12.
Tommi Nieminen: Kuuhullu

Kuu-ukko kertoo olennaisen Piilaaksosta.

Slushiin saapuneen kuubisneseksentrikon haastattelu sisältää nipun herkkupaloja, joiden vuoksi se kannattaa lukea. Artikkeli onnistuu kertomaan enemmän Piilaakson kulttuurista kuin varsinaisesta herra kuuherrasta. Että tällainen puolihullukin pääsee pääministerin vippipäivälliselle! Ja tuolla voi ihan oikeasti laukoa mitä vain! Tämä kaikki kuitenkin kuorrutetaan toimittajan omilla, varsin epäkiinnostavilla ruminaatioilla. Niiden tehtäväksi jää vain olla liisteriä, johon kaikenlaisia detaljeja ja hassutuksia sitten lätkitään.

HS Kuukausiliite 12/2016
Anu Nousiainen: Leikin loppu

Hyvin kirjoitettu luettelo syyrialaismiehestä ja median käytöstä.

Alkupuolelta harmillisen luettelomainen juttu, joka kääntyy lopussa tarpeelliseksi mediakritiikiksi siitä, miten lelusalakuljettajan tarina meni läpi mediassa. Jutusta käy oikein hyvin ilmi, että lähes kaikki Adhamiin liittyvä on enemmän tai vähemmän epävarmaa, koska tiedot ovat Adhamin omien lausunton varassa. Jossain niiden alla välittyy kuva ihmisestä, joka on rimpuillut paremman elämän perässä ja ollut valmis tekemään sen eteen mitä vain.

Suomen Kuvalehti 48/2016
Hannu Pesonen: Tehtävä: rauha

Suomen Kuvalehti lähettää taas yhden postikortin maailmalta.

Juttu Keski-Afrikan tasavallan monimutkaisesta tilanteesta on suoraan maailmanpolitiikan harrastajille eikä juuri muille. Ylipäätään näinä laiskanpulskeina avokonttorivuosina, jolloin toimittajan suurin uhka työssä on äkillinen tulosvaroitus, YT:t ja kasvissyöjäksi ryhtyminen, tuntuu aivan sekopäiseltä, että joku on oikeasti käynyt Keski-Afrikassa. Mutta että täällä sitä vain ollaan aina Afrikan räjähdysherkimpiä pesäkkeitä auliisti setvivän Pekka Haaviston kanssa, tavataan valtavasti ihmisiä ja piirretään tarkka kuva kriisivaltiosta, johon Hesari tuskin lähettäisi tuosta vain ketään, koska yleisö on niin rajattu. Kuka tämän maksaa? Ulkoministeriökö?

Suomen Kuvalehti 48/2016
Petri Pöntinen: Kemikaalikoe koulussa

Home-Suomi.

Suomen Kuvalehti jatkaa remonttiuutisten linjalla. Muutama numero sitten laitettiin kuntoon putket, nyt homekoulut. Sisäilmaongelmat kuulostavat typerryttävän tylsältä aiheelta, mutta ne ovatkin jännästi erityisen suomalainen ongelma, sillä täällä on eristetty taloja liian hyvin. Siksi aiheesta on yllättävän vähän Suomeen sopivaa tutkimustietoa ja hometorjuntaa tehdään mutu-tuntumalla, juttu paljastaa. Päättäjiä olisi kuitenkin saanut grillata huomattavasti enemmän. Rötösherrat kuriin!

Suomen Kuvalehti 48/2016
Aurora Rämö: Hän: Jari Mäki

Pohjalainen amerikkalaisuuden harrastaja ajelee sheriffiautolla lännenhattu päässä.

Kummallinen juttu pohjanmaalaisesta amerikkaintoilijasta, jossa oletetaan lukijan joko tietävän kuka Jari Mäki on tai kiinnostuvan tirkistelystä hassujen junttien elämään. Toimittaja ei oikein tahdo löytää oikeaa tapaa kertoa Mäestä, joka onkin varmasti osoittautunut yllättävän vaikeaksi jutunaiheeksi. Päällisin puolin älyttömästä kylähöpsöstä kertova juttu tekee lopussa kunnianhimoisen U-käännöksen: se onkin humaani ja lämmin tarina intohimosta ja rakkaudesta.

HS Sunnuntai 4.12.
Suvi Turtiainen: Ei minun sotani

Toimittaja muistuttaa lähihistorian kauheuksista.

Aina vain puhutaan natseista, vaikka usein Bosniasta puhuminen olisi parempi muistutus siitä, kuinka Euroopassa asiat voivat mennä vikaan. Tässä on juttu, jolla olisi kaikki mahdollisuudet olla loistava. Se alkaa intensiivisesti: alun kohtaus on vaikuttava, kuvat ovat vaikuttavia, toteutus on vaikuttava. Sitten — pläts! Ei tullutkaan suurta maailmanselitystä! Ei kunnon kuvauksia hirveyksistä! Ei lopullista synteesiä vaan vain muutama pahaenteinen rivi. Juttu jää vähäisemmäksi kuin osiensa summa. Esilukija luuli saavansa suuren sivistyksen Bosnian sodasta, mutta on nyt pettynyt.

NOLLA TÄHTEÄ:

HS Kuukausiliite 12/2016
Kira Gronow: He eivät unohda

Tehdäänkö keskitysleireistä aina uusia näyttelyitä ja juttuja vain siksi, ettei niitä unohdettaisi?

Keskitysleirit olivat sen verran äärimmäinen asia, että niistä on vaikea kirjoittaa juttua, joka ei liikuttaisi edes vähän. Valitettavasti rakennetta jutussa ei ole nimeksikään.

Suomen Kuvalehti 49/2016
Juha Itkonen: Kaikki oli jo sanottu

Kirjailija on kirjailija.

Todella kivaa, Juha, että olet päässyt tapaamaan Karl Ovea, että hän muistaa tapaamisenne — ja että teistä on vieläpä yhteiskuva! Se ei tee sinusta kuitenkaan kiinnostavaa, eikä varsinaisesti myöskään ystävästäsi. Onhan Knausgård kyllä melkoinen tyyppi ja loistelias kirjailija, mutta olisivatpa hänestä kirjoitetut jutut edes kohtuullisia.

HS Kuukausiliite 12/2016
Jouni K. Kemppainen: Taivaallinen torvisoittokunta

Reportaasi joutsenmetsältä.

Jos olet luontojuttujen ystävä, sinun pitää lukea tämä. Jos et, ei ole mitään syytä, miksi lukisit. Se ei nimittäin kerro juuri mistään tuokiokuvia kummemmasta. On tosin otettava huomioon, ettei tätä juttua ei olisi voinut kirjoittaa kukaan muu kuin henkilötyyppi “Kuukausiliitteen toimittaja”. Katsokaa vaikka sanastoa!

HS Kuukausiliite 12/2016
Jouni K. Kemppainen: Vuosi ilman lihaa

Keski-ikäinen toimittaja kokeilee kasvissyöntiä — huh huh, mitä draamaa.

Vaikka se, että keski-ikäinen mies ei syö vuoteen lihaa ja kirjoittaa siitä Kuukausiliitteeseen, on kasvissyönnille suurempi julkisuusvoitto kuin mikään Animalian koskaan tekemä yhteensä, voi perustellusti kysyä: miksi kukaan olisi kiinnostunut siitä, mitä toimittajalle kuuluu? Siinä ajassa, jonka Esilukija käytti tämän jutun lukemiseen, olisi tehnyt vaikkapa erittäin maukkaan voileivän.

HS Sunnuntai 4.12.
Johannes Niemeläinen & Juho Korhonen: Koti on nyt muualla

Kosmopoliitit eivät välttämättä halua asua Suomessa. Ylläri.

Jutun pihvi on graafissa: korkeakoulutettujen osuus Helsingissä on laskenut selvästi tällä vuosikymmenellä, muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa näin ei ole, vaan Tukholmassa ja Kööpenhaminassa on selvää nousua. Jostain kumman syystä itse juttu sen sijaan pohjautuu Facebook-kyselyyn, jonka johtopäätösten pohjalta on turvauduttu “ihmislähtöiseen” lähestymistapaan: haastateltavia on eri puolilta Eurooppaa, mutta he latelevat lähinnä samat kliseet suomalaisesta kulttuurista kuin jokainen ulkomaille työharjoitteluun lähtenyt.

Suomen Kuvalehti 48/2016
Anssi Orrenmaa: Joku pudotti lompakon

Kadonnut prosessissa: jännittävä tarina.

Hirveän kutkuttava aihe, josta olisi saanut irti ihan mitä tahansa. Esilukija vuodattaa tällaiselle tuhlaamiselle yhden katkeran kyyneleen ja antaa suutuspäissään nollan, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Meitä suoranaisesti harmittaa toimittajan puolesta: tunnistamme hänen yrittämänsä lajityypin ja jotkut meistä pitävätkin siitä, mutta tämä ei vain valitettavasti kanna maaliin asti tällä kertaa.

Aino 04/2016
Juho Rautiainen: Post-menestyjä

Menestys ei kiinnosta, protestanttisen työmoraalin aika on ohi, kyl te tiedätte.

Jos haluaa kasapäin esimerkkejä siitä, miten yritetään luoda hassunhauskan kepeä juttu leikittelevin sanakiemuroin, mutta päädytään naamalleen ratakiskoon, tässä on hyvä kokoelma. Viimeistään kohdassa “myös postkolonialistista joogamattoa tai Starbucksin chai lattea kantava hyvinvointibloggaaja on monella mittarilla yhteiskunnan huipulla ja voi näinä aikoina hyvinkin tulla kutsutuksi linnanjuhliin” tuntuu, että lukijaa on jo kiusattu riittämiin. Silloin ollaan vasta puolivälissä. Likimain mahdoton luettava.

HS Sunnuntai 4.12.
Ville Similä: Itsenäisyydessä ei ole mitään hauskaa

Mainion aineen kehnolle toteutukselle heltiää vain tomaatteja.

“Suomessa ihmeteltiin, kuinka muslimit voivat suuttua Tanskan pilakuvakohuista. ‘Ja sitten kaikki raivostuivat, kun Aku Hirviniemi teki televisiossa sketsin, jossa oli kusevinaan Suomen lipun päälle.’ “

Tämä on oikeasti kiinnostava suomalainen ajatusvamma. Valitettavasti puusta ei päästä kuin muutaman askeleen päähän, ja sitten juttu loppuukin.

Suomen Kuvalehti 49/2016
Heikki Vento: Kenen joukoissa seisot

Toimittaja rakentaa demarit Kaarle Herttua -fantasioihin.

Pitkistä nimiluetteloista koostuva luettelo SDP:stä. Jutun varsinaisesta pointista on useammankaan lukukerran jälkeen mahdoton päästä jyvälle. SDP:ssä tapahtuu jotain, ja kas tässä uusi kasa nimiä. Kirjoitus olisi voinut mieluusti olla myös ilkeämpi, sillä katsokaa nyt demareita hei — Lindtman, onko nyt fiksu olo listoista? Harakka, miksi olet jahkailija? Tuppurainen, kerro yksikin asia, mistä suomalaiset sinut muistavat? Ja Rinne, onko hienoa, että merkittävin asia mistä sinut muistetaan on jumalauta pastaresepti?

Esilukija jää joulutauolle ja ilmestyy seuraavan kerran tammikuun 5. päivä. Seuraa meitä Facebookissa ja Twitterissä, sillä jaamme pyhien aikana kanavissamme erityisen hyviä juttuja läpi historian.

Tilaa Esilukijan uutiskirje sähköpostiisi tästä.

Esilukijan aiemmat uutiskirjeet Mediumissa.

Show your support

Clapping shows how much you appreciated Esilukija’s story.