Esilukija XIV

Mukavaa pääsiäisviikkoa. Esilukija on lukenut kahdeksantoista artikkelia. Suositeltavia niistä on yksitoista, kahden tähden veroisia kaksi.

Jokainen luettu media on yltänyt tähdille. Tarjolla on lukusuosituskatsaus Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilta, Kuukausiliitteestä ja Suomen Kuvalehdestä. Lisäksi olemme lukeneet viimeisimmän Long Playn jutun.

Seuraava uutiskirje lähtee matkaan kahden viikon kuluttua 27. huhtikuuta.

Jos luet tätä Mediumista, uutiskirjeen saat jatkossa sähköpostiisi tästä. Mikäli on kysyttävää tai kommentoitavaa, @esilukijat vastaavat parhaansa mukaan Twitterissä ja Facebookissa, joissa molemmissa saa painaa tykkäysnappuloita. Todennäköisesti kysyttävien kysymysten kooste löytyy täältä.

Tähdellä merkityt jutut vaativat joko tilauksen tai ovat kirjeenlähetyshetkellä luettavissa vain printissä. Kaikki nämä ongelmat ovat ratkaistavissa tekemällä lehtitilauksia ja ostamalla irtonumeroita. Sitä Esilukija suosittelee siinä missä lukemistakin.

Kaksi tähteä

HS Kuukausiliite 4/2017
Teppo Sillantaus: Viimeinen toisinajattelija*

Kekkosslovakian radikaali jyrähtelee.

Tämä juttu on uutiskirjeen paras.

Hauska, sivistävä ja avartava juttu poliittisesta ilmapiiristä 1970-luvulla. Aivan erinomaisen hyvää historiajournalismia. Juttu sisältää yhden viime aikojen parhaimmista haastatteluista. Emme spoilaa haastateltavaa, mutta tämä henkilö onnistuu kuvailemaan 1970-luvun Suomen poliittista ilmapiiriä paikoin The Office -henkisellä kuivalla humoristisuudella. Kokoomusnuoret pyörivät eduskunnan käytävillä aivan tosissaan sirppivasarapinssit rinnuksissaan, ja Harri Holkeri suostuu puhumaan kokoomuskollegalleen lähinnä selkävaivoistaan. Kun nykyään varoitellaan niin kovalla suulla, että on vaarallista keikuttaa venettä, niin osattiinpa sitä ennenkin. Huikea juttu, kippis Cyomi!

Suomen Kuvalehti 13/2017
Jukka Heinonen: Miro

Vastaanottokeskusrähinöitsijän annetaan kertoa itse.

Viime aikoina on hirvittävästi yritetty selittää, mitä Suomessa tapahtui vuonna 2016. On tehty dokumentteja, kirjoitettu kolumneja, korjailtu faktoja. Silti mikään muu ponnistus ei anna menosta yhtä kirkasta kuvaa kuin tämän jutun yhden yksittäistapauksen näkemys yhdestä yksittäistapauksesta. (Joka olisi saanut fiiliksen vuoksi olla vielä puhekielisempi.) Yleistää tätä tahtoisi, jotta voitaisiin viimein puhua rakenteista eikä natseista.

Yksi tähti

Suomen Kuvalehti 14/2017
Silja Lanas Cavada: Je suis Marine

Le Pen ABC.

Juttu tuskin sisältää uutta tietoa kellekään, joka on lainkaan seurannut Le Penin kulkua ranskalaisessa politiikassa tai ylipäätään eurooppalaisen oikeiston nousua, mutta se on yhtä kaikki oiva ja teknisesti moitteeton rautaisannos Marinesta. Väsyneelle otsikollekin löytyy tekstistä motiivi. Lue rinnakkain Imagen viiden vuoden takaisen jutun kanssa.

Suomen Kuvalehti 14/2017
Kati Leskinen: Hän: Teppo Saari

Taas yksi ehdokas tolkun ihmiseksi.

Sympaattinen juttu tolkun ihmisestä, joka auttaa turvapaikanhakijoita. Mukavaa, että iänikuisen turvapaikanhakijakeskustelun tavisosapuolet pääsevät ääneen, ja tässä on vielä kuunneltu itse turvapaikanhakijoitakin. Kannattaa lukea, jos päivän positiivisuuskiintiössä on vajetta.

HS Sunnuntai, 2. huhtikuuta 2017
Veera Luoma-aho: Somessa mainostaa Mika Häkkinen ja kohta myös naapurin Irma*

Kohta ihan kuka vain voi olla somebrändilähettiläs ja mannekiini.

Tärkeä katsaus vaikuttajamarkkinointiin ja uusiin luoviin tapoihin, joilla ihmiset saadaan huijattua ostamaan asioita. Muotoseikoissa puutteita, mutta aiheesta ei ole Suomessa vielä kyllästymiseen asti jauhettu. Alku hyvä, loppua kohden huononee.

HS Sunnuntai, 9. huhtikuuta 2017
Jaakko Lyytinen: Koppiin jo 16-vuotiaana*

Fiksu demokratiatutkija jyrähtelee.

Tutkijareferaatti, mutta siitä huolimatta oikein hyvä vaalipäivän juttu. Onnistutaan tökkimään monia kohtia ja lähettämään pisteliäitä terveisiä ajatushautomoihin kyseenalaistamalla konsulttielitistinen demokratiakupla “vahvimman demokratiana” ja kritisoimalla sen kykyä madaltaa osallistumiskynnyksiä oikeasti. Sanotaan ääneen, että köyhyyspolitiikka, työllistymispolitiikka ja syrjäytymisen ehkäisy ovat kaikki demokratian edistämistä.

Suomen Kuvalehti 13/2017
Katri Merikallio: Miten ne sen tekevät

Melkein kaikki rakastavat dynaamista ja ketterää digi-Viroa.

Vihdoin ne sen tekivät! Digi-Virosta on kirjoitettu lähinnä uutisvirkkein, mutta SK tulee ja poimii matalalla riippuvan hedelmän. Pettyä ei tarvitse, sillä pelkkään digihuumaan sotkeutumisen sijaan SK maalaa tarkan kuvan koko Virosta. Oma komiikkansa on tosin siinä, että anarkistikin päästetään ääneen. Jakautumiselle olisi löytänyt hienovaraisempiakin symboleita. Jos suotte, nillitämme sen verran, että suuren ristiriidan valtiollisten tavoitteiden (kaikki koodaa! menestytään!) ja osittain huonosti voivan todellisuuden välillä olisi voinut nostaa keskiömpään. Nyt kritiikki tulee vasta lopussa ja on aika nopeasti kuitattu.

HS Kuukausiliite 4/2017
Anu Nousiainen: Hengetön hengenpelastaja*

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää Anne-nukesta.

Hieman tylsä juttu hengenpelastusnukesta, jossa varsinaisen suuren tarinan sijaan on kimppu irrallisia. Ei tarjoa suuria lukuelämyksiä, yleissivistystä kyllä senkin edestä.

HS Kuukausiliite 4/2017
Tuija Pallaste: Etusivun uutinen*

Valtakunnallinen paikallisuutinen sen keskelle joutuneen paikallislehden läpi katsottuna.

Hieno juttuaihe, kökkö toteutus. Periaatteessa hyvin kirjoitettu kuvaus Imatran joukkosurman vaikutuksista paikalliseen yhteisöön, mutta esimerkiksi selitysten etsiminen kansallisesta rakennemuutoksesta ynnä muusta jää analyysiltään ohueksi ja hieman kaukaa haetuksi. Hataraa lama- ja mielenterveysongelmaselitystä yritetään hapuilla kertomalla teollisuuskaupungin historiasta ja syöksystä, Eveliina Lappalaisenkin tapauksesta, mutta se sanoo niin vähän mitään, että tuntuu päälleliimatulta.

Suomen Kuvalehti 14/2017
Petri Pöntinen: 46 päivää sosialismia

Suomussalmella perustettiin kovaa vauhtia Suomen kansantasavaltaa vuonna 1939.

Hieno historiajuttu todella erikoisesta ajanjaksosta Suomen historiasta. Kaikki on niin kutsutusti kohdillaan. Hieno yksityiskohta kaivettu esiin ja selostettu kuivakan sijaan jopa ylielävästi. Aikuisten journalismia. What’s not to like.

HS Kuukausiliite 4/2017
Saska Saarikoski: Šakkimestarin vaikein ottelu*

Saskarov kyselee, Kasparov jyrähtelee.

Keskipelissään hieman junnaava, mutta silti mainio henkilökuva šakkimestarista ja hänen taisteluistaan. Ei ole vähättelyä sanoa, että Garri Kasparov on mieleltään yksi maailman kiinnostavimmista ihmisistä, ja yhdestä tunnin haastattelusta on taitava kirjoittaja taustamateriaalin avulla saanut kelpo jutun kasaan. Suurta dramatiikkaa ei synny, mutta koska Venäjä on aina ajankohtainen, ovat maan asioita tiiviisti miettivien rohkeiden henkilöidenkin ajatukset aina kiinnostavia.

Long Play 51
Meri Valkama: Vaarallisia yhteyksiä

Sikainfluenssarokotesotkun vähemmän pateettinen ja monimutkaisempi puoli.

On hieman harmi, että Long Playn uutuus on oikeastaan jatkojuttu. Siinä referoidaan pitkät pätkät Meri Valkaman Suomen Kuvalehdessä aiemmin julkaistua juttua hämeenlinnalaisten lasten sairastumisesta. Siinä myös syvennetään ja järkevöitetään Iltalehdessä helmikuussa šokeerannutta narkolepsiatapausta. Kun juttu pääsee yli lapsitragedioista, kirkastaa sitä, että toden totta, sikainfluenssarokotteiden kanssa jokin taho on mokannut. Juttu vihjaa, että ensin mokasi lääketehdas ja myöhemmin, liian läheisten suhteiden vuoksi, myös THL. Sikainfluenssasotku on osoittanut järjestelmästä useita hyvin raskauttavia puutteita.

Nolla tähteä

Suomen Kuvalehti 13/2017
Markus Hotakainen: Jokin tässä ei nyt täsmää…

Entä jos kuussa ei käytykään.

Käsittämätön juttu yrittää todistaa vuonna 2017, että kuulento todella tapahtui. Ehkä tämä on vaan niin korkealentoisen hauskaa huumoria, että emme yksinkertaisesti ymmärrä. Ehkä pitäisi antaa neljä tähteä.

HS Sunnuntai, 2. huhtikuuta 2017
Jouni K. Kemppainen: Nyt saa nauraa feministille*

Hauska feministi jyrähtelee.

Nalkutamme usein siitä, että jutut ovat liian pitkiä. Tällä kertaa kaikki on toisin, sillä juttu on liian lyhyt. Raisa Omaheimo vaikuttaa esittelyään kiinnostavammalta haastateltavalta, jolla on paljon järkevää asiaa feminismistä, suomalaisesta komiikasta ja yhteiskunnasta. Toimittaja antaa taitavasti tilaa selittää näkemyksiä, ovat ne kuinka hyvin tai huonosti argumentoituja tahansa. Valitettavasti juttu katkeaa aivan uskomattomalla tavalla kuin seinään, ihan kuin olisi toimittajan nauhurista kasetti loppunut kesken tai jokin mystinen merkkiraja ylitet-

HS Sunnuntai, 2. huhtikuuta 2017
Anna-Stina Nykänen: Jokapäiväinen leipäjonomme*

Leipäjono for dummies.

Hurstin lama-ajan leipäjonon mittainen juttu leipäjonoista on raskasta luettavaa ei aiheensa vaan kirjoitustapansa vuoksi. Lukeminen on kuin seuraisi tekstin hidasta kompastumista omiin joka suuntaan kiitäviin jalkohinsa ja lentoa rähmälleen sitaattimereen. Leipäjonoista kaivetaan merkityksiä joita siellä ei ole, pohditaan, filosofoidaan ja maistellaan lausepareja, kuten: “Paljon liikkuu huhuja rikkaista, jotka hakevat ruoka-apua hienolla autolla. Vähemmän puhutaan niistä, jotka on haettu jonosta ambulanssilla.” Kokoelma huomioita vailla päätä tahi häntää.

HS Sunnuntai, 9. huhtikuuta
Eeva Palojärvi: Nakkilasta kajahtaa*

80-vuotias vuorineuvos jyrähtelee.

Toivottavasti tekoäly ei ainakaan lähiaikoina syrjäytä toimittajaa, sillä se näyttäisi todennäköisesti suurin piirtein tältä. Setä setäilee valtakunnanlehdessä mutu-pohjalta mielipiteitään taloudesta ja politiikasta. Jos et saa tätä tarpeeksi joulupöydässä, niin tässä oiva mahdollisuus tankata lisää. Tauno Matomäki latelee mielipiteitään, toimittaja/robotti nyökyttelee ja kirjaa ylös ja lehti painaa. Paksuinta jöötiä koko paketissa.

Suomen Kuvalehti 13/2017
Essi Salonen: Hän: Anu Koivunen

Asiantuntijuus on mielentila, osoittaa uusi superprofessori.

Henkilökuva viime vuosien superprofessorista on piinallisen ympäripyöreä, vaikka perusteleekin ympäripyöreyttään vilpittömällä tarpeella syventää lukijoille, mitä tämän vakikasvon julkisen minän takana on. Ilmeisesti lätinää perhekuviosta ja pendelöinnistä.

Suomen Kuvalehti 14/2017
Outi Salovaara: Venäläisten hotellit

Venäläisillä on kiinteistöjä Suomessa, apua.

Katsaus venäläisten hotellitoimintaan Kaakkois-Suomessa on sävyltään juurikin niin Yleisradion kakkoskanavan arki-illan ajankohtaisohjelmaa kuin aiheesta saattaa kuvitella — on keksitty, että niin, venäläisillä on aika paljon matkailukiinteistöjä Saimaalla, käydäänpä katsomassa, koetetaan tavoitella, kas, joku saadaan kiinnikin, ja katsotaanpa vielä kiinteistörekisteriä ja tilinpäätöksiä. Lopuksi kysytään oikeuslaitokselta, yliopistolta ja keskusrikospoliisista. Tavanomaista, kuivakkaa mutta perusasiat kunnossa pitävää journalismia, jota ei olisi näillä antimilla tarvinnut venyttää läheskään näin pitkäksi. Lukemisen jälkeenkin jää mysteeriksi, mikä koko asiassa on edes niin ongelmallista, sillä epäilykset ovat vain spekulaatioita.

Eikö riitä? Täältä satoja aiempia lukusuosituksia ja tästä kirje suoraan sähköpostiisi.

Show your support

Clapping shows how much you appreciated Esilukija’s story.