Loputon elämä osa 1
Jos jotain pitäis ymmärtää niin ymmärrän sen, että jollakin tavalla pitää päästä johonkin tässä maailmassa. Johonkin, mihin kukaan muu ei ole halunnut. Jotain mihin kukaan muu ei pysty.
Silmäni avautuvat pikkuhiljaa. Pieni sumu hälvenee päässäni ja yritän jollakin tavalla saada itseni mahdollisimman nopeasti hereille. Minulla ei ole aikaa siihen, että viettäisin yhtään enempää aikaa herätessäni. Siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Hereille pääseminen on kuitenkin asia mikä tulee siinä samalla, kun suoritan askereeni. Ponkaisen siis ylös. Laitan vasemman jalkani sängyn loveen ja käytän sitä vipuna saadakseni tukipisteen ponkaisemiselleni. Olen ylhäällä. Muistelen nopeasti mitä minun täytyy tehdä. Ensin pitää pestä hampaat, koska hampaiden pesun jälkeen on hyvä olla kolmeenkymmeneen minuuttiin syödä tai juoda mitään. Kävelen siis vessaan ja ennen sitä otan mukaani kännykän, jossa minulla on valmiina pyörimässä luentosarja neurologiasta. Perusteita, joita olen päättänyt tänään ymmärtää. Kosketan kännykkäni näyttöä, joka on rasvainen useista sormeni pyyhkäisyistä, mutta en ole löytänyt mitään syytä sen pyyhkimiseen, koska näen siitä tarpeeksi hyvin.
Harjaan hampaani vasemmalla kädellä, vaikka olenkin oikeakätinen. Haluaisin olla yhtä hyvä käyttämään molempia käsiä ja ei ole parempaakaan keinoa kuin hampaiden peseminen sitä varten. Pesen hampaitani noin kaksi minuuttia mikä on yleensä se aika, jota suositellaan hampaiden pesua varten ja enemmästä ei pitäisi olla mitään hyötyä. Sylkäisen, mutta muistan ettei tarvitse erikseen huuhdella suuta vaan aineen pitää antaa vaikuttaa. Jostain kumman syystä moni luulee huuhtelun olevan jollakin tavalla oleellinen asia mitä pitäisi tehdä. Luultavasti jonkin niin teollisen jättäminen suuhun tuntuu tavalla tai toiselta väärältä.
Menen suoraan tekemään kehonpainolla tehtäviä harjoituksia jatkaen neurologian luennon kuuntelemista. Tällä kertaa luennoitsija puhuu siitä miten ihmisen aivot ovat neuroplastisia eli muovautuvaisia. Aivomme ihan oikeasti fyysisesti muuttaa muotoaan sen perusteella miten niitä käytämme päivittäin. Olen tiennyt tämän jo aikaisemmin, mutta aina voi oppia jotain uutta. Harjoittamani kehonpainolla tehtävät liikkeet ovat rutinisoituneet mieleeni eikä minun tarvitse kauheasti miettiä sitä. Kaksikymmentä punnerrusta, kaksikymmentä linkkuveistä ja sitä rataa. En aikaisemmin kauheasti priorisoinut aikaani liikkumiseen, mutta luettuani muutamia tutkimuksia siitä miten kehon hyvinvoinnilla ja liikunnalla on vaikutuksia omaan ajatteluun tajusin etten voi jättää tätä asiaa laiminlyömättä.
Tällä hetkellä luennossa puhutaan erinäisistä haasteista mitä tulee neurologeille aivojen ymmärtämisestä. Ala on kuulemma aika lasten kengissä vielä ja kysymyksiä on paljon. Jatkan matkaani kohti keittiötä. Syön tuttuun tapaan taas puuroa, jota on helppo tehdä ja se on halpaa kuin mikä. Siitä huolimatta puuro on todella tehokasta ruokaa. Monien ravinteiden lisäksi se tarjoaa ihan kohtuullisen makrotason annostuksen ja sisältää proteiinia, joka on hyvin omaksuttua kehon toimesta.
Seuraavaksi syödessäni aion katsoa japanilaisia tv-sarjoja ilman tekstityksiä. Ihmisten kyky omaksua uutta kieltä on parhaimmillaan silloin, kun hän ymmärtää syy- ja seuraussuhteesta eri merkitykset sanoille. Audiovisuaalinen anti antaa parhaa ärsykkeet ymmärtää vierasta kieltä. Minulla ei ollut alussa mitään ajatusta siitä mitä arkiset sanat kuin “kiitos” tai “näkemiin” voisivat olla japaniksi. Kuitenkin sarjaa katsoessa minulle tulee selkeä kuva siitä, sillä henkilöiden käyttäytyminen toisiaan kohtaan tuo heti esille kontekstista milloin pyydetään anteeksi. Olen aika varma, että usein kuulemani “sumimasen” olisi ainakin jonkinlainen anteeksipyyntö.
Puuroni on syöty ja jaksoa tuli katsottua näköjään kahdeksan minuutin ja seitsemäntoista sekunnin verran. Aikalailla vakio mitä minulla yleensä menee puuron syömisen kanssa. Päätän laittaa jakson sivuun ja seuraavaksi lukea mitä nettisivulla Naked Capitalism on sanottavaa tämän hetken tilanteesta poliittisesta tilanteesta ja taloustieteestä Yhdysvalloissa. Luen yleensä tätä juuri sen takia, että Yhdysvallat on paras esimerkki sellaisesta taloudesta, josta voi ottaa mallia. Ei sen takia, että kyseessä olisi hyvin toimiva järjestelmä vaan siksi, että sen ongelmat näkyvät siellä ensin ja sitten meillä. Yritän kaikin keinoin keskittyä, mutta mieleni alkaa taas harhailemaan. Onneksi saan otteen siitä ajatusmallilla, jota kutsun “moodiksi”. Se on tietynlainen keino palauttaa mieleni oletusasetukseen. Laitan sormen eteeni, jota tuijotan hetken ja yritän keskittää mieleni siihen. Saatuani tämän moodin olen taas valmis lukemaan tekstiä.
Pääsin artikkelin loppuun. Se käsitteli tällä kertaa lähinnä oikeustapausta, joka todennäköisesti saattaa muuttaa sitä millä tavalla jatkossa brändikiistoja selvitetään. Seuraavaksi agendallani on yrittää saada tietty määrä reaktioita sosiaalisessa mediassa. Yleensä valitsen ne kohteet, jotka jo seuraa minua twitterissä hyvin ja yritän ylläpitää tätä interaktiivisuutta. Valikoin muutamia twiittejä, joista tykkään ja seuraavaksi siirryn kommentoimaan sellaisten tilien twiittejä, jotka ei seuraa minua. En viitsi ihan hirveän pitkään käyttää aikaa Twitterissä, koska liika aktiivisuus helposti iskee takaisin. Minun pitää nyt siirtyä taas seuraaviin tehtäviin.
Tällä hetkellä lista taidoista, joita minun pitäisi kehittää on laulaminen. Laulamisen osaamisen hyvänä puolena on kyky ottaa kaikki irti kyvystämme hengittää ja se tarjoaa myös apua eläväiseen puheeseen, kuten myös kestävyyteen puhua pitkiä aikoja päivässä. Sosiaalisissa tilanteissakaan ei ole mitenkään pahitteeksi osata laulaa sillä se on hyvä tapa asemoida itseään hyvin ja hurmata uusia ihmisiä. Valitsen yleensä englanninkielisiä lauluja, sillä saan siinä samalla opeteltua lausumaan englantia. Laulaminen on myös tapa harjoittaa musiikkia ja musiikin vaikutus aivojemme rakenteeseen on kiistaton. Mitäpä en tekisi ollakseni kyvykkäämpi ja parempi kuin kukaan muu.
Kello näyttää siltä, että olen jo saapumassa uutta etappia. On nimittäin aika taas liikkua. Vuorossa on lihastreeni, jota teen yleensä joka toinen päivä. Välineiksi olen valinnut kahvakuulat nimittäin ne vievät erittäin vähän tilaa eikä minun tarvitse poistua kotoani ollenkaan. Tällä kertaa laitan ääniluennon sijasta päälle videoluennon, joka on filosofiaa. Aiheena on Derrida ja dekonstruktio. Rick Roderick on mainio luennoitsija ja valitsin tämän luentosarjan juuri sen takia, että kaipaan innostunutta selvitystä filosofiasta. Yritän luoda mahdollisimman affektiivista suhtautumista filosofiaan, koska innostus aihetta kohtaan syventää huomattavasti kykyä omaksua niitä asioita, joita siihen liittyy.
Sain treenini ja luennon päätökseen. Enää on vuorossa suihku, jonka jälkeen kehoni tarvitsee proteiinia ja hiilihydraatteja, jotta lihakseni saa tarvittavan. Valmistamani ruoka on yleensä mahdollisimman yksinkertaista ja sisältää vähän ainesosia, jotta se on helppo hahmottaa minulle kokonaisuutena. Siihen yleensä kuuluu lähinnä soijarouhetta, hernerouhetta, pinaattia, valkosipulia, sipulia ja lopuksi erinäisiä mausteita. Saan aikalailla minimaalisesti sen mitä kehoni luultavasti tarvitsee ja hinnaksi tulee aika vaatimaton määrä. Tämän lisäksi otan monivitamiiniporetabletin, joka pitää huolta ettei minun tarvitse kiinnittää erityisesti huomiota muihin mikroravinteisiin. Ruokaa laittaessani laitoin taas päälle kevyellä napautuksella kännykästäni taas neurologian luennon siitä kohtaa mihin jäin. Ruuan valmistuessa ei tarvitsekkaan enää tehdä mitään muuta kuin jatkaa taas siitä mihin Rick Roderick jäi. Tällä kertaa päästää omaan suosikkiini eli Michel Foucaultiin sillä mikään muu kuin valta ei kiehdo minua.
