Oman elämäni urheilija


Edellisen blogikirjoituksen aikoihin elin tietyllä tapaa suurten muutosten aikaa. Mennyt talvi oli ollut monella eri tasolla varsin haastava, mutta toisaalta tulevaisuuden horisonttiin oli avautunut oivia mahdollisuuksia elämän uusiin seikkailuihin ja haasteiden kohtaamiseen. Nyt onkin hyvä aika hieman peilata, miten nämä mahdollisuudet ovat loppujen lopuksi kesän aikana realisoituneet.


Huhtikuun viimeisinä päivinä yksinäinen tutkimusmatkailija pohjoisesta oli rantautunut oudolle seudulle ilman sen selkeämpää suuntaa tai tarkoitusta, joten kaikki avartavan seikkailun ainekset olivat kasassa. Ainoa kohteen ja tutkimusmatkailijan yhdistävä tekijä oli omalla aktiivisella työllä hankittu mahdollisuus osoittaa omaa osaamista rakentamisen suunnannäyttäjän toiminnan uudisraivauksen muodossa; metsää on toisinaan harvennettava, jotta pystyy näyttämään asioita, joita muut eivät näe.

Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana ympäristö ei osoittanut vihamielisyyden merkkejä, vaikka luonto olikin läsnä lähes kaikkialla. Uteliaisuus ajoi tutkimusmatkailijan laajentamaan omaa reviiriään, jolloin asumuksesta joutui poistumaan hieman kauemmaksikin. Pelko eksymisestä ja petojen armoille joutumisesta osoittautui pian kuitenkin turhaksi. Taival taittui välimatkojen lyhyyden ja paikalliseen maastoon muotoutuneiden kulkureittien vuoksi nopeasti, ja suunnistaminenkin onnistui ilman auringon aseman tai puunkuorten sammaltilanteen seuraamista. Myös ravintoa oli asumuksen lähimaastoissa saatavilla runsaasti ja helposti, joten nälkäkuolemakaan ei ollut välittömästi uhkaamassa. Kaikin puolin alkoi siis näyttää siltä, että ympäristö tuuditti vähitellen pohjoisen tutkimusmatkailijaa kaivattuun turvallisuudentunteeseen.

Tervetuloa Jyväskylään.

Jyväskylä tarjoaa upeat ulkoilumaastot!

Vaikka pienestä luonnonläheisestä kaupungista puhutaankin, ei ympäristö todellakaan ole niin karu, kuin mitä allekirjoittaneen tarinankerronnallinen viestinnän yritys antaa ymmärtää. Jyväskylä on kaikilta osin osoittautunut juuri sellaiseksi paikaksi, mitä se olemuksellaan ulospäin viestii: nuorekas, kehittymishaluinen, ja viihtyisä. Kooltaan kaupunki on ainakin omasta mielestäni juuri sopiva, ja kaikki tarvittava on asettunut varsin kompaktiin tilaan vesistöjen läheisyyteen ja keski-suomalaiseen mäkimaisemaan. Luonnon läheisyys lähes paikassa kuin paikassa on viihtyisyystekijä, joka luultavasti tekee tästä paikasta niin houkuttelevan kuin se itselle ainakin tällä hetkellä on. Myös lyhyet etäisyydet ja palveluiden sopiva keskittyminen ovat tekijöitä, jotka ovat auttaneet minua sopeutumaan tähän uuteen kotikaupunkiin. Koko kaupungista ja sen väestöstä huokuu tietty energisyys, ja kokonaisuudessaan olenkin erittäin hyvilläni, että tartuin tilaisuuteen ja siirsin kotiosoitteeni näihin maisemiin.

Pari viikkoa uuteen kotikaupunkiin rantautumisen jälkeen oli aika aloittaa oman polkuni luominen työelämässä. Opintojen lopun häämöttäessä olin aloittanut työnhaun jo hyvissä ajoin, mutta se osoittautui varsin haasteelliseksi prosessiksi. Urheilijan CV ei työkokemuksella pullistele, joten oman arvon osoittaminen potentiaalisena työntekijänä on hieman haasteellisempaa. Oman kokemuksen perusteella harmittavan usein työkokemuksen absoluuttinen määrä käsitellään edelleen synonyyminä osaamiselle. Kokemus luo varmuutta ja kykyä käsitellä erilaisia tilanteita sujuvasti ja oikein hyödynnettynä mahdollistaa osaamisen tehokkaan kehittämisen, mutta pitkä työhistoria itsessään ei ole tae lisäarvoa tuottavasta osaamisesta. Tarkastelussa tulisi ennen kaikkea huomioida se, mikä on yksilön potentiaali kehittyä ja oppia nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, koska se on tulevaisuutta. Urheilijan yrittäjämäinen jatkuvan oppimisen, kehittymisen, ja tavoitteellisen tekemisen toimintamalli on juuri sitä, mitä tulevaisuuden työympäristössä tullaan tarvitsemaan entistäkin enemmän; “aina on tehty näin” -periaatteella ei tule pärjäämään. Lopulta tämän yrittäjämäisen asenteen arvo onneksi ymmärrettiin ja oman osaamisen aktiivinen myyminen palkittiin, kun sain mahdollisuuden osoittaa oman osaamiseni tuotehallinnan kehittämisprojektin muodossa.

Töiden osalta kesä on sujunut hyvin. Olen päässyt seuraamaan läheltä perusinfrastruktuurin rakentamiseen liittyvää tuotannollista toimintaa, ja antamaan samalla omalla osaamisellani panokseni liiketoiminnan kehittämiseksi. Voimakkaasti viime vuosina kasvanut yritys on tarjonnut oivan kasvualustan kehittymiselle, koska tekemistä on riittänyt tukitoimintojen hilaamiseksi samalle tasolle kasvun kanssa. Kehittymishaluinen organisaatio ja varsin nuorekas tekijäosasto ovat luoneet miellyttävän työympäristön, jossa tekemisen meininki ja sopivan rento asenne tasapainottavat toisiaan. Vaikka rakentaminen toimialana on myös pienten muutoksien kourissa, tietyt asiat säilyvät muuttumattomina vuosikymmenistä toiseen; yrityksen yhtä mainoslausetta lainaten työmme loppuu siinä vaiheessa kun maailmassa ei enää vesi virtaa. Tietyt perustarpeet eivät siis vain muutu, ja tuntuu jossain määrin hienolta olla omalta osaltaan varmistamassa tämän jatkumon toteutumista.

Tällä hetkellä projektini alkaa olla jo loppusuoralla. Töiden suhteen tulevaisuus on vielä määräaikaisuuden lähiaikojen päättymisen vuoksi avoin. Kevät antoi kuitenkin uskoa siihen, että osaajalle töitä varmasti löytyy, jos omalla aktiivisuudella pystyy oman arvonsa mahdolliselle työnantajalle vain osoittamaan. Jyväskylä säilyy edelleen kohdeympäristönä, koska olisihan se sääli jättää näin mieluisaksi osoittautunut asuinpaikka muutaman kuukauden jälkeen. Lähiviikot näyttävät, mikä on seuraava suunta omalla työuralla, mutta tavoitteellinen asenne ja luotto omaan osaamiseen takaavat jatkumon varmasti myös tulevaisuudessa.


Kesäkuun puolivälissä oli edessä yksi elämän suuri merkkipaalu, kun kuusi vuotta kestänyt taival opiskelijana päättyi. Yksi tarina oli päätöksessään, ja samalla tuli toteutetuksi yksi omista unelmistani. Alun perin minusta piti tulla arkkitehti, jossain vaiheessa halusin lääkäriksi, mutta loppujen lopuksi päädyin diplomi-insinööriksi. Vaikka opiskelupaikka arkkitehtuurin parissa jäikin silloin muinoin vain niukasti saamatta, näin jälkeenpäin olen tyytyväinen etten sille tielle päätynyt. Tarvittavaa visuaalista luovuutta ei olisi ehkä loppujen lopuksi löytynyt tarpeeksi, vaikka nykyään olenkin visuaalisuuden suhteen pieni perfektionisti. Lääkärihaave ilmaantui mieleen parin vuoden opiskeluiden jälkeen, mutta sen toteuttaminen olisi vaatinut sillä hetkellä itselle tärkeän urheiluun panostamisen luovuttamisen. Ajatus käy yhä edelleen toisinaan mielessä, mutta kynnys toteuttamiseen nousee koko ajan. Lisäksi hakuprosessi ei tunnetusti suosi yhteiskunnan silmissä “ikiopiskelijoiksi” leimattuja, vaikka omasta mielestäni sopiva kilpailu tasapuolisesti taustasta riippumatta potkisikin tekemisen tasoa ylöspäin.

Toistaiseksi lopullinen pysäkki on siis tuotantotalouden DI. Vaikka urheilu oli vahvasti keskiössä koko opiskeluajan, matkan varrelta tarttui mukaan työelämässä arvostettu isojen kokonaisuuksien hahmottamista tukeva monipuolinen osaaminen tekniikkaa, taloutta, ja johtamisen psykologiaa. Tuotantotalous luo edellytykset tarkastella liiketoimintaa monesta eri näkökulmasta, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisen toiminnan kehittämisen erilaiset tarpeet huomioiden. Näillä työkaluilla on hieno lähteä kehittämään omaa osaamista askel kerrallaan erilaisia liiketoiminnan haasteita ratkoen. Monipuolisuus mahdollistaa myös eri teollisuudenaloilla toimimisen, jolloin kehittymismahdollisuuksia on tarjolla runsaasti. Mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen onkin yksi minulle tärkeä motivoiva tekijä, joten oikealla tiellä varmasti ollaan. Se, mihin tämä tie vie, jää vielä nähtäväksi, mutta nautitaan jokaisesta hetkestä ja tehdään kovasti töitä paremman huomisen eteen.


Urheilun osalta kevättalvi oli jälleen haastavaa aikaa. Uuteen kotikaupunkiin muuttaminen ja töiden aloittaminen toivat onneksi sopivan raikkaan tuulahduksen elämään, jolloin tavoitteellisesta urheilusta pystyi ottamaan sopivan hengähdystauon. Urheilun puolesta mies olikin henkisesti varsin lyöty, jolloin keskittyminen kaikkeen muuhun tekemiseen olikin enemmän kuin paikallaan. Alkukesä sujuikin tavallisen työssäkäyvän ihmisen malliin, jossa liikuntaa tuli harrastettua silloin kun sitä sattui mieli tekemään. Vaikka kuntopohjaa pitkän treenihistorian vuoksi onkin, vähäinen liikkumattomuus alkoi vähitellen ottaa otettaan. Jossain vaiheessa kunto oli niin huono, että kevyt hölkkääminenkin oli jossain määrin epämiellyttävää. En ole täysin varma, minkä vuoksi kurssi alkoi lopulta kääntymään, mutta heinäkuun alkupuolella liikkuminen alkoi taas houkutella enemmän. Hyvä kunto ei ole itsestäänselvyys, mutta te tätä mahdollisesti lukevat urheilijat tiedätte, miten hieno tunne kunnossa oleminen on. Tämän tunteen kaipuu oli mahdollisesti se tekijä, jolla sain motivoitua itseni taas liikkeelle. Liikuntasuorituksen jälkeistä endorfiiniryöppyä on vaikea saavuttaa muulla tavoin, jolloin vaihtoehtoja on varsin vähän.

Liikkeelle.

Työelämään siirtyminen pakottaa välttämättä ottamaan huomattavasti rennomman asenteen urheiluun. Henkisen ja fyysisen tasapainon ylläpitäminen vaatii tarkkuutta, jotta ylikuormitustila ei pääse valtamaan mieltä ja kehoa. Työstä aiheutuva henkinen kuormitus on myös huomioitava, vaikka sen arviointi onkin äärimmäisen haastavaa. Oman kehon sietokyky on selkeästi heikentynyt muutaman ylikuntotilan myötä, jolloin kehon kuormitustilan seuraaminen on entistäkin tärkeämpää. Vaikka oma tuntemus on viime kädessä se mittari, jolla hyvinvointia ja jaksamista arvioidaan, päätin investoida suomalaiseen teknologiaan arvioinnin tueksi.

Emfit QS on patjan alle asetettava sensori, joka mittaa ja analysoi yön aikana unen laatua ja keskushermoston tilaa. Sykevälivaihtelu (HRV, heart rate variability) heijastaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tilaa. Fyysisen rasituksen lisäksi myös henkinen rasitus heijastuu keskushermostoon tilaan, jolloin kokonaisvaltaisen kuormituksen arviointi on mahdollista HRV-analyysin avulla. Emfitin tuottama ilta-arvo kertoo päivän kuormituksesta, ja aamuarvo vastaavasti yön aikana tapahtuneesta mahdollisesta palautumisesta ja valmiudesta uuteen päivään. Analyysin tuottama tieto mahdollistaa harjoittelun optimoimisen kehon todellisen valmiuden mukaan, jolloin ylirasitustilan välttäminen on helpompaa. Pitkällä aikavälillä analyysin avulla on mahdollista arvioida, miten suorituskyky kehittyy erilaisen kuormituksen johdosta HRV-arvojen trendejä seuraamalla.

Laitteen käytöstä erityisen helppoa tekee se, että minun ei tarvitse illalla pukea sykevyötä päälleni tai käynnistää tietoisesti erityisiä mittauksia; riittää, että muistan vain ruveta nukkumaan ja herätä aamulla, jolloin voin tarkastella tuloksia heti esimerkiksi puhelimestani. Tämän perusteella pystyn optimoimaan harjoitteluani täysin kehon tilan mukaan. Vaikka aihe on vielä varsin tuore, joissain tutkimuksissa on jo havaittu HRV-pohjaisen harjoittelun olevan tavallista ennalta ohjelmoitua harjoittelua tuottavampaa.

Harjoitteluksi luettavaa liikuntaa on nyt takana reilun kuukauden päivät. Hieman uudenlainen ja rennompi asennoituminen urheiluun yhdistettynä harjoittelun toteuttamiseen kehon todellisen tilan mukaan on tuottanut muutamassa viikossa varsin ilahduttavia tuloksia. Kesän lajivalikoima on aika pitkälti myös määräytynyt täysin sen mukaan, mitä on tehnyt mieli tehdä. Rullasuksilla en ole esimerkiksi hiihtänyt kuin neljästi, koska en yksinkertaisesti ole halunnut. Juokseminen mäkisessä maastossa ja maastopyöräily ovat olleet eniten kulutuksessa, ja niistä treeneistä olen nauttinutkin todella paljon. Tehotreenejäkin on tullut molemmilla tavoin tehtyä reilustikin, ja on ollut ilo huomata jalkojen lihaskestävyyden kehittyminen. Luulisin, että näilläkin lajeilla vauhtia hiihtoladulle löytyy. Ylävartalon voimapuolesta olen huolehtinut säännöllisillä salitreeneillä.

Kunto alkaa vähitellen palata normaalille tasolle, ja seuraavaksi on mahdollista tavoitella kehitysaskeleita kohti parempaa suorituskykyä. Vaikka asennoituminen onkin kokonaisuudessaan rennompi, se ei poista tavoitteellisuuden mahdollisuutta. Uskon, että sopiva balanssi auttaa löytämään omasta suorituskyvystä uusia ulottuvuuksia, vaikka harjoitusmääriä on väistämättä joutunutkin vähentämään töiden vuoksi. Harjoitusten laatu ja niiden kohdistaminen oikeisiin hetkiin on tällä hetkellä tärkein punainen lanka harjoittelussa. Olen siirtynyt myös entistä suurempiin kontrasteihin treeneissä: harjoituksissa mennään kovaa, tai vastapainoisesti todella hiljaa. Määrällistä perusvauhdin harjoittelua on takana yli kymmenen vuotta, eikä oman maksimaalisen suorituskyvyn kehittäminen ole enää siitä kiinni. Vauhtia ja kovuutta siis!


Kesä on siis kulunut uuteen kotikaupunkiin tutustuessa, työelämän ensiaskeleita ottaessa, ja vähitellen taas urheilun ilon makuun pääsemisessä! Keväällä paletti oli vähän kaiken suhteen melkoisen levällään, mutta asioilla on tapana järjestyä sitten kun niin on tarkoitettu. Tällä hetkellä nautin täysin omien aikataulujen mukaan elämisestä ja fiilispohjaisesta tekemisestä. Kaiken kaikkiaan olen oppinut arvostamaan enemmän pieniäkin aikaisemmin merkityksettömiltä tuntuneita asioita. Olen aina ollut fiilistelijä, mutta kesän aikana olen löytänyt uuden tason siinäkin hommassa. Arkiaamuisin käyn esimerkiksi nauttimassa aamusta kevyellä juoksentelulla, syön rauhassa aamupalan, ja lähden virkeänä töihin nauttien näistä pienistäkin hetkistä. Urheilija elää tietynlaisessa kuplassa, joka sulkee sisäänsä antoisan mutta samalla varsin askeettisen arjen. Vähitellen tuota kuplaa on saanut omalta osalta puhkaistua, ja elämää näyttää olevan sen ulkopuolellakin. Urheilusta pystyy nähtävästi nauttimaan vielä enemmän, kun hyväksyy tietyt realiteetit ja löytää sopivan rentouden. Täytynee siis vain rohkeasti ottaa se pää sieltä pensaasta, ja jatkaa maailman tutkailua.

Jos väsyttää, opi levähtämään. Mutta älä lopeta. Nouse ylös, jatka matkaa kohti huippua, ja nauti.

-Jonne

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.