Polkuseikkailijan kevätjuhlat

Aurinkoisena kevätpäivänä hiihtolenkillä mieli harhaili Kuusamon polkujen kestävyysjuhliin ja meni ilmeisesti tilapäiseen oikosulkuun, kun oma nimi ilmestyi NUTS Karhunkierroksen lähtölistalle. Karhunkierroksen maastot ja kehuttu tapahtuma ovat houkutelleet jo useana vuonna, mutta koitoksen ajankohta ja siten juoksukilometrien riittämättömyys hiihtokauden jälkeen ovat aina siirtäneet seikkailun yrittämistä seuraavaan vuoteen. Kesän varsinaiset tavoitteet oli asetettu Buff Trail Tourin myöhempiin kisoihin, mutta näin kisakalenterin ensimmäinen merkintä ilmestyikin näkyviin jo toukokuun viimeiselle viikonlopulle.

Monilajiurheilijana eri lajien väliset kaudet menevät usein päällekkäin ja ristiin, jolloin erilaiset valinnat ja kompromissit tulevat tutuksi eri koitoksiin valmistautuessa. Kyse on toki asioiden priorisoimisesta, mutta toistaiseksi mieli on aina fokusoitunut ajankohtaiseen lajiin. Tänäkin keväänä hiihtokausi jatkui huhtikuun alkuun asti, eikä juoksuhommia tullut sitä ennen vielä juurikaan aloiteltua. Tuleva tavoite motivoi (ja kauhistutti?) kuitenkin sen verran, että lenkkareiden ulkoilutus alkoi lähes heti kauden viimeisten kisojen, Ainiovaaran SM 50km, jälkeen. Loppujen lopuksi juoksutuntuma alkoi löytyä yllättävänkin nopeasti, ja kilometrejä ehti treenien puitteissa kertyä ennen koitosta reilut 500km. Valmistautumisen aikana tärkeimmät treenit olivat 30km ja 40km pitkät lenkit, joista jälkimmäisen toteutin kaksi viikkoa ennen kisaa. Silloin ajattelin, että saattaisin ehkä selvitäkin kohtuudella tulevasta 55km koitoksesta. Muu harjoittelu koostui pääosin 10–15km treeneistä erilaisilla vauhdeilla.

Kisaviikon perjantaina lähdimme matkustamaan Jyväskylästä Timon ja Askon kanssa kohti Rukaa. Matkaseurueen olimme koonneet aktiivisessa paikallisessa Jyväskylä Trail Runnersien Facebook-ryhmässä, ja hyvä reissuporukka meistä tulikin. Olimme kaikki vielä suuntaamassa samalle matkalle, joten ennakkospekuloinnitkin pystyttiin toteuttamaan porukalla. Perjantaipäivä kuluikin pääosin matkustaessa, mutta aikaisen lähdön vuoksi pääsimme kuitenkin perille mukavasti jo iltapäivällä, jolloin meille jäi hyvin aikaa nauttia tapahtumatunnelmasta ja rauhoittua ennen lauantain seikkailupäivää.

NUTS Karhunkierroksen tunnelmasta olen kuullut paljon, mutta kyllä vasta paikan päällä tapahtuman koettuna sai todellisen käsityksen; huikeeta. Rukan kylän jo muutenkin alppityylinen miljöö isolla hyvin järjestetyllä polkujuoksutapahtumalla täytettynä loi kokemuksen, jollaista harvemmin kohtaa Suomessa urheilutapahtumien yhteydessä; niitä on kuitenkin jokunen tullut kierrettyä vähän joka lajin parissa. Perjantain alkuilta kuluikin nopeasti näytteilleasettajia kierrellessä ja kisafiilistä kohottaessa. Numerolappukin tuli toki siepattua samalla mukaan.

Yhteisen kokkailun ja ruokailun lisäksi illan ohjelmassa oli luonnollisesti kisavarusteiden valmistelu seuraavan päivän koitosta varten. Vaatetuksen suhteen hyväksi havaittu kokonaisuus löytyi nopeasti, vaikkakin kisapäiväksi luvattu koleahko ja mahdollisesti sateinen sää jätti osan valinnoista lähtöpaikalle. Kengiksi Karhunkierroksen maastoihin valikoituivat VJ XTRM:t, kun kaipailin hieman lisäsuojaa saman merkin IRockeihin verrattuna; pito kun olisi joka tapauksessa samaa huippuluokkaa. Ravitsemuksen suhteen geeli- ja muu sisältö oli varsin selkeä rasti, mutta juomisen suhteen pitkä ensimmäinen huoltoväli loi ainakin ennakkoon hieman ylimääräisiä mietteitä. Päädyin loppujen lopuksi ottamaan mukaan kolmannen puolen litran pullon, mikä oli jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä ratkaisu.

Kisapäivä valkeni harmaana ja kosteana. Vettä ei varsinaisesti satanut, mutta jonkinmoista sumun ja tihkun yhdistelmää oli taivas täynnä. Kisakylään bussille siirryttäessä kisavaatetus olikin kovan spekulaation aiheena. Busseihin siirtyminen ja lähtöpaikalle matkustaminen toteutuivat yllättävän jouhevasti ottaen huomioon 55km lähdön suuren osallistujamäärän; kyllä näyttää NUTS homman todella osaavan! Lähtöpaikalle bussit saapuivat reilu tunti ennen starttia, joten kiirettä ei viimeisiin lähtövalmisteluihin ollut. Sää olikin loppujen lopuksi melko lämmin, joten ennakkoon kaavailtu kisavarustus vaihtui hieman kevyempään ratkaisuun. Irtohihat yhdistettynä t-paitaan on usein hyvä vaihtoehto hieman viileämpäänkin keliin, ja sillä mentäisiin tänäänkin.

Lähtöpaikalla alkoi tulla vähitellen tuttuja naamoja vastaan, ja odottelu menikin mukavasti jutustellessa. Kisajännitys loisti myös edelleen poissaolollaan; edellispäivänä jännitin nimittäin sitä, kun kisa ei jännittänyt etukäteen. Valmistautumisen aikanakaan odottava matka ei päässyt mielen päälle, vaikka maraton oli tähän mennessä pisin matka, mitä oli tullut juosten taivallettua. Loppujen lopuksi jännitystä ei sitten tullutkaan missään vaiheessa, vaan matkan aikanakin tuli vain mielessä todettua, että tätä se nyt on ja näillä mennään!

Alkoi olla lähdön hetki ja kestävyysjuhlien aika. Ennakkoon olin asettanut tavoitteeksi juosta viiden parhaan joukkoon, minkä pohjustin viime vuoden suorituksiin; kilpailuhenkisenä ja tavoitteellisena ihmisenä on todella hankala asettaa rimaa matalemmalle, vaikka realismi muistuttelisikin läsnäolostaan. Joka tapauksessa valmistautuminen oli sujunut aikatauluihin nähden hyvin, joten mitään syytä ei juurikaan ollut lähteä kumartelemaan omille aikaisemmille suorituksille.

Keuliiko vähän? Kuva: Aapo Laiho

Lopulta saimme luvan rynnätä Karhunkierrokselle, ja matka Rukaa kohti alkoi. Ennakkoon olin jo päättänyt, että Ansion Henrin perään en lähde itsemurhaa tekemään, mutta kun Ivan (Bogdanov) lähti Henkan perään, niin pitihän siihen sitten lyöttäytyä. Ivanin kanssa taivallettiin viime syksynä Kolilla suurin osa matkaa yhdessä, ja myös tällä kertaa oli samat suunnitelmat mielessä. Muutama sana tästä jo vaihdettiinkin edellisenä päivänä.

Ensimmäiset kilometrit sujuivat rennon letkeästi mahtavia kangaspolkuja rullaillen! Maisemat olivat välillä kuin kotimaisemista Rokualta, ja mikäs siinä oli hyvässä peesissä taivaltessa. Vasemmalle aukeni hieno Oulankajoen laakso, ja alkupätkällä olikin parhaat mahdollisuudet maisemien ihasteluun vireystilan ja etenemisen sujuvuuden puitteissa. Kello piippaili aina välillä jotain kolmosella alkavia kilometriaikoja; kai se ihan sopivaa tahtia on ensimmäiselle ultralle..? Ensimmäinen kymppi menikin kärkikaksikon tuntumassa, mutta sitten tuli järjen ääni muistuttelemaan vauhdikkaan alkumatkan vaaroista ja loppumatkan nousuista. Tässä vaiheessa tajusin, että ehkä on viisaampaa tasoittaa omaa vauhtia sopivalle tasolle ja vaipua tasaiseen taivallusmoodiin. Löysinkin omasta mielestä loppumatkan kestävän matkavauhdin, ja kärkikaksikko alkoi vähitellen häipyä puiden lomaan.

Seuraava kympin aikana ei tapahtunut mitään erityistä, mutta parin kympin kohdilla suorastaan säikähdin, kun Henkka loikki jostain puskan takaa hirven lailla eteen. Piti ihan kysäistä, että onko kaikki ok, kun sen verran hämmästyin, mutta vessatauko oli ilmeisesti ollut paikallaan. Joskus näitä vain tulee pitkissä suorituksissa! Muutaman kilometrin juoksentelin tuntumassa, mutta asettauduin lopulta jälleen omaan sopivaan matkavauhtiin. Tasaisesti energiaa nauttien juoksu sujui hyvin yhtä omaa kompurointia lukuun ottamatta, jossa kompastuin kiveen ja lensin selkä edellä sammaleisen kiven kylkeen. Selkää jomotti muutaman kilometrin, mutta muita ongelmia ei kaatuminen aiheuttanut. Matka ensimmäistä huoltopistettä kohti Kitkajoen rantamaisemia edeten jatkui mukavia juostavia polkuja pitkin, ja yksi riippusiltakin tuli ylitettäväksi. Omalle kohdalle ei ruuhkia sattunut, mutta melkoisia jonoja oli ilmeisesti jossain vaiheessa näillä main ollut.

Juuman tietämillä. Kuva: Aapo Laiho

Ensimmäisen huoltopisteen aika koitti reilun 2,5h juoksentelemisen jälkeen. Vaikka alkumatkasta olinkin keskittynyt varmasti riittävään juomiseen, yksi pullo kolmesta oli edelleen korkkaamatta odotettua nopeammin edenneen matkan vuoksi. Näin huoltopisteen pysähdys oli lähes läpijuoksua muistuttava, kun täytin nopeasti vain yhden pullon ennen matkan jatkamista. Loppumatkalle nämä juomat riittivätkin oikein hyvin.

Huoltopisteen jälkeen matka jatkui hetken metsäautotietä pitkin. Tässä vaiheessa reilun 30km jälkeen alkoi koittaa pieni alennus kisafiilikseen, kun tasaiset pätkät eivät tuntuneet enää rullaavan alkumatkan malliin. Askellus vaati entistä enemmän tahtoa ja päättäväisyyttä, eikä rento kruisailu ottanut enää oikein onnistuakseen. Vauhtia oli hieman höllättävä, ja pari kilometriä huoltopisteen jälkeen jouduinkin ohitettavaksi kun Jani (Virta) tuli takaa ohi. Jani ohitti minut myös viime syksynä Kolilla loppunousuun lähdettäessä, ja väistämättä mielessä kävi taas ajatus, että näinkö tässä taas kävi! Vauhtiero ei ollut suuri, mutta peesiin en silti lähtenyt, kun keho tuntui vaativan vähän happea alkumatkan jäljiltä.

Seuraavat 7–8km olivat ahdistavia. Tasaiset sorapolut ja tiepätkät hajottivat ja söivät aika vahvasti luottamusta loppumatkan sujumisesta. Erilaiset skenaariot totaalisesta sipistä keskeyttämiseen pyörivät mielessä, mutta yritin parhaani mukaan pitää tilanteeseen sopivaa tasaista vauhtia yllä. “Lohtua” toivat ohitettavat pidempien matkojen taivaltajat, joilla osalla näytti olevan huomattavasti heikompi tilanne. Oman taivalluksen ohessa heitä ehti myös kuitenkin tsemppaamaan, minkä kautta yhteisöllinen “tiedän miltä susta tuntuu, mutta pystyt siihen” -tunne välittyi puolin jos toisin; välillä pelkkien kohtaavien katseiden kautta. Tämä onkin oikeastaan yksi hienoimmista jutuista näissä tapahtumissa; olemme kaikki omalla taipaleellamme syystä jos toisesta omia missioitamme toteuttamassa, mutta silti samankaltaisia kestävyysurheiluun liittyviä tunnetiloja kokien. Näitä tunnetiloja jaamme ennen kisaa, kisan aikana, ja lopulta myös jälkipeleissä, ja ne luovat yhteisön, johon on ilo kuulua.

Heikko hetki kesti reilun tunnin ajan. Tämän jälkeen tuntemukset alkoivat huomaamatta keventyä, ja flow tekemiseen jälleen löytyä. Matkanteko sujuvoitui huomattavasti, ja päättäväisyys palasi oikeille poluille. Tässä vaiheessa loppumatkalle pystyi jälleen luomaan toteutettavaa suunnitelmaa, jossa ensimmäinen välimaali oli Konttaisen huoltopiste. Matka sujui ongelmitta, ja huoltopisteelle saapuessa olin ajautunut toisinaan kisoissa päälle iskevään saalistustilaan, jossa homma toimii ja seuraavia ohitettavia uhreja kiikaroidaan jatkuvasti. Huoltopistekokemus Konttaisella jäi siis valitettavasti läpijuoksun tasolle, mutta kiitos silti talkoolaisille palvelualttiudesta!

Ensimmäistä kertaa kisassa mukana ollen loppumatka ei ollut tuttu Valtavaaran ja Rukan väliä lukuunottamatta. Jostain materiaaleista ja kartoista oli jäänyt mielikuva, että Konttaiselta noustaan yksi nousu Valtavaaran päälle, ja sen jälkeen olisikin tuttua polkua tarjolla. Todellisuus oli kuitenkin toinen; pääosin ylöspäin mentiin kyllä jatkuvasti, mutta välillä tultiin alaskin. Pienet välivaarat seurasivat toisiaan, ja niiden määrä alkoi tuntua loputtomalta, kun ei oikein tiennyt montako niitä loppujen lopuksi olisi. Tässä vaiheessa sadekin oli jo yltymään päin, ja taivas oli harmaan ankea. Lopulta sadetihkun seasta häämötti Valtavaaran päällä sijaitseva mökki, ja tässä vaiheessa saattoi todeta jo olevansa voiton puolella. Valtavaaran päälle oli kokoontunut mukava kannustusjoukko, jonka lehmänkellojen kalkatus kuului koko viimeisen nousun ajan. Tästä saikin hyvän lisätsempin huiputtamiseen, jonka jälkeen olisi enää muutama kilometri maaliin.

Vähän jo puhalluttaa Valtavaaralla. Kuva: Janne Hietala

Loppukilometrit sujuivat mallikkaasti ajoittain teknisempiäkin polkuja pitkin, ja viimeiseen nousuun Rukan päälle pystyikin sitten antamaan kaiken, mitä jäljellä vielä oli; alamäen kun pääsisi alas vaikka pyörimällä jos jalat eivät enää kanna! Viimeisen mäen päällä alkoi jo hieman hymyilyttääkkin, kun maaliin pääseminen alkoi varmistua. Alamäessä piti enää varoa, ettei väännä nilkkojansa nurin, mutta lopulta Rukan kylä ja maaliintulijoita odottava punainen matto ilmestyivät näkyviin. Matolle päästessä rupesi väistämättä naurattamaan, kun sen verran onnellinen olo oli kokonaisuudessaan hyvin menneestä ensimmäisestä ultrasuorituksesta. Maaliviiva ylittyi 55km nelossijalla ajassa 5:00:28, joka jäi harmittamaan hieman, kun loppumatkasta olin kalkuloinut pääseväni alle viiden tunnin. No, ensi kerralla paremmin!

Tässä vaiheessa voi jo tuulettaa! Kuva: OneVision

Hyvä suoritus jättää hyvän maun. Alunperin ei pitänyt Karhunkierrokselle vielä lähteä, mutta keväinen päätös oli oikea. Vaikka matkalla koettu heikko hetki meinasikin masentaa välillä, kokonaisuudessaan ensimmäisen ultran suoritus jäi reilusti plussan puolelle. Toisinaan pitkissä kisoissa on tullut ongelmia energian ja nesteiden kanssa, mutta tällä kertaa homma toimi hyvin, ja tavoitteena ollut top-5 täyttyi myös. Kolmossija jäi loppujen lopuksi harmittavan lähelle, mutta jäipähän vielä lisää tavoiteltavaa ja motivaation siementä seuraaviin koitoksiin.

Erityisen iloinen olen kuitenkin koetusta spontaanista fiiliksestä maaliin tullessa. Taannoinen liiallinen perfektionismi ja vaativuustaso omaa tekemistä kohden aiheuttivat joskus turhaa kuormitusta ja melankoliaa, mutta nykyään urheilusuorituksiinkin pystyy suhtautumaan astetta rennommin. Tekeminen on edelleen tavoitteellista, mutta ei enää totista, mikä näyttää tekevän hommasta huomattavasti mielekkäämpää. NUTS Karhunkierroksen kaltaiset tapahtumat ovat juhlapäiviä, jotka pääosin vievät, mutta kuitenkin myös antavat energiaa omaan ja yhteisön tekemiseen. Tämä energia mahdollistaa sen, että aina sitä löytää itsensä eri lähtöviivoilta yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka miten suorituksen aikana aina vannoisi tämän jäävän viimeiseksi kerraksi.

Kiitos hienosta tapahtumasta NUTS-porukalle, ja hyvästä kisasta kanssamatkaajille, ensi vuonna nähdään! Kisakalenterin seuraava merkintä löytyy Jukolan Viestin kohdalta, ja mikäli onni suo ja kompassin neula osoittaa oikeaan suuntaan pois metsästä, Buff Trail Tour jatkuu seuraavaksi Hämeenlinnan Aulangon hienoilla poluilla kesäkuun lopussa.

-Jonne

Kestävyysurheilu, luonto ja fiilistely elämäntapana.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store