Äiti, tuossa on mainos!

Meidän 2,5-vuotias tunnistaa jo mainoksen niin Hesarista kuin bussipysäkiltäkin. Tutkimme niitä yhdessä ja pohdimme mitä niissä on. Mainoksista innostuvalle äidillekin tämä on mukavaa. Vielä meillä ei onneksi olla ”haluan tuon” -vaiheessa. Mankuva lapsi tai ei, vanhemman pitää opettaa lapselleen, että kaikkea ei tarvitse eikä voi saada.

Autot ovat poikamme suosikkeja, joten eri automerkit alkavat olla hänellä melkoisen hyvin hallussa. Nyt konkreettisesti näen, miten pienenä eri merkkien ja brändien tunnistus alkaa. Lapsi imee itseensä kaiken kuin sieni. ”Äiti, Alfa Romeo on harvinainen.” Siitähän brändissä on kyse – minkälainen jokin asia on, paitsi konkreettisesti niin mielikuvissa. Toistaiseksi poikamme havainnot ovat hyvin konkreettisia ja mielikuvat eri brändeistä liene vanhempien päästä ”bemari on hyvä auto”, mutta odotan kiinnostuneena jatkoa.

Hesarista on mainosten lisäksi kiinnostavaa tutkia kirjaimia ja kuvia.

Minusta tärkeä osa medialukutaitoa on kyky lukea, suodattaa ja ylipäätään tunnistaa mainoksia. Mainoksilta ei miusta tarvitse suojella, mutta niitä pitää opettaa lukemaan. Mainoksella halutaan myydä jotain olipa kyseessä tuote, palvelu, tieto, aate, you name it. Lupaukset pitää lunastaa, muuten asiakas/äänestäjä/tukija ei palaa.

Suomessa on onneksi verrattain vähän ylilyöntejä markkinoinnissa (lapsille). Etenkin lapsiin kohdistuvaa markkinointia on Kilpailu- ja kuluttajavirasto ohjeistanut tarkasti. Meillä muksut ovat toisaalta vielä niin pieniä, että he eivät vielä ole törmänneet lapsen maailmaan kuulumattomiin mainoksiin (esim. tosi pelottava tai eroottinen mainos). Ja kun näin joskus käy, mitä teemme – juttelemme ja pohdimme asiaa lapsen kanssa.