Kiitollisena nukkumaan

Tänään oli viimeinen päiväni hoitovapaalla. Mietin äsken lasten iltapuuhien ohessa, miltä minusta oikein tuntuu. Kiitolliselta. Se olisi sana, jonka valitsisin, jos vain yhden saisin valita. Olen kiitollinen ihanasta perheestäni. En vaihtaisi tätä kotona vietettyä aikaa mihinkään. Yksittäisiä hetkiä todellakin vaihtaisin, mutta en kokonaisuutta.

Olen erityisen kiitollinen myös siitä, että minulla on työ, johon paitsi haluan palata, minut myös halutaan takaisin. Kaikilla näin ei ole. Näppituntumalla sanoisin, että useammilla “mammatutuilla” on tilanne, jossa ei ole työtä johon palata tai kyseiseen tehtävään ei syystä tai toisesta haluta palata.

Kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta on pitkä aika. Onkohan mikään muuttunut? Varmasti paljonkin. Beware työkaverit, huominen on ihan kohta. :)

Linnanmäki, ehkä loistavin tapa viettää viimeisen hoitovapaan iltaa?
Show your support

Clapping shows how much you appreciated Katariina Telkkä’s story.