Ystäväsi etuaivokuori

eli miksi todennäköisesti et ole onnellinen

Onnellisuus tuntuu olevan nykypäivän Pyhä Graalin malja. Kaikki tavoittelevat onnellisuutta ja varsinkin länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävänä meidän pitäisi vähintäänkin olla onnellisia etuoikeutetusta elämästämme. Kaiken lisäksi katsomalla mitä tahansa television mainosta onnellisuus myy nykyään hyvin. On Ihania jogurtteja ja nauravia pariskuntia vinguttamassa luottokorttiaan saadakseen korvaamattomia hetkiä.

Jokaisella meistä on tietysti ystävänä sosiologi/jooga-ohjaaja/raakakakkublogaaja tai muu vihervasemmistoa äänestävä vapaa taiteilija kertomassa siitä, kuinka “onnellisuus on vain valinta ja sun pitäis nyt relaa”. Inspiroivaa ja hyvin zenmäistä, mutta ei välttämättä kuitenkaan kovin rakentavaa, kun deadlinet puskevat päälle, asuntolaina kaatuu niskaan ja kakarat huutavat auton takapenkillä. Meillä on kyky murehtia ja surkutella kohtaloamme, joten myös varmasti sitä käytämme.

Mutta mistä se oikein tulee? Mikä on tämän onnettomuuden ja toisaalta myös onnellisuuden neurologinen tausta?

Etuaivokuori (PFC, prefrontal cortex)

Noin kaksi miljoonaa vuotta sitten esi-isämme Homo Habiliksen aivoihin alkoi muodostua uusi alue: etuaivokuori.

Etuaivokuorta pidetään korkeamman ajattelumme majana: aivojen ylimpänä johtoportaana. etuaivokuoressa tapahtuu persoonallisuutemme ilmeneminen, päätösten teko, kognitiivinen suunnittelu ja sosiaalisten tilanteiden sääntely. Etuaivokuori koordinoi ajatuksiamme ja tekojamme toteuttaaksemme sisäisiä haaveitamme. [1][2]

Etuaivokuorta voi myös ajatella eräänlaisena tulevaisuus-simulaattorina. Voimme yhdistellä keräämiämme tietoja sekä kokemuksia ja aavistaa jo etukäteen, miten jossakin tilanteessa käy. [3] Etuaivokuoresi on se osa, joka kertoo, miksei tulevassa työhaastattelussa kannata viljellä natsitervehdyksiä tai miksi maksamakkaranmakuinen jäätelö ei oletettavasti ole kovin kannattava bisnesidea.

Evoluution kannalta ajateltuna etuaivokuoremme on ollut todellinen lottovoitto. Se on mahdollistanut työkalujen suunnittelun ja luonnonilmiöiden ennakoimisen. Ilman etuaivokuoremme kehittymistä emme olisi nyt tässä pisteessä ihmiskuntana.

Toisaalta tähän on tietysti pikku jippo. Aivomme ovat nimittäin suunniteltu huomaamaan erityisesti negatiivisia asioita maailmasta. [4] Ne suorastaan vetävät puoleensa huonoja uutisia. Samoin etuetuaivokuorisi suunnittelee, näkee ja kokee erityisesti vain negatiivisia asioita. Evoluution kannalta tämä on järkevää: luonnossa kamppaillessa positiiviset tilanteet toistuvat, negatiiviset eivät. Mahdollisuus porkkanaan — ruokailuun tai lisääntymiseen — ei todennäköisesti jää viimeiseksi mahdollisuudeksi. Sen sijaan takanapiilevä jaguaari on mitä todennäköisemmin viimeinen asia, jonka näet.

Mutta nykypäivänä eläessämme erittäin turvallista elämää, ei luontaisia vihollisia vastaan juurikaan tule. Aivomme ovat kuitenkin jäljessä evoluutiossa ja murehtiminen, negatiivisten asioiden sekä tulevaisuuden kuvien rakentaminen ovat osa tapaamme ajatella. Se on juuri tämä osa, ystäväsi etuaivokuori, joka pitää sinut valvomassa läpi yön, kehitellen skenaarioita pääsi menoksi. Juuri tämä on se aivojemme kohta, joka luo päähäsi niitä loputtomia tulevaisuuden kuvia, joissa viimein olet onnellinen. Kunhan olet siis ensin saavuttanut uuden palkankorotuksen/ylennyksen/lopputyön ja hankkinut sen kunniaksi uuden television/veneen/postimyyntivaimon. Jokainen voi varmasti kuvitella, mitä tämä tekee yhdistettynä nykyiseen kulttuurimme, joka on äärimmäisen suoritus- ja tavoitekeskeinen.

Olemme kehittyneet raaoissa olosuhteissa. Tiemme lajina on ollut haastava niin fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Etuaivokuori ja lukuisat muut kehomme järjestelmät ovat auttaneet meitä pysymään hengissä tähän päivään asti. Toisaalta, mikä on sen hinta tänä päivänä, ottaen huomioon nykyelämän jatkuvat ja toisarvoiset rasitukset?

To be continued… jatketaan myöhemmin hiukan muista aivojen osista, niiden toiminnasta ja erityisesti siitä, kuinka voisimme lopettaa murehtimisen.

Lähteet

[1] Yang Y, Raine A (November 2009). “Prefrontal structural and functional brain imaging findings in antisocial, violent, and psychopathic individuals: a meta-analysis”. Psychiatry Research 174 (2): 81–8.

[2] Miller EK, Freedman DJ, Wallis JD (August 2002). “The prefrontal cortex: categories, concepts and cognition”. Philosophical Transactions of the Royal Society of London. Series B, Biological Sciences 357 (1424): 1123–36.

[3] Miller, E. K., J. Cohen. 2001. An integrative theory of prefrontal cortex function, Annual Review of Neuroscience, Vol. 24: 167–202

[4] Vaish, A., T. Grossmann, A. Woodward. 2008. Not all emotions are created equal: The negativity bias in social-emotional development. Psychological Bulletin 134:383–403