Köyhien kirous

Iltalehti 31.3.2015

Jalkaterästä alkanut tulehdus oli viedä 12-vuotiaan Neelam Shahin hengen. Amputaatio oli ainoa vaihtoehto.

Lepra on antiikin ajan pelätty tartuntatauti, josta liikkuu enemmän tarinoita kuin tietoa. Yksi maailman pahimmista epidemioista jyllää tälläkin hetkellä eteläisessä Nepalissa.

Teksti ja kuvat Miikka Järvinen, JANAKPUR / Iltalehti 31.3.2015

Ovesta astuu mies, jonka kämmenet ovat käpristyneet. Yksi sormista puuttuu. Lääkäri Krishna Lama puristaa tynkää, mutta potilas ei tunne kosketusta.

Nathuni Mandalin, 60, tarina on leprapotilaalle tavallinen. Ensin lähti tunto sormista. Peltotöissä käteen tullut haava tulehtui. Kun jalkaan kehittyi ärtynyt haavauma, Mandal hakeutui hoitoon.

Lepran aiheuttava bakteeri löydettiin jo vuonna 1873, mutta siihen tehoava lääkehoito vasta 1982. Taudin vaarallisin piirre on ihon tunnottomuus. Kun ihminen ei tunne kipua, pieni kivi kengässä voi johtaa tulehtuneeseen haavaumaan ja jopa verenmyrkytykseen. Osa lepran aiheuttamista raajojen epämuodostumista voidaan korjata kirurgisesti, mutta hermovauriot eivät parane.

Potilas yrittää taivuttaa nilkkaansa, joka on kertaalleen leikattu. Toipuminen näyttää lupaavalta, ja pian jalan pitäisi kannatella miehen painoa peltotöissä. Varpaat ovat lepran runtelemat ja epämuodostuneet.

Toipumisenkin jälkeen lepran jättämät epämuodostumat ja arvet herättävät ympäristössä pelkoa, joka vaikeuttaa normaalin elämän aloittamista.

Sosiaaliseen elämään tauti vaikuttaa senkin jälkeen, kun bakteeri on taltutettu. Nepalissa entinen leprapotilas suljetaan helposti yhteisön ulkopuolelle, koska ihmiset pelkäävät tartuntaa. Sairastuneet taas kieltäytyvät uskomasta saaneensa tartuntaa ja viivyttelevät hoitoon hakeutumista viimeiseen asti, jolloin tauti on jo ehtinyt aiheuttaa parantumatonta vahinkoa.

Vanhojen uskomusten mukaan lepra saa raajat mätänemään irti. Hindulaisessa kulttuurissa lepra on tulkittu rangaistukseksi edellisen elämän synneistä. Kristillisessä perinteessä sitä on pidetty Jumalan kirouksena.

Paljain käsin

Lepra ei tartu yleisen harhaluulon mukaisesti kosketuksesta vaan pisaratartuntana. Lääkäri Krishna Lama onkin hoitanut potilaitaan jo 22 vuotta paljain käsin.

Nathuni Mandalin amputoidun sormen tynkä ei tunne kosketusta.

– Sairaalassa käy päivittäin 300 potilasta. Jos asiakkaalla on ihomuutos, pidämme lepraa mahdollisena. Osa valittaa myös pistelevästä tunteesta raajoissa. Ihon kudosnäyte ja verinäyte tutkitaan mikroskooppitestillä. Lepradiagnoosin saanutta potilasta hoidetaan antibioottien ja steroidien yhdistelmähoidolla 6–12 kuukautta, hän kertoo.

Hindulaisessa kulttuurissa lepra on tulkittu rangaistukseksi edellisen elämän synneistä. Kristillisessä perinteessä sitä on pidetty Jumalan kirouksena.

Hoito on potilaille maksutonta. Lääkkeet kustantaa Maailman terveysjärjestö WHO ja muun hoidon brittiläinen järjestö Nepal Leprosy Trust, jota tuetaan Ison-Britannian, Irlannin, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Japanin kehitysmäärärahoista.

Krishna Lama on syntynyt pääkaupunki Kathmandun liepeillä leprasiirtolassa, mutta ei ole koskaan saanut tartuntaa.

– Molemmilla vanhemmillani oli lepra jo ennen syntymääni. Tauti ei välttämättä siirry äidiltä lapselle, mutta pitkän altistuksen tuloksena se on mahdollista.

Lalgadhissa diagnosoidaan vuosittain 1 200 uutta lepratapausta, ja määrä on kasvussa.

– Itämisaika on keskimäärin yli viisi vuotta, mutta täällä Janakpurin seudulla selvästi lyhyempi.

Meillä käy 6–7-vuotiaita potilaita, joilla on vakavia epämuodostumia. Pienten lasten sairastuminen todistaa, että tauti leviää köyhällä maaseudulla nopeasti, hän kertoo.

Lääkäri Krishna Lama on hoitanut leprapotilaita 22 vuotta paljain käsin. Lepra ei tartu ihokontakttissa vaan pisaratartuntana hengitysteiden välityksellä.

Yksi lepran lapsiuhreista on 12-vuotias Neelam Shah. Hän tuli sairaalaan ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Vasemmassa jalassa oli haavauma, josta tulehdus levisi koko kehoon. Ainoa keino pelastaa nuoren potilaan henki oli jalan amputointi.

Hänen tilansa on vakaa, mutta oikeassakin jalassa on haavauma. Ellei se parane, on mahdollista, että toinenkin jalka joudutaan amputoimaan.

Lepra on ensisijaisesti yhteiskunnallinen ongelma. Sairastuneita yhdistää köyhyys, tiheä asutus, heikko hygienia ja ravitsemustila sekä julkisen terveydenhuollon puuttuminen.

Myös suomalaisen kehitysjärjestö Fidan tuella on järjestetty koulukampanjoita, joilla sairaalan lääkärit kiertävät maaseudulla tekemässä terveystarkastuksia ja puhumassa lepran ehkäisystä.

– Ensimmäiseksi opetamme oman kehon puhtaanapitoa. Se auttaa pysymään terveenä. Leprasta toipuneita taas autamme pääsemään kiinni takaisin normaaliin elämään, Krishna Lama kertoo.

Krooninen bakteeritulehdus

  • Lepra on ihon ja ääreisher­moston krooninen tulehdus. Oireita ovat ääreishermojen kasvu, ihon tunnottomuus, lihasten halvaantuminen ja nivelten epämuodostumat.
  • Lepran aiheuttaa tuberkuloosille sukua oleva bakteeri Mycobacteria leprae jota tavataan Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
  • WHO:n mukaan lepraa sairastaa koko maailmassa arviolta 190 000 ihmistä, heistä kaksi kolmannesta Nepalissa, Intiassa ja Bangladeshissa.
  • Lepratartunnat ovat maailmanlaajuisesti vähentyneet joka vuosi. Janakpurin seudulla epidemian kehitys on ollut päinvastainen.
  • Bakteeri leviää hengitysteitse, mutta ei flunssan tavoin, kun joku puhuu tai niistää. Tartunta vaatii pitkäkestoisen altistuksen eli elämisen läheisessä kontaktissa sairastuneen henkilön kanssa.
  • Varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen parantavat ennustetta. Epämuodostumia kehittyy joka kymmenennelle potilaista.
  • Suurimmalla osalla tauti aiheuttaa vain pienikokoisia tunnottomia leesioita. Lepra itsessään ei tapa, mutta siitä johtuviin tulehduksiin menehtyy 1–2 potilasta tuhannesta.

Lisää aiheesta: