This keynote is originally published in: https://www.enter-network.eu/3d-flip-book/focus-europe-vrinsight-greenpaper/

VR has the potential to transform how we learn and collaborate. However, embedding the use of VR into organisational practices requires much
effort. Here is a short summary of five key insights that HEIs could consider when adopting the use of VR in education.

1. Standalone head-mounted display (HMD)

Standalone HMDs (i.e. all-in-one VR system that does not require a PC) is the game changer. These headsets offer superior usability and prices (about the same as a mid-range mobile phone), and they outperform older generation HMDs in many ways (for example, Oculus Quest supports…

Ensimmäisen SVR-blogin otsikossa väitin, että sosiaalinen virtuaalitodellisuus mullistaa vuorovaikutuksen lainalaisuudet. Olen antanut jo muutamia esimerkkejä siitä kuinka tavalliset fysiikan lait eivät päde virtuaalitodellisuudessa: voimme esimerkiksi manipuloida aikaa (ajan ”pysäyttäminen” ja ”kelaaminen” opetustilanteessa), painovoimaa (BIM-malli tai avatar ei paina mitään) tai muuttua toiseksi ihmiseksi jonkin mukavan Proteus-efektin toivossa.

Tässä ei kuitenkaan ole vielä koko tarina.

Eräs merkittävä sosiaalisen virtuaalitodellisuuden paradigma on Jeremy Bailensonin jo vuonna 2004 esittelemä muunneltu sosiaalinen interaktio (TSI, transformed social interaction). Perusajatus on yksinkertainen: virtuaalitodellisuudessa on mahdollista rikastaa, suodattaa tai muunnella sosiaalisen vuorovaikutuksen lainalaisuuksia. Voimme esimerkiksi ottaa uusia perspektiivejä, kasvattaa sensorisia kykyjämme ja manipuloida tai automatisoida non-verbaalista vuorovaikutusta…

Tässä kirjoituksessa siirrytään sosiaalisen virtuaalitodellisuuden ytimeen, eli verbaaliseen ja non-verbaaliseen vuorovaikutukseen.

Verbaaliseen vuorovaikutukseen kuuluu puheen lisäksi tekstipohjainen vuorovaikutus. Kumpi näistä on ns. primaaria vuorovaikutusta ihmismielen näkökulmasta? Siitä voidaan kiistellä. Opimme puhumaan ja ymmärtämään puhetta luonnostaan, mutta kirjoitettu teksti kestää aikaa ja sen avulla ihmiskunnan viisaus kumuloituu aivan toisella tavoin.

Tehokas vastavuoroinen puheviestintä rajoittuu pienen piirin sisälle, koska aikaa on rajallisesti eikä jokainen voi puhua jokaiselle yhtä aikaa. Sosiaalinen läsnäolo, tunteisiin vaikuttaminen, luottamuksen rakentaminen ja moni muu sosiaalinen informaatio on kuitenkin helpompaa välittää puheen välityksellä livenä. Mutta kun vuorovaikutus päättyy, välitetty viesti alkaa haihtua hiljalleen pois.

Tekstipohjainen viestintä puolestaan ulottuu kaikkialle…

Avatareilla navigoidaan kolmiulotteisessa virtuaalisessa tilassa, joskus enemmän, joskus vähemmän rajoittuneesti (kts. six degrees of freedom) [1]. Virtuaalitodellisuudessa tila pystyy olemaan koko maailmankaikkeus tai vaikkapa yksi atomi. Fyysisellä mittakaavalla ei ole merkitystä. Virtuaalista tilaa muokkaamalla saadaan myös aikaan tunnetiloja, joita tavanomaisilla välineillä ei saada.

(Toki suurin osa erilaisilla messuilla kokemistamme virtuaalitodellisuusdemoista ovat varastohalleja, joissa on kaksi trukkia ja 90-luvulta haiseva käyttöliittymä. Mutta ei anneta tämän hämätä. Näin ei tarvitse olla.)

Yksi käytännön esimerkki virtuaalisen tilan voimasta löytyy Palau-saarilta, jossa ilmastonmuutos ja merien hapettuminen on tappanut koralliriuttoja. Paikallisille päättäjille korallien tilanne on ollut tiedossa, mutta aihe oli jäänyt hieman etäiseksi. Tämä johtui…

Avatarien ominaisuudet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: muotorealismi (hahmon muodon tunnistettavuus, esim. ihminen), fotorealismi (resoluutio, renderöinti ja tekstuurit) ja käyttäytymisen realismi (kuinka tunnistettu hahmo liikkuu ja käyttäytyy) [1]. Tutkimusten mukaan avatarien tarkka fotorealismi ei ole kovin tärkeä ominaisuus: pelkkä ilmeitä ja eleitä jäljittelevä karikatyyri on hyvin tehokas vuorovaikutusväline esimerkiksi suostuttelemisen, vaikuttamisen, opettamisen ja miellyttävyyden näkökulmasta. Liian realistisen näköinen avatar, joka ei kuitenkaan vaikuta täysin aidolta, voi jopa näyttää muiden silmissä hieman karmivalta — tätä ilmiötä kutsutaan nimellä outo laakso (uncanny valley) [2].

Tutkimusten mukaan avatarien ominaisuuksien muutos (pituus, ulkonäkö, jne.) vaikuttavat ihmisen käytökseen virtuaalisessa tilassa [2–4]. Ihminen omaksuu avatarin ominaisuudet ikään…

Jokainen vähänkään laadukkaampaa virtuaalitodellisuutta kokeillut tietää, että kyseisessä teknologiassa on jotain aivan erityistä. Mutta otetta tuosta teknologiasta ei välttämättä oikein tahdo saada. Näyttää hienolta ja tuntuu kivalta, mutta tullaanko tällä ratkaisemaan mitään käytännön ongelmia?

Tässä blogisarjassa esittelen sitä, kuinka sosiaalinen virtuaalitodellisuus (social virtual reality, SVR) avaa meille täysin uusia teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tapoja. Muutos tulee koskemaan niin organisaatioita kuin yhteiskuntaa laajemminkin. Väitteeni tueksi esittelen virtuaalitodellisuuteen liittyvää empiiristä tutkimusta käytännön esimerkkien kera.

En keskustele teknologiasta (visiirit, optiikka, haptiikka, ohjaimet, jne), markkinoiden tilasta tai esimerkiksi teknologian puutteista tai omaksumisen esteistä (joita on vielä lukuisia). Näitä asioita on käsitelty jo kohtalaisen paljon. …

Julkisuudessa on ollut yhä enenevässä määrin kehotuksia asialliseen vuoropuheluun, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Viimeksi aiheesta puhui tasavallan presidentti Sauli Niinistö Turun terroritekojen johdosta:

Asiallista keskustelua on vaikea käydä tunteisiin menevästä aiheesta, mutta meidän on kansana siihen kyettävä.

– Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, 19.8.2017

Jokainen meistä on varmasti myös omakohtaisesti huomannut, että luottamuksen rakentaminen ja asiallinen dialogi ovat nyt erittäin ajankohtaisia aiheita.

Suuri osa tästä keskustelusta käydään tietysti sosiaalisessa mediassa. Teen väitöskirjaa teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta. Mitä enemmän aiheesta luen, sen huolestuneempi olen. Olen myös seurannut nettidebatointia vuosituhannen vaihteesta saakka, ja en tiedä onko tässä taistelussa ollut koskaan yhtään voittajaa. Voi olla…

Muistatteko vielä miltä elämä tuntui ennen internetiä?

Kuvitelkaa hetki miltä tuntuisi, jos internet häviäisi kokonaan. En tarkoita mitä menettäisimme, tai mitkä asiat vaikeutuisivat, vaan sitä miltä tämä oikeasti tuntuisi.

Ainakin itselleni internet on kuin tietoisuuden jatke, jokin uusi aisti, jonka olemassaoloon on jo niin tottunut, että sitä ei enää huomaa. Valtava määrä erilaisia ihmisiä, profiileja, kasvoja ja viestejä kulkee koko ajan aivan aivan lähellä, niin ystäviä kuin tuntemattomiakin. Ajatukset on helppoa upottaa loputtomaan informaation virtaan (lähteenä joko uutiset tai ihmiset) hetkenä minä hyvänsä. Maailma tapahtuu nyt. Ajattelumme fokus siirtyy maantieteellisten rajojen yli silmänräpäyksessä. Internet on yhdistänyt meidät nopeudella, joka on…