Blogisarja: Miksi internet jakaa meidät?

Mitä internet tekee meille? Kukaan ei vielä tarkalleen tiedä

Muistatteko vielä miltä elämä tuntui ennen internetiä?

Kuvitelkaa hetki miltä tuntuisi, jos internet häviäisi kokonaan. En tarkoita mitä menettäisimme, tai mitkä asiat vaikeutuisivat, vaan sitä miltä tämä oikeasti tuntuisi.

Ainakin itselleni internet on kuin tietoisuuden jatke, jokin uusi aisti, jonka olemassaoloon on jo niin tottunut, että sitä ei enää huomaa. Valtava määrä erilaisia ihmisiä, profiileja, kasvoja ja viestejä kulkee koko ajan aivan aivan lähellä, niin ystäviä kuin tuntemattomiakin. Ajatukset on helppoa upottaa loputtomaan informaation virtaan (lähteenä joko uutiset tai ihmiset) hetkenä minä hyvänsä. Maailma tapahtuu nyt. Ajattelumme fokus siirtyy maantieteellisten rajojen yli silmänräpäyksessä. Internet on yhdistänyt meidät nopeudella, joka on vaikea hahmottaa. Aivan kuin jokaisen maapallon ihmisen pää olisi äkisti noussut merenpinnan yläpuolelle ja jokainen alkaisi huutaa yhtä aikaa. Ääni kuuluu yllättävän kauas ja hiljalleen ihmiset alkavat hakeutua kaltaistensa joukkoon. Samalla huomaamme myös toistemme erilaisuuden. Uskon, että tämä sosiaalisten verkostojen uudelleen asemointi on vasta alussa.

Internet on siitä ongelmallinen paikka, että siellä on koko ajan joku väärässä. Mahdollisuus debatointiin on aina olemassa. Kaikki ne vastaamattomat tai koskemattomuuttamme loukanneet viestit jäävät odottamaan paitsi puhelimeen/tietokoneelle, myös mielemme notifikaatioihin, jotka sammuvat vasta päästessämme taas uudelleen linjoille. Mutta tämä keskustelu ei lopu koskaan. Ja tämä polemiikki kulkee mukana joka paikkaan. Se on käsivarren mitan päässä yöpöydällä ja muistuttelee heti heräämisen jälkeen. Kaikki ne väärässä olevat mulkerot kulkevat mukana taskussa 24/7.

Kuinka tervettä tämä on pidemmän päälle?

Toki suurin osa ihmisistä tyytyy vain kuuntelemaan jylinää horisontista, jos sitäkään. Mutta erilaiset ideologiat, politiikka ja arvot käyvät kuitenkin omaa painiaan internetissä ja tämä muuttaa yhteiskuntaamme vääjäämättä, ottaa suuri enemmistö siihen osaa tai ei. Ennemmin tai myöhemmin asiat manifestoituvat fyysiseen ympäristöön, erilaisina päätöksinä tai päätöksentekoelimiin siirtyneinä ihmisinä. Samalla poliitikot ja toimittajat alleviivaavat dialogin tai luottamuksen merkitystä ilman, että kukaan pysähtyy varsinaisesti miettimään, mikä rooli internetillä on tässä kaikessa.

Internetin kautta lähetämme muille ystävällisiä, neutraaleja tai kettumaisia viestejä eri välineillä, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Jokainen vastaanottaja tulkitsee viestit hieman eri tavoin. Internet on skaalannut kaiken järjettömiin mittasuhteisiin. Mutta tämä vuorovaikutuksen määrä ei ole ongelmien perimmäinen syy, vaan sen laatu. Monien tutkimusten mukaan, tulemme toimeen huomattavasti paremmin muiden kanssa, jos keskustelemme kasvotusten. Teknologia asettaa vuorovaikutukselle useita erilaisia rajoituksia. Mitä tapahtuu, jos nämä rajoitukset kumuloituvat valtavassa viestimeressä, joka muokkaa yhteiskuntaamme? Millainen filtteri teknologia tarkalleen ottaen on? Kukaan ei vielä tiedä tätä (ja juuri siksi tutkin aihetta väitöskirjassani, tosin organisaation näkökulmasta).

Moni varmasti miettii, että mikä merkitys mokomilla someviesteillä on mihinkään. Mutta mitä muuta sosiaaliset suhteemme ovat kuin sarja erilaisia viestejä? Ihmissuhteet vahvistuvat, heikkenevät, muodostuvat tai purkautuvat erilaisten viestien avulla (myös teko on viesti). Sosiaaliset verkostot ovat kuin ameboja, joka muuttavat muotoaan ja kokoaan verkoston sisällä liikkuvien viestien voimasta. Kuten Walther (2011) toteaa osuvasti:

“Although many people perceive that social media messages are trivial and banal, so is the stuff by which relationships are maintained” (Walther, 2011, p. 443)

Sosiaalisia verkostoja voidaan analysoida eri työkaluilla. Viestien sisältö ratkaisee verkoston koon ja muodon.

Näistä syistä johtuen ajattelin kirjoittaa blogisarjan ”Miksi internet jakaa meidät?”. Myöhemmin käsittelen mm. luottamuksen rakentumista, sosiaalista läsnäoloa, tunneviestintää, vastavuoroisuutta ja pohdiskelen sitä, kuinka median erilaiset fyysiset ominaisuudet vaikuttavat näihin asioihin konkreettisella tasolla. Pyrin myös löytämään empiiristä tutkimusta väitteideni tueksi.

-Osku

Lähteet:

Walther, Joseph B. “Theories of computer-mediated communication and interpersonal relations.” The handbook of interpersonal communication 4 (2011): 443–479.

Like what you read? Give Osku Torro a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.