Roihu osana kuvataideopintoja

Roihu 2016
Sep 19, 2016 · 3 min read

Tammikuussa eräänä iltana laittelin WhatsUp-viestejä ystävälleni kotilippukunnastani. Mietimme pitäisikö lähteä kesällä Roihulle, edes osaksi aikaa. Leiri tulisi olemaan aikanmoinen elämys, ja se olisi minun kolmas Finnjamboreeni. Olin ollut aktiivipartiolainen aina siihen asti kunnes lähdin kotipaikkakunnalta opiskelemaan vajaa 10 vuotta sitten — sen jälkeen olen partiossa toiminut piirilehden taittajana kuin lehtien ja julkaisujen kuvittajana.

Olin Roihua edeltävällä syksyllä aloittanut Rovaniemellä Lapin yliopistossa päivätöiden ohella opiskelemaan kuvataidekasvatusta, ja aloin miettiä, voisinko hyötyä jotenkin leiristä opinnoissani. Vanha partiokaverini Terhi oli Tarpojien luovuuslaaksossa mestarina. Hän oli jo aikaisemmin pyytänyt minua piirtämään laaksoon värityskortin yhdeksi pajatehtäväksi. Lähestyin Terhiä, ja kysyin, olisiko minun mahdollista järjestää luovuuslaaksossa jonkinlainen taidepaja, jota voisin hyödyntää opinnoissani, värityskortin suunnittelun lisäksi. Terhi vastasi — sellaiselle olisi vielä hyvin tilaa luovuuslaaksossa. Lupasin ryhtyä pestiin, mikäli Lapin yliopistossa Roihun pesti voitaisiin hyväksilukea yhtenä opetusharjoitteluna, niistä vapaamuotoisimpana kenttäharjoitteluna, jonka tavoitteena on toteuttaa taidekasvatusta jossain muualla kuin yleissivistävissä oppilaitoksissa. Yliopistolla kenttäharjoittelusta vastaava opettaja innostui paljon ajatuksesta toteuttaa kuvataidekasvatusta partiossa luonnon keskellä — sitä ei ollut vielä kukaan ennemmin tehnyt. Harjoittelulle tarvittiin ohjaaja, ja siihen valikoitui laakson toinen mestari Meri, joka on tehnyt opetustyötä ja opiskelee käsityönopettajaksi.

Pesti alkoi pestikeskustelulla tammikuussa, jossa minulla oli jo jokin ajatus mitä pajassa voitaisiin tehdä. Pestikeskustelussa minulle selvisi, että tehtävänimikkeeni tulisi olemaan kymppi — ja parasta oli se että, en olisi yksin. Minulle pajaan tuli avuksi kymppipari Sini, joka vastasi pajan valokuvaus-tehtävistä. Leirille avuksemme pajaamme saisimme vajaa parikymmentä tekijää päivittäin.

Mitä kaikkea minun piti sitten tehdä ennen leiriä harjoittelua varten? Luonnollisesti minun piti suunnitella pajan toimintaa ja järjestää sinne kaikki tarvittavat välineet. Ensin lähdin keksimään pajan tehtävää. Pajani nimeksi tuli #CollageCamp, ja se oli osa minun ja Sinin #DIYpics-pajaa. Pajan tehtäväksi valikoitui kollaasitehtävä, kukin tekisi kollaasitekniikalla kortin, sillä halusin, että tehtävässä käytetään kierrätysmateriaalia, ja siihen ei tarvisi hankkia kalliita välineitä. Tein kollaasitehtävää varten kolme erilaista tehtävänantoa, josta kukin tarpoja sai valita mieleisensä tai yhdistellä vapaasti — tehtävässä ei ollut oikeita eikä vääriä vastauksia! Testasin tehtävät ennen leiriä kaveriporukallani, jotta näin miten tehtävä ymmärretään, ja miten paljon siihen kuluu aikaa. Koska tavoitteena oli toteuttaa kuvataidekasvatusta partiossa, laadin myös faktatauluja, jossa avattiin kollaasityöskentelyssä hyödyllisiä asioita, jotta kollaasityöskentelyssä olisi myös opetuksellinen sisältö. Etukäteisvalmisteluun kuului myös tuntisuunnitelmien laadinta, eli miten tehtävä toteutettaisiin esimerkiksi peruskouluin tunneilla.

Kollaasipaja #CollageCamp toimi #DIYpics-pajassa pressukatoksien alla. Pöytien sijaan istuttiin massa metsäkuntalla tuulensuojassa. Lisäkäsinä kollaasipajassa toimivat tekijämme, heitä oli kollaasin parissa päivittäin työskentelemässä muutama. He huolehtivat mm. materiaalin riittävyydestä, ja kertoivat tehtävänannon, kun ääneni alkoi antamaan iltapäivästä periksi. Heistä oli iso apu — pajapäivät olivat kovin intensiivisiä, joten lisäkädet helpottivat minun työskentelyäni, ja sain keskittyä oleelliseen, tarpojien ohjaukseen tehtävässä.

Varsinainen harjoitteluni tapahtui ohjaamalla päivittäin tarpojia kollaasipajassa. Annoin heille tehtävänannon, ja kiertelin heidän luonaan kysellen ja keskustellen siitä, mitä heillä oli juuri nyt työnalla, ja mitä työhön voisi lisätä tai miten sitä voisi viedä vielä eteenpäin.

Harjoittelussa saa ohjaajalta tukea, ja palautetta, jotta voi korjata jotain toimintatapoja, mitkä eivät ole välttämättä hyvin. Meriltä sain paljon rakentavaa palautetta laaksopäivien aikana, ja hyviä vinkkejä ihan työelämää varten — opettajan on pidettävä huolta äänenkäytöstään, ja taukoja tulee pitää, jotta jaksaa työskennellä.

Mielestäni partiossa tehdään valtavasti sellaista työtä, jota voisi hienosti hyödyntää opinnoissa, niin kuin nyt sain tehtyä partioleirillä kenttäharjoittelun, ja sen lisäksi sain nauttia leiristä. Rohkaisen kaikkia erilaisiin projektipesteihin lähtijöitä miettimään, että voisinko hyötyä tästä opinnoissa. Projektit vievät aikaa, ja on hienoa, jos ne vain edesauttavat opintojen etenemistä! Lisäksi partiossa tehtävät projektit lähes poikkeuksetta toteutetaan, jolloin pystytään puntaroimaan se, miten se onnistui käytännössä — se vasta onkin arvokasta oppia!

Meeri Rasivirta

Written by

Tervetuloa! Roihu on Suomen Partiolaisten elämysvuosi vuonna 2016, joka huipentui leiriin 20.7.-28.7.2016 Hämeenlinnassa. #vieläkinliekeissä

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade