Futisdemokratia huutaa muutosta

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 22.12.2015.

Huhtikuussa kokoontuu suurin päättävä elin suomalaisessa jalkapallossa, liittokokous. Näin tapahtuu joka neljäs vuosi. Kokouksessa päätetään Palloliiton strategia ja puheenjohtaja seuraavalle nelivuotiskaudelle. Piirien valitsemia liittokokousedustajia on tällä hetkellä 105 kappaletta 12 piiristä

Käsittelen päätöksentekomallia nyt vain suomalaisen huippujunnufutiksen näkökulmasta, en harrastetoiminnan näkökulmasta, vaikka asia vähintään yhtä tärkeä onkin. Yleisestikin tämän aiheen rajaaminen on suurimpia ongelmia suomalaisessa juniorijalkapallokeskustelussa.

Olemme länsimaisessa demokratiassa tottuneet, että päätöksenteko perustuu yksi mies ja ääni -periaatteeseen. Suomalaisessa jalkapallodemokratiassa näin ei ole. Mitä pienempi seura, sitä enemmän sillä on suhteellisesti valtaa suomalaisessa jalkapallodemokratiassa. Tästä pitävät huolen ns. äänimääräleikkurit jo aivan ruohonjuuritasolla, joka heijastuu koko päätöksentekoon (seurat-piirit-liittokokous-liittovaltuusto-liiittohallitus) ja valintoihin ikään kuin negatiivisena suppilona.

Esimerkkeinä yksi Suomen suurimmista seuroista (n. 2800 pelaajaa) eli Tampereen Ilves ja lukuisia Huuhkajiin ja kansainvälisille kentille pelaajia tuottanut TPS. Molemmat seurat tuottavat lukuisia juniorimaajoukkuepelaajia.

Piirit ovat suuria ja lähes samankokoisia. Turku 13 500 pelaajaa ja Tampere 15 000. Heidän sääntönsä ovat käytännössä yhteneväiset. Molemmissa piireissä maksimi äänimäärä on kahdeksan (8). Perusäänimäärä seuralla on kaksi (2), vaikka seurassa ei olisi yhtään pelaajaa. Loput äänistä tulevat seuran pelaajamäärän mukaan. Huomioitavaa on, että mikäli seuran pelaajamäärä ylittää 501 pelaajaa, tästä ei äänimäärä enää nouse. Turun piirissä kokonaisäänimäärä on 331 (2015) ja Tampereen piirissä 357 (2014)

Ilveksellä on koko piirin pelaajista n. 20 %. Mutta sen äänimäärä sääntöjen mukaan on vain 2,2 %. Leikkureiden vuoksi. Samaan äänimäärään pääsee kuusi kertaa pienemmällä pelaajamäärällä.

Mikäli Turun piirissä Pöytyän Kaima ja Sauvon Urheilijat yhdistävät voimansa, heillä on yhtä paljon ääniä kehittää suomalaista huippujunnufutista kuin TPS:llä. Samaan TPS:n kanssa pääsevät liittoutuessaan myös FC Gaselle, Kiskon Kiskojat, FC Ariana ja Turun Iranilaisten Kulttuuriseura. Erotuksena edelliseen, että näillä neljällä seuralla ei ole yhtään rekisteröityä pelaajaa! Mutta siis saman verran ääniä, kuin johtavalla suomalaisella juniorikasvattajalla. Eli 2,4 %. FC Interillä on ääniä saman verran kuin Mynämäen Pallo -53:lla.

Satakunnassa yhdellä seuralla voi olla 11 ääntä. Vain kolme (3) tulee pelaajamäärästä. Pelaajamääräleikkuri on 151 pelaajaa ja tämä koskee alle 14-vuotiaita pelaajia.Piirin kokonaisäänimäärä on 187 ja pelaajia on n. 6000.

Tämä Palloliiton päätöksentekomalli on johtanut siihen, että suoraan ja välillisesti huippujuniorijalkapallon linjauksista ovat päättävät ne, joilla ei ole varsinaisesti mitään kosketuspintaa siihen. Lisäksi usein heidän arvomaailmansa ei tule kilpaurheilua.

Suomessa on 15–20 junioriseuraa, jotka pystyvät laadullisesti tuottamaan kansainväliset kriteerit täyttävää kilpatoimintaa. Liittokokouksen tulisi päättää, että nämä seurat toimisivat suoraan Palloliiton alaisena, jotta nämä pääsevät vaikuttamaan riittävästi kilpatoiminnan kehitykseen.

Harrastustoiminta tulisi keskittää piirien alle ja jatkaa laadukasta toimintaa ja kehittämistä siellä.

Show your support

Clapping shows how much you appreciated Tomi Leivo-Jokimäki’s story.