They made valtsika great again: Mikael Jungner

”Mä oon sitä mieltä, että vakituinen ja pitkäaikainen työpaikka on huonointa, mitä sulle voi tapahtua.”

Whaat?!

Joo, seuraava puhujamme Mikael Jungner on tätä mieltä. “Se laitostaa”, hän sanoo.

“100 vuotta suomalaisilta on edellytetty, että he käyttäytyvät kuin häkkikanit”, hän toteaa. Häkkikanien maailmassa vuorovaikutus on säänneltyä ja tekeminen ja ajatteleminen on kielletty.

Sen sijaan Mikaelin mukaan vanhan työelämän säännöt eivät enää päde. Villit, ajattelevat, luovat, oma-aloitteiset ja intohimoiset vapaat jänöt rulettavat. Tie tähän on valmiina, ja nyt pitäisi vaan alkaa rohkeasti ottaa askelia tulevaisuutta kohti.

Tästä Mikael tuli meille puhumaan.

Siis mikä ihmeen tie?

No, aloitetaanpa toteamalla, että kaikkeen ihmisen väliseen vuorovaikutukseen on aikaisemmin liittynyt hirveästi kustannuksia. Kelatkaa nyt, jos joskus pari sataa vuotta sitten jengi halusi sanoa jotain jollekin, piti lähettää heppa ja tyyppi matkaan viestin kanssa.

Sitten oli lennättimet sun muut. Puhelin.

Mikaelin mukaan informaatio- ja viestintäteknologia on nollannut kokonaan nämä transaktiokustannukset. Tämä tarkoittaa, että ihmisten välinen vuorovaikutus ei enää maksa. Esimerkiksi terveydenhoito olisi helpompaa järjestää pienellä panoksella, jos byrokraattisesta tavasta toimia luovuttaisiin.

Kuitenkin häkkikanimaailmassa ajatteleminen ja työn tekeminen on erotettu toisistaan. Työ on liukuhihnatyötä. Tähän tapaan, prosessikeskeiseen työelämään, on totuttu — siksi se on nykyäänkin vielä niin kovin yleinen tapa tehdä töitä. On oltava ahkera, osaava ja tottelevainen. Oma-aloitteisuutta ei saa eikä tarvitse olla.

Tämä alkaa jo pienenä koululaisena.

“Koulutusputki on prosessoitu kone, jonka tarkoitus on tehdä meistä muttereita”, Mikael sanoo.

Kun ihmisten välisen vuorovaikutuksen kustannukset muuttuvat, ympäristöstä katoaa häkki, ja villeinä loikkivat jänit ratkovat kulloistakin konkreettista ongelmaa.

Tämä uusi ongelmakeskeinen tapa toimia on se tie, jota pitkin emme nyt köröttele hevoskärryillä vaan loikimme villeinä jänöinä. Se tapa on tullut Mikaelin mukaan jäädäkseen. Siihen ei olla totuttu, joten muutos on hidasta.

Ja mistä se tie on tulla tupsahtanut?

Mikaelin mukaan ongelmakeskeinen ajattelu on rantautunut meille ohjelmistoteollisuudesta. On ongelma, johon haetaan ratkaisuja erilaisen osaamisen turvin. Työ järjestetään tämän ongelman ympärille. Tästä esimerkkinä vaikkapa hackathonit, joihin allekirjoittanut vinkkaa osallistumaan, olitpa tai etpä ollut koodari.

Mestoissa, jossa lähtökohta on ongelmakeskeisyys, on työkulttuurin merkitys suuri. Esimerkiksi Futuricella ja Reaktorilla, googlettakaa vaikka, on epähierarkinen ja luovuutta vaaliva organisaatiokulttuuri. Tapa, jolla nää lafkat tekevät töitä — esimerkiksi viettävät paljon luovia hengailuhetkiä yhdessä — leviää Mikaelin muillekin toimialoille.

“Prosessikeskeisen työn aika on ohi — jatkossa puhutaan ongelmista”, Mikael tiivistää. Hän neuvoo opiskelijoita: “Mitä nopeammin sisäistät uudet kuviot, sitä varmemmin teet oikeita ratkaisuja.”

Kun lähdetään tälle tielle, ongelmanratkaisukyky ja työssäoppiminen nousevat arvoon. Myös vuorovaikutustaidot nousevat ihan erilaiseen asemaan.

“Mitä erilaisempi ihminen on, sen ärsyttävämpi hän on”, sanoo Mikael.

Öö, okei. Justhan sanottiin, että vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Tässä piilee kuitenkin viisauden siemen.

“Mitä erilaisempi ihminen on, sen tärkeämpi hän on. Hän täydentää teitä ja antaa tilaa vuorovaikutukselle”, Mikael selventää. Hänen oma ärsyttävä tyyppinsä näki Mikaelin ajattelun virheet, mikä lopulta oli hyvä juttu ja avasi silmät monille asioille. “Opi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa”, Mikael painottaa.

Puhutaanpa sitten tunteista.

“Sä et vaihda kaljamahaista miestäsi gigoloon, jos sulla on tunneside”, toteaa Mikael. Niinpä!

Tunteet ovat Mikaelin mukaan tärkeitä niin asiakkuuksissa kuin vuorovaikutuksessa. Työhön on oltava tunne.

Harmi vaan, että tunteet unohdetaan koulutuksessa. Myöskään esimerkiksi asiakastyytyväisyys ei Mikaelin mukaan vielä ole mitään tunnetta, vaikka kaikki energia on usein suunnattu yksinomaan sen ylläpitämiseen. Tunneside vaatii kuitenkin jotain muuta, ja juuri sen perusteella mokatkin annetaan anteeksi.

Ilman tunnesidettä ei ole myöskään verkostoa, sillä verkosto ei ole tyyppi, jolle sanot kädestä päivää. Verkosto on se, että ihmisen kanssa jakaa tunnesiteen. “Oma brändi” on opiskelijallekin tärkeä, mutta tyystin turha ilman asennetta ja tunnesidettä ihmisiin ja tekemisiinsä.

Helpotuksen uutisista päivää.

Mikaelin mukaan CV:n kautta on meinaan vanhanaikaista ajatella. “Mua ei kiinnosta se mitä sä oot tehnyt, vaan se, mihin oot kykenevä”, hän sanoo.

Tähän liittyy olennaisesti se, ettemme elä enää 90-luvulla, osaamisen vuosikymmenellä. Sen sijaan elämme Mikaelin mukaan asenteen vuosikymmeniä: “Pollan toiminta ei ole ongelma. Asenne on ongelma. Ja asenne on poskettoman tärkeä asia rekrytoinnissa!”

Asenne on huisin tärkeä myös siksi, että akateemisesta osaamisesta on Mikaelin mukaan yhä vähemmän hyötyä kaoottisessa yhteiskunnassa. “Viisi vuotta juridista oppia on vähemmän arvokasta kuin puoli vuotta töitä toimistossa. Arvokkainta on se, mitä oppii”, hän kertoo ja viittaa omaan koulutustaustaansa juristina. Oma-aloitteisuus ja omien aivojen käyttö on siis tosi hyvä juttu.

Mutta jos oma-aloitteisuutta ei saa käyttää, ei siitä ole mitään hyötyä. Esimerkiksi viestintätoimisto Kreabilla, jossa Mikael on toimitusjohtajana, intuitio ja luontevuus ovat tärkeämpi kuin sääntöjen noudattaminen. Siellä on tehtävä niin kuin intuitio sanoo.

“Älä masennu kaoottisuudesta. Jaa energiaa siitä, kun onnistut”, vinkkaa Mikael.

Teksti: Lilja Kettunen
Kuva: Henni Purtonen
Like what you read? Give VTM16 a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.