Elätkö kuplassa?
Olet saanut kutsun ystäväsi puutarhajuhliin. Ystäväsi kertoo, että hän on kutsunut teidän yhteisten ystävienne lisäksi muitakin ihmisiä. Juhliin on tulossa nimittäin ystäväsi perhe, työkaverit, shakkikerhokaverit sekä lapsuuden ystävät Lapin länsiosasta.
Saavut juhliin hitusen myöhässä ja huomaat ystäväsi pihalla viisi erillistä porukkaa. Ylhäältä katsottuna bileet näyttivät alussa vielä jotakuinkin tältä
Mihin porukkaan luulet liittyväsi? Todennäköisesti teidän yhteisten ystävienne porukkaan (olkoon se tuo sininen oikeassa yläkulmassa). Miksi? Koska se vain on luonnollista tai ainakin tuntuu luonnolliselta. Miksi ihmeessä liittyä tuntemattomaan porukkaan?
Ystäväsuhteiden synty ja kokonaisten ystäväporukoiden muodostumista on tutkittu. Psykologit edelleen uskovat, että valitsemme ystävät tiettyjen mekanismien kautta. Vietämme yksinkertaisesti aikaa mieluiten sellaisten ihmisten kanssa, jotka muistuttavat meitä. Ystäviksi valikoituu persoonat, joiden seurassa viihdymme. Tämä minimoi todennäköisyyden ihmisten välisille konflikteille, mitä me usein alitajuisesti tavoittelemme.
Vaikka kyseessä onkin suhteellisen tavalliset juhlat, samanlaiset psykologiset tekijät ovat läsnä. Se tosiasia, että viihdyt todennäköisesti paremmin oman tutun kaveriporukan seurassa pätee riippumatta siitä, onko sinulla aikomusta luoda uusia ystävyyssuhteita vai ei juuri tänä iltana.
Bileet ovat kestäneet jo jonkin aikaa. Kaksi seuraavaa skenaariota ovat mahdollisia
Ensimmäisessä skenaariossa samat viisi porukkaa ovat edelleen erillään toisistaan. Kukaan ei ole uskaltanut tai halunnut astua omalta mukavuusalueeltaan ja mahdollisesti tutustua muihin juhlijoihin. Tämä on sääli, sillä missaat kokonaan ystäväsi shakkikaverien ajatukset siitä kun tekoäly onnistui voittamaan maailman parhaimman shakkipelaajan. Tai mitä mieltä ystäväsi lappilaiset lapsuudenystävät ovat esimerkiksi saamelaisten oikeuksista.
Myönnetään, hieman stereotyyppiset keskustelunaiheet, mutta ymmärätte pointin!
Vaikka tällainen kuplautuminen on melko harmitonta puutarhajuhlissa, olisihan se nyt ehkä kivempaa tutustua edes yhteen uuteen ihmiseen illan aikana.
Kakkosskenaariossa ihmiset ovat niin sanotusti puhkaisseet kuplansa keskustelemalla muiden porukoiden kanssa. Ystäväsi isä on tullut teidän ystäväporukanne luokse kertomaan hauskan tarinan nuoruusajoiltaan. Työkaveritkin ovat uskaltautuneet esittelemään uusimman pöhinä-AI-koneoppimis-digituotteen muille juhlijoille. Tämä skenaario mahdollistaa tiedon kulkemisen kuplasta toiseen. Parhaimmassa tapauksessa omia ajatuksia haastetaan, oma ymmärrys kasvaa ja oppii uusia näkökulmia eri aiheisiin. Tai sitten saat vain nopean kurkistuksen siihen mitä “ne muut” ajattelevat.
Kuten aikaisemmin mainitsin, tavallisissa juhlissa tämä täydellinen kuplautuminen tai hyvin vähäinen kommunikointi kuplien välillä on usein harmitonta, mutta entä laaja koko yhteiskunnan tasolla oleva? Onko sekin yhtä harmitonta ja luonnollista?
Yhteiskunnan vaaralliset kammiot?
En olisi ikinä uskonut, että kuplautuminen olisi ollut Suomen kontekstissa niin selkeää ennen kuin näin datan. Paljastan kohta, kuinka voimakasta suomalaisten jakautuminen on tiettyjen aiheiden ympärillä, mutta ennen sitä kerron teille, miten alla oleva verkko on edes muodostettu ja mitä siitä on mitattu. Alla siis verkko, joka kuvaa suomalaisten keskustelua aiheesta #Vihreät.
I. Kerää data
Data on kerätty Twitteristä Suomen eduskuntavaalien 2019 alla. Lisää datankeruu prosessista voit lukea täältä.
II. Muodosta sosiaalinen verkko
Datan pohjalta luotiin käyttäjien välille verkko. Tässä verkossa pisteet eli pienet pallot ovat Twitter-käyttäjiä. Kahden käyttäjän välillä on linkki, jos jompikumpi näistä on retweetannut (suom. uudelleentviitannut) toisiaan. Yksinkertaistettuna retweet voidaan ajatella toimintona, jonka avulla voi jakaa viestin tai siinä olevan linkin omien seuraajien kanssa tai ylipäätään eteenpäin. Usein retweet tulkitaan jaettavassa julkaisussa eli tviitissä olevan asian hyväksymisenä. Havainnollistetaan tätä lyhyellä esimerkillä niille lukijoille, jotka eivät ole Twitterissä.
Selaat Twitter-fiidiäsi (boomereille: julkaisunäkymä) ja joku on tviitannut eli julkaissut mielestäsi todella relevantin ja terävän pointin vaikka intersektionaalisesta feminismistä, Suomen jalkapallomaajoukkueen vahvuuksista taikka Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -teoksesta (on muuten diippi maalaus). Päätät jakaa tämän pointin eteenpäin sinun seuraajillesi. Jos jaat tämän tviitin ilman mitään lisäkommenttia, se voidaan tulkita siten, että olet samaa mieltä tai muuten vain pidät ajatuksesta.
Verkkoon onkin sisällytetty pelkästään retweetit, joissa ei ole jakajan lisäämää kommenttia. Lisäksi verkot rakennetaan usein tietyn teeman ympärille. Esimerkiksi yllä oleva verkko koostuu käyttäjistä, jotka ovat käyttäneet hashatagia (suom. aihetunnistetta) #vihreät.
III. Tunnista kuplat
Yksi tapaa tunnistaa kuplat on yrittää hyödyntää verkon rakenteen ominaisuuksia. Useat algoritmit perustuvat usein tiheiden rykelmien löytämiseen. Yksi keino on yrittää leikata verkko siten, että kahden syntyneen verkon välillä on mahdollisimman vähän linkkejä. METIS-työkalu on joukko algoritmeja, joka tähtää optimaalisen leikkauksen löytämiseen.
Korostan, että tässä vaiheessa verkkoa ei ole vielä piirretty.
IV. Laske polarisaatio eli vastakkainasettelun voimakkuus
Kun verkko on rakennettu ja kuplat tunnistettu, visualisoinnin voi tehdä lukuisilla eri tavoilla. Itse käytän ForceAtlas2-nimistä algoritmia.
Tutkitaan nyt samaa #vihreät-verkkoa tarkemmin.
Kuva osoittaa, kuinka verkon rakenteisiin pohjautuva leikkausalgoritmi onnistuu hyvin tunnistamaan kuplat. Verkko on siis piirretty vasta sen jälkeen kun käyttäjien jako on tehty ja merkitty eri väreillä. Kuplarakenne on todella selkeä. Emme tiedä vielä yhtään mitään siitä, mitä tviiteissä on puhuttu (paitsi että niissä on käytetty #vihreät hashtagia), mutta ihmisten tapa kommunikoida aiheesta on selkeästi rajoittunut.
Jos ihmiset jakaisivat tasaisesti toistensa julkaisuja verkko näyttäisi alla olevalta. Tällöin voidaan ajatella kaiken informaation kulkevan ikään kuin tasaisesti verkossa. Tällainen harmoninen verkko ei välttämättä tarkoita sitä, että asioista oltaisiin samaa mieltä vaan että yksilöllä on suurempi todennäköisyys kohdata muiden ajatuksia ja mielipiteitä tasaisemmin. Toisin sanoen kaikenlainen informaatio kulkee käyttäjältä toiselle ilman että oma kupla rajoittaa näkemästä asioita muista näkökulmista. Tutkimuksissa on havaittu elokuvien ja urheilun olevan sellaisia teemoja, joissa verkot muistuttavat alla olevaa harmonista verkkoa.
Keskustelut yhteiskunnallisista ilmiöistä taas harvoin muistuttavat yllä olevaa karvanoppaa. Varsinkaan jos aihe liittyy jotenkin puolueisiin. Silloin “me vastaan ne” - ajattelu on voimakasta, mikä näkyi jo esimerkiksi aikaisemmassa #vihreät-verkossa.
Verkko on polarisoitunut, jos verkossa on selkeästi kaksi kuplaa, joiden välillä on vain vähän linkkejä. Mitä eristäytyneempiä nämä kuplat ovat, sitä suuremmasta polarisaatiosta voidaan puhua. Polarisaation voidaan ajatella olevan seurausta jonkin sortin vastakkainasettelusta tai erimielisyydestä. Näitä kuplia kutsutaan myös kaikukammioksi, sillä kuplan sisällä samanmieliset ihmiset vahvistavat omia käsityksiään aiheista saaden niille tukea ja harvoin vastustusta. Kun näet päivittäin vain sellaista sisältöä, joka tukee omia vallitsevia käsityksiä, nämä käsitykset alkavat tuntua vahvasti ainoilta oikeilta: “Muutkin ovat samaa mieltä kuin minä” tai “Tuo tviitti on saanut paljon jakoja tai tykkäyksiä, joten sen on pakko olla totta”. Palataan näihin polarisaation haasteisiin myöhemmin.
Kuvat ovat kivoja, mutta joskus numeerinen mitta polarisaation voimakkuudelle voi olla paljon informatiivisempi. Erityisesti silloin kun verkot ja/tai kuplat ovat erikokoisia tai niiden rakenne eroaa selkeästi toisistaan. Silloin polarisaation vertailu eri verkkojen välillä tai ylipäätään polarisaation havaitseminen voi olla hankalaa pelkästään kuvan perusteella.
Numeerisen mitan avulla voisimme vastata esimerkiksi sellaiseen kysymykseen kuin “Mikä jakaa suomalaiset voimakkaammin - ilmastonmuutos vai maahanmuuto?”. Ei ihan mikään helppo kysymys…
Polarisaation numeerinen mitta
Random Walk Controversy (RWC) (suom. satunnaiskävelyriitaisuus, heh) on yksi lukuisista tutkijoiden kehittämistä luvuista polarisaation mittaamiseen. Vaikkei luku ole täydellinen, se on intuitiivinen ja se antaa oikeansuuntaisia arvioita. Ennen kuin paljastan muutamien aiheiden polarisaatioasteen, kerron miten RWC lasketaan.
Kun kuplat ja niihin kuuluvat käyttäjät on tunnistettu, molemmista kuplista valitaan kolme influensseria (boomereille: vaikuttajaa). Sovitaan, että ne kolme käyttäjää, joilla on eniten retviittejä (eli linkkejä) valitaan vaikuttajiksi. Merkitään vaikuttajat alla olevaan verkkoon erikseen vihreällä.
Tämän jälkeen suoritamme seuraavan operaation vuorotellen kuplille tuhansia kertoja.
- Valitsemme satunnaisesti yhden käyttäjän kuplasta.
- Suoritamme satunnaiskävelyn tältä käyttäjältä: Kuljemme verkossa linkkejä pitkin niin pitkään kunnes päädytään johonkin vaikuttajaan.
- Jos vaikuttaja johon päädyimme kuuluu samaan kuplaan kuin käyttäjä josta kävely aloitettiin, polarisaatioaste RWC kasvaa.
- Jos vaikuttaja johon päädyimme kuuluukin vastakkaiseen kuplaan, polarisaatioaste RWC laskee.
Mitä eristäytyneempiä kuplat ovat (eli mitä vähemmän linkkejä kuplien välillä on), sitä vaikeampaa käyttäjän on päätyä toisen kuplan sisälle. Tämän polarisaatioluvun voidaan siis ajatella ilmaisevan jollain tapaa erimielisyyden voimakkuutta.
#vihreät -verkon polarisaatioasteeksi osoittautui 88.97.
#perussuomalaiset -verkon polarisaatioaste oli 92.67.
#sote -verkon polarisaatio oli 69.61.
#ilmastonmuutos-verkon polarisaatio oli 54.00.
Mitä lähempänä luku on sataa, sitä polarisoituneempi verkko.
Muiden puolueiden ja aiheiden kuplautuneet verkot sekä polarisaatioasteet löytyvät BubbleDash -appista, johon löytyy linkki artikkelin lopusta.
Pitääkö meidän tehdä jotakin?
Yhteiskunnan tasolla bileet vaikuttavat olevan todella kylmät. Erimielisten välinen terve ja rakentava dialogi on kuitenkin kriittistä yhteisten haasteiden ratkomiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Mikä oikein aiheuttaa tätä kuplautumista sosiaalisissa verkostoissa?
Taustalla olevat ilmiöt ovat monimutkaisia. Luulen, että ainakin seuraavat tekijät ovat merkittäviä kuplien muodostumisessa
- Sosiaalisten media-alustojen algoritmit: Eri nettialustat ja -palvelut (YouTube, Facebook, Google, Instagram, TikTok) oppivat tuntemaan käyttäjän pirun hyvin. Niiden tavoitteena on usein saada ihminen viettämään alustallaan mahdollisimman paljon aikaa. Tämän ne saavuttavat näyttämällä käyttäjälle mahdollisimman paljon häntä miellyttävää sisältöä. Lisäksi alustat pyrkivät yhdistämään samanhenkiset ihmiset yhteen.
- Kognitiiviset vinoumat: Tälle konseptille pitäisi kyllä keksiä uusi nimi, sillä nyt se kuulostaa paljon hankalemmalta kuin mitä se on. Yksinkertaistettuna, yksilöllä on taipumusta tulkita, etsiä tai jakaa sellaista informaatiota, joka tukee hänen omia ennakkokäsityksiään. Ympärillä oleva kupla voimistaa tätä harhaa.
Kuplautumisen vaikutukset eivät rajoitu pelkästään nettimaailmaan. Ennen pitkään vaikutukset heijastuvat ihmisen oikean elämän asenteisiin, keskusteluihin sekä äänestyskäyttäytymiseen. Puutarhajuhlissa kuplautuminen on ehkä harmitonta, mutta yhteiskunnallisella tasolla ei. Tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka kuplat voivat vääristää todellisuutta. Esimerkiksi disinformaatio kuplien sisällä leviää nopeammin ja epärakentava retoriikka voi olla yleisempää kuplien sisällä.
Valistaminen on ensimmäinen askel
Sivistys on aina ollut Suomen hyvinvoinnin kulmakivi, ja se on sitä edelleen. Tiede tarjoaa neutraalin, läpinäkyvän ja edistyksellisen keinon tuoda näitä ilmiöitä esiin. Sillä pääsee jo pitkälle, että on tietoinen tällaisista rakenteista. Mitä nuorempana kuplautumisen haasteet ymmärtää, sitä paremmin ihminen kykenee kriittiseen ajatteluun ja ymmärtämään toimivan yhteistyön edellytyksiä.
Tutkijat kehittävät jatkuvasti algoritmeja, joiden avulla voidaan lievittää kuplautumisen kielteisiä vaikutuksia.
Tähän asti emme ole ottaneet kantaa eri kuplissa tapahtuviin keskusteluihin. Usein ajatellaan, että on hyvä pysyä neutraalina ja tyytyä siihen, että seuraa sivulta ottamatta itse kantaa asioihin. Mutta entä jos tilanne muistuttaakin alla olevaa?
Tutki itse verkkoja tarkemmin!
Rakensin nettiin työkalun, jonka avulla voit itse tutkia verkkoja ja polarisaatiota tarkemmin. Sovellukseen pääset klikkaamalla tästä.
Työkalu on vielä pahasti kesken ja toimii paremmin koneen selaimella. Uusia ominaisuuksia on kehitteillä kuten esimerkiksi
- reaaliaikainen polarisaatiotilanne
- kuplien tarkempi rakenne ja koheesio
- polarisoivien käyttäjien tunnistaminen
- informaation leviämisen simulaatio
- lisää aiheita
Laita kommenttia tai viestiä jos sulla on jokin hyvä idea työkalun ominaisuudeksi!
Kiva, että luit! Jos koit tämän aiheen tärkeäksi, kerrothan siitä edes yhdelle kaverillesi — vaikka omin sanoin.
Ja kiitos systerille, V.R:lle ja O.H:lle oikolukemisesta!
