Tein uranvaihdoksen säveltäjästä koodariksi

Anton Valle
Sep 24, 2019 · 6 min read

I think I spent 30 years of my life, trying to become something, I wanted to become good at things, I wanted to become good at tennis, I wanted to become good at school and grades and everything I kind of viewed in that perspective. I’m not okay the way I am, but if I got good at things. I realized I had the game wrong, because the game was to find out what I already was…

— Ram Dass

Image for post
Image for post

Vain hetki sitten ajattelin näin:

Luulen, että olen säveltäjä, koska minulla soi päässä melodia, jota ei ole vielä kirjoitettu. Olen varmaankin säveltäjä, koska nuotinsin ensimmäisen kappaleeni jo 6-vuotiaana ja sen jälkeen teinivuosina syntyi satakunta kappaletta tracker-ohjelmalla. En usko, että minulla on muuta vaihtoehtoa kuin olla säveltäjä, koska saanhan kovimmat kiksit siitä, kun oma biisi valmistuu ja koulussa minua ei kiehtonut mikään muu kuin musiikki. Ehkä vähän kuvataidekin.

Taiteilija siis.

Tracker-ohjelma

Isäni hankki vuonna 1987 kotiimme Macintosh Plus -linnunpönttökoneen, jossa oli Professional Composer -nuotinnusohjelma. Opettelin käyttämään ohjelmaa jäljentämällä mm. J.S. Bachin C-molli preludia ja fuugaa (BWV 847).

Muutama vuosi tämän jälkeen kotiin tuli ensimmäinen PC, jossa olikin jotain aivan uutta: Scream Tracker -musiikinteko-ohjelma ja läjä modeja, eli musiikkikappaleita. Toisin kuin MIDI-tiedosto, joka on yksinkertaistettuna paperinuotin digitaalinen versio, moduulitiedosto sisälsi nuotin lisäksi myös soittimet. Yhdessä tracker-ohjelman kanssa se on siis ikäänkuin nuotti, orkesteri ja esitys, kaikki samassa paketissa.

Uskoin vakaasti trackerin mullistavan vielä musiikkimaailman, kunhan tekniikka vain kehittyy.

Heikko signaali

Varhaisin muistoni ohjelmoinnista on 90-luvun loppupuolelta, kun tutustuin Tapiolan yläasteen ATK-luokassa Macromedia Director 6.5 -ohjelmaan. Sain tehtyä ohjelmalla hyperlinkki-nappulan, jota painamalla esitys siirtyi näkymästä 1 näkymään 2. ”Mystistä!”, ajattelin.

Kynnys tuntui kuitenkin liian korkealta kaltaiselleni taiteilijahörhölle, enkä ottanut liiemmin selvää mistä viehätyksessä oli kysymys.

Vahvempi signaali

Jatkoin musiikkiurani syventämistä mainostoimistoyrittäjyyden, Sibelius Akatemian musiikkiteknologian opintojen ja Hollannin vaihto-opiskeluvuoden muodossa. Pääsin jopa elokuvasäveltäjä Panu Aaltion yksityisopetukseen Sibiksen kustantamana, mutta sillä olikin varsin odottamaton seuraus.

Panu ei ollut ihan tavallinen säveltäjä. Suuren muusikkouden lisäksi hän hallitsi erittäin taitavasti modernit työtavat, kuten oman työn ryhdikkään johtamisen sekä toistojen automatisoinnin. Hän ei jäänyt voivottelemaan, jos softasta puuttui ominaisuus vaan hän skriptasi sen tarvittaessa itse.

Kerran, kun Panu selitti auki orkestraatiotaan, hänelle tuli tarve tehdä siihen pieni viilaus. Kesken korjailun hän iski näppäinoikotietä, jolloin hiiren kursori lähtikin itsekseen vauhdikkaasti liikkumaan ja klikkailemaan läpi jonkun rutiinin. Se oli minusta tutulla tavalla mystistä ja pyysin Panua tekemään sen uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen. Sitten vaadin selitystä, koska TÄMÄN minä haluan ehdottomasti oppia.

Image for post
Image for post

Valkoisen jäniksen kintereillä

Pian otin haltuun AppleScriptin, jolla automatisoin omia työvaiheitani niin paljon, että ystävät ympärilläni vitsailivat koneen säveltävän kohta puolestani. Minulla oli pakkomielle, että musiikkikappaleiden ja niiden osien nimet ym. tiedot tuli syöttää koneelle vain kerran, ja sen jälkeen niiden oli ilmestyttävä kaikkiin tarvittaviin paikkoihin (vedostiedostojen nimet, työaikaraportit jne) automaattisesti.

Image for post
Image for post
Automaattisesti luotu työaikaraportti nuotinnusassarin työstä

Tein myös Pomodoro-tekniikkaan perustuvan ohjelman, joka pilkkoi työpäiväni työ- ja taukojaksoihin. Lisäksi se loi automaattisesti työaikaraporttia sekä piti huolta, että keskeytin työpäiväni ajoissa palaten kotiin silloin, kun olin paremmalle puoliskolleni luvannut. Hollantilainen ystäväni Marco van Bergen halusi ottaa ohjelmani käyttöön, koska hän tarvitsi helppoa menetelmää pitämään kirjaa käytetystä työajasta.

Orastavasta liiketoimintapotentiaalista sain inspiraation suunnitella ohjelmaan jonkinlaista lisenssiavainmekaniikkaa, mutta suunnittelu johtikin ihan uuteen avaintiedostoon perustuvaan tekstin enkryptaus/dekryptaus-ohjelmaan.

Piuha irti

Koneen sielunelämä hiipi pikkuhiljaa yhä syvemmälle musiikkiprojekteihin ja tämä näkyi myös konserttilavoilla.

Mieskuoro Euga valmistautuu esittämään KEHTO-teosta Turun Konserttitalossa

Osallistuin ensimmäistä kertaa Taiteiden Yöhön interaktiivisella musiikkiteoksella, jonka ohjailuun yleisö pystyi osallistumaan omilla älypuhelimillaan.

Koodausinto näytti minulle väyliä myös elektroniikan maailmaan ja päätin hankkia Arduinon. Yritin sen avulla saada kunnianhimoista ihmisen ja koneen yhdistävää pianokonserttoprojektia aikaiseksi.

IR arvauspeli

Moogin Piano Bar oli todella kallis, joten päätin lähteä rakentamaan itse laitetta, jossa infrapunasensorit havaitsisivat pianon koskettimien painallukset, jotta pianisti voisi niiden kautta kontrolloida tracker-kappaletta (tempo, pattern jne). Vaikka itse konsertto jäi lopulta vain ajatukseksi, käteen jäi C-ohjelmoinnin perusteet sekä perustuntuma analogisensoreihin ja GPIO-pinneihin.

…niin ja sitten jäi tuollainen hauska peli ☝🏻

Mainostoimistoyrityksessämme ryhdyin automatisoimaan kirjanpitoa Google Apps Scriptillä, ja pian kaikkien palkansaajien aineiston luonti sekä toimitus kirjanpitoon tapahtui yhden napin painalluksella.

Vahvin signaali

Aiemmin lukioaikana koodailin kyllä sivutoimisesti lähipiirille verkkosivuja (yksi on vieläkin yli 20 vuoden jälkeen pystyssä 😄), intranettejä ja kauppapaikankin pankkitunnusintegraatiolla, mutta en kokenut näiden olevan vielä ihan ”oikeaa ohjelmointia”.

Vasta vuosia myöhemmin, kun sain valmiiksi akkukäyttöisellä Raspberry Pi:lla pyörivän, etäisyyssensorilla ja kaiuttimella varustetun interaktiivisen sitoutumisdataa pilveen tallentavan Puhuva Pahvi -mainostuotteen, aloin epäillä musiikkiurani tulevaisuutta. Huomasin kuluttavani jopa enemmän aikaa ohjelmoinnin kuin musiikin parissa.

Image for post
Image for post
Puhuva Pahvi -tuotteen liidigenerointikampanjan vuokaavio
Image for post
Image for post
Puhuva Pahvi -tuotteen etähuoltoväylän vuokaavio
Puhuva Pahvi -tuotteen esittely

Puhuva Pahvi ei tuotteena vastannut markkinoiden tarpeeseen, mutta se vastasi minun tarpeeseeni oppia jotain aivan uutta.

Geta 2.0

Uutta osaamista olikin pian pakko soveltaa käytännössä, kun yrityksemme toimistosihteeri Geta ilmoitti jättävänsä tehtävänsä ja muuttavansa Saksaan opiskelemaan. Geta oli hoitanut mainostoimistotyön ohessa järjestetyn koulutustoiminnan laskutusta sekä muuta paperityötä, ja nyt hänen työtehtävänsä siirtyivät minulle.

Geta oli pärjännyt hyvin parilla Google Sheets -taulukolla hallinnoidessaan koulutuslaskutusta alennuskuponkeineen. Tuumin kuitenkin, ettei tämä pelittäisi, mikäli asiakasmäärät ja laskututustyöt kasvaisivat. Siispä aloin automatisoida tätä prosessia samalla periaatteella kuin musiikintekoprosessiani: tiedot on syötettävä koneelle vain kerran, ja tällä kertaa mieluiten suoraan asiakkaan toimesta. Syntyi Geta 2.0.

Mainostoimistomme aika kuitenkin täyttyi. Päätimme 12 vuoden jälkeen sulkea yrityksen ja etsiä kukin uusia haasteita. Virtaviivaistetun koulutusten järjestämistyökalun heittäminen romukoppaan herätti erään yhteistyökumppanimme kysymään: Onko järjestelmä kaupan? Kysymys sai meidät kohottamaan kulmakarvojamme, ja vetäydyimme takaisin Bulevardin baarineukkariin pohtimaan, mikä arvo järjestelmällä todella on.

Muistiin palautuivat hittikoulutukset, niiden järjestämisen keveys ja kouluttamisen voimaannuttava vaikutus. Puheet järjestelmästä muuttuivat keskusteluun kulttuurimuutoksesta ja koulutusalan disruptiosta. Entä, jos jokaisella oman alansa osaajalla olisikin tällainen järjestelmä? Lopulta päädyttiin perustamaan uusi startup toteuttamaan tätä visiota: Superlect.

Liikeideamme kelpasi xEdu -kiihdyttämölle, ja heidän neuvonsa inspiroivat meidät pilotoimaan palvelua heti isommilla vesillä, Los Angelesissa. Järjestelmästä tehtiin pikapäivityksenä jenkkimarkkinoille soveltuva beta-versio, ja sitten mentiin ✈️

Superlect -keikkakoulutusalustan pilotoinnin tunnelmia Los Angelesista

Astuminen sisään oraakkelin osoittamasta ovesta

Minulle Superlectin perustaminen merkitsi uranvaihdoksen kulmakiveä. Järjestelmän kehittäminen tarjosi minulle monia pitkiä ja kiinnostavia opinpolkuja, ja ilmoitin haluavani ottaa yhtiössä järjestelmän pääsuunnittelijan sekä rakentajan roolin. Pienen aristelun jälkeen säveltäjä sai yhtiökumppanien siunauksen toimia päävastuullisena koodarina. Ja niin alkoi vimmattu WordPressin opiskelu, koska halusin luoda järjestelmän kokonaan uudelleen iteroiduilla opeilla ja tuoreilla ideoilla.

Samalla koodaamisesta tuli kokopäivätyöni ja toistaiseksi viimeiseksi musaprojektikseni jäi kuorokappale sekakuorolle, tracker-ohjelmalle ja Teslakäämille.

Koodari siis

Ahjo Ensemble esittää ELEKTRONIT-teosta Konepajan Brunossa Helsingissä

Luulen, että olen koodari, koska päässäni pyörii softa-arkkitehtuuri-ideoita. Olen varmaankin koodari, koska myin ensimmäisen verkkosivuni jo lukioikäisenä, ja sen jälkeen on syntynyt kymmeniä ellei satoja tuhansia rivejä koodia hyvin erilaisiin projekteihin. En usko, että minulla on muuta vaihtoehtoa kuin olla koodari, koska pystyn kytkemään koodaus-flow-tilan tai itseasiassa wired in -tilan päälle vaivatta ajasta ja paikasta riippumatta. Ja kun olen koneen ääressä ei minua kiinnosta mikään muu kuin loputtoman todo-listan purkaminen funktio funktiolta.

Koodari siis.

Image for post
Image for post

“You see persons and things not as they are but as you are.”

— Anthony de Mello

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch

Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore

Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store