Miten oppia yhdessä?
Miten voi parhaiten oppia yhdessä? Ja miten oppia erityisesti luovuutta ja uusia näkökulmia vaativia kokonaisuuksia? Keskeistä yhteisoppimiselle on itsetuntemus, halu antaa omastaan sekä ottaa vastaan muiden ajatuksia.
Teen työn ohella toista maisteritutkintoa innovaatiojohtamisessa (Innovation Management) Itä-Suomen yliopistossa. Päätin juuri yhden innostavimmista kursseista, joihin olen koskaan saanut osallistua. Ja mikä parasta, oppimisen menetelmät perustuivat tieteellisesti todistettuihin toimintamalleihin juuri innovaatiojohtamisen oppimisessa*. Kurssi on tarkoitettu ensimmäiseksi maisteritutkinnon kurssiksi, mutta minulle se toteutui etä- ja työn ohella opiskelun realiteeteista johtuen lähempänä opintojeni päättämistä.
Teoria ja käytäntö törmäävät
Innovaatioiden ja luovuuden johtamista opetetaan opinahjossani Itä-Suomen yliopistossa perustuen käytäntöön, yritysten ja organisaatioiden kanssa toteutuvaan yhteistyöhön ja tekemällä oppimiseen. Asiaa opitaan erityisesti ryhmissä. Perusteena on teoreettinen tausta, joka näkee innovoinnin konkreettisena oikean elämän käytäntönä (“a concrete real-life ‘practice’”).

Käytännössä sain oppia tätä teoreettista mallia osallistuessani Innovation Cultures – innovaatiokulttuurit-kurssille. Kurssin veti yliopistonopettaja Elina Riivari ja sen on suunnitellut professori Hanna Lehtimäki. Oppiminen oli innostavaa, haastavaa ja tavattoman hauskaa.
Meidät kurssilaiset törmäytettiin käytännön yhteistoimintatehtävällä jo ennen esittäytymisiä toisillemme. Ensimmäisen yhteisen tehtävän jälkeen saimme tutustua sattumanvaraisesti luotuihin ryhmiimme pohtimalla, miten toimimme ryhmänä. Tämä oli tärkeimpiä oppejani kurssilta vietäväksi mihin tahansa yhteiskehittämisen tai yhteistyön seuraavaan toimintaan: kannattaa luoda heti yhdessä ryhmän pelisäännöt, kun lähdetään tekemään jotakin yhdessä.
Mikä johtaa onnistuneeseen oppimiskokemukseen?
Opiskelijoina meidät on helppo saada innostumaan siitä, että meidän pitää miettiä, millaisia olemme ja miten teemme töitä yhdessä, koska me saamme kurssista arvosanan. Miten innostaa tavallisessa työelämässä ihmiset sanoittamaan motiivejaan ja analysoimaan itseään toimijana? Kokemus oli itselle tärkeä ja haluan miettiä tapoja tuoda tuo kokemus omaan työelämään.
Kurssilla opin tärkeäksi starttauspisteeksi yhteiselle oppimiselle:
- Itsetuntemuksen
- Kyvyn sanoittaa omaa osaamista, omia arvoja ja tavoitteita
- Halun ymmärtää itseä ja toisia
- Halun tehdä yhdessä
- Halun antaa omastaan miettimättä, mitä saa vastineeksi
Olen varma, että tämäntyyppinen ajattelu vie parhaisiin tuloksiin myös laajemmin yhteiskehittämisessä. Se nimittäin johdattaa laatimaan yhteisoppimisen pelisääntöjä. Näitä ovat esimerkiksi:
- Omat tavoitteet
- Yhteiset tavoitteet
- Vastuut eli kuka hoitaa mitäkin
- Miten pidetään yhteyttä
- Millä aikataululla toimitaan
- Sitoutuminen ja luottamus: miten vaalitaan ja ylläpidetään
Kun on laadittu yhteiset pelisäännöt, ollaan jo yhteisen tekemisen tiellä. Ja yhteinen on useimmiten enemmän kuin vain yksin tehty.

Yhdessä tekemisen menetelmät
Innovation Cultures -kurssi oli sisällöllisesti ja tekemisen tavoillaan innostava. Käytettiin erityisesti käänteisen oppimisen** metodia niin, että ennen kutakin oppimiskertaa luettiin ja arvioitiin tieteellisiä artikkeleja. Yhteisissä opetushetkissä jollakin ryhmistä oli tehtävänään valmistella tiettyjä menetelmiä käyttäen esitys, oppimista tukeva aktiviteetti muulle ryhmälle ja yhteinen keskustelu. Myös arviointi toteutettiin osin yhteisesti sovituilla ja kehitetyillä tavoilla. Yhteisoppimisen metodit olivat käytössä jokaisessa kurssin suorittamisen osa-alueessa.
Tällä kurssilla ja monissa yhteisoppimisen kokeiluissa olen saanut elää todeksi sitä, että yhteisoppiminen pohjautuu innostukseen, omaan syventymiseen ja asioiden tuomiseen yhteiseen pöytään. Tärkeää on osata olla olematta mustasukkainen tai kateellinen siitä, kuka oivallukset ensimmäisenä teki tai mistä ideat ovat lähtöisin ja mihin ne sitten päätyvät. Ideat, innovaatiot ja kokeilut, yhteisoppimisen tulokset, tulevat todeksi verkkomaisessa toimintamallissa, jossa keskeistä on, että ideoita syntyy, ei se, missä ne syntyivät. Tärkeää on, että ne saadaan jakoon ja ymmärretään yhdessä, kukin soveltaen niitä omaan kokemustaustaansa ja tuoden yhteiseen keskusteluun omia näkökantojaan, jotka syventävät toisten ymmärrystä.
Innovaatiot toteutuvat verkossa
Tieteellisesti todistettava menetelmä, käytäntöön pohjautuva tapa oppia innovaatioita, perustuu ajatukseen siitä, että innovaatiot toteutuvat toimijoiden, toimintojen, tiedon ja erilaisten tekemisten verkossa.* Keskeistä on, että käytännössä tapahtuva oppiminen nähdään merkityksellisenä luovuuden edistämiselle ja innovaatioiden syntymiselle sekä kehittämiselle. Itselle oli ilo saada samalla ymmärtää, millaisiin menetelmiin ja tieteellisesti todistettuihin toimintamalleihin erilaiset muutkin onnistuneet yhteisoppimisen kokemukseni ovat perustuneet.

Yhteisoppiminen antaa enemmän
Yhteisoppimisen parhaita puolia on omien kokemusteni mukaan se, että antaessaan saa. Kun yksi näkee vaivaa tietyn kokonaisuuden opiskelussa ja toinen toisen, voidaan yhdessä perehtyä molempiin aiheisiin ja täydentää toisen oppimiskokemusta. Yhteisoppiminen innostaa ja antaa voimaa, koska oppimiskokemukset, niin turhautumisen kuin ymmärtämisen, voi jakaa muiden kanssa.
Yhteisoppiminen innostaa! Se on eräs yhteiskehittämisen laji. Jatkan näiden aiheiden parissa tulevissa blogeissani.
*Tietopohjan lähteenä tässä blogissa on erityisesti: Montonen, Tero & Eriksson, Päivi. 2013. Teaching and learning innovation practice: a case study from Finland. Int. J. Human Resources Development and Management, Vol. 13, Nos. 2/3: 107–118.
**käänteisellä oppimisella tarkoitetaan erilaisia menetelmiä, joissa tuetaan oppilaan omaa oppimista erilaisin menetelmin ja opettaja toimii oppimisen valmentajana. Esimerkiksi yksinkertaistetusti kuvattuna oppimistilanteisiin tullaan läksyt ikään kuin luettuna etukäteen. Yliopistotasolla opiskelijat tutustuvat aiheeseen itse ensin anneyun materiaalin pohjalta, jolloin luokkatilanteessa on mahdollista keskustella yhteisin käsittein ja oppia eri metodeilla yhdessä. Käänteisestä oppimisesta lisää esim.:

Eeva Salonen on kirkollinen kehittäjä, innostuja ja innostaja. Eeva työskentelee projektipäällikkönä Helsingin seurakuntien yhteisessä seurakuntatyössä erilaisten kehittämiskysymysten parissa.
Eevalla on yli 15 vuoden kokemus kirkollisista kehittämistehtävistä, markkinoinnista ja tapahtumatuotannosta.
