Lyhyesti Tuntemattomasta

He kysyvät, miksi piti tehdä taas uusi versio Tuntemattomasta. Kun elokuvan on nähnyt, tietää siihen vastauksen.

***

Tänään perjantaina ensi-iltansa saava Aku LouhimiehenTuntematon sotilas” on jakanut mielipiteitä siitä saakka, kun sen tekemisestä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Sitä se tekee yhä valmistuttuaan.

Näin elokuvan tiistaina, ja edelleen se nousee ajatuksiin. Minusta se oli siis vaikuttava. Miksi niin? Mitä uutta se saattoi tuoda aiempien filmatisointien rinnalle?

Lyhyesti: se oli rankka ja herkkä. En itse muista Rauni Mollbergin versiosta paljoa enkä tässä yhteydessä voi lähteä vertailemaan Louhimiehen teosta siihen. Edvin Laineen ”Tuntematon” on tietenkin klassikko, mutta minusta on pitkään tuntunut, että elokuva siinä esittää elokuvaa. Se on ikoninen, kyllä, monella tavalla. Mutta nykykatsojalle se ei enää kommunikoi varsinaista aihettaan. Tämä ei tietenkään ole Laineen elokuvan vika — aika vain on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi se, että vuosi toisensa jälkeen esitettynä Laineen ”Tuntematon” kuuluu ikään kuin kalustoon, on jollakin tavoin arkipäiväistänyt sitä sen ikonisuudesta huolimatta.

Minulle Louhimiehen versio on oikeastaan ensimmäinen Tuntematon sotilas. Siis ensimmäinen, mikä iski jotenkin niin kovaa, että se vaikuttaa yhä, kolme päivää katsomisen jälkeen.

Näyttelijät olivat hyviä kautta linjan: luontevia, tosia, hauskoja, sydäntäsärkeviä. Kuvaus oli paikoin erittäin kaunista. Ei se täydellinen ollut, mikäpä ihmisen tekemä voisi olla, ja itselleni esimerkiksi kotirintamaosuudet jäivät vähän irrallisiksi. Toisaalta niilläkin oli tehtävänsä olla kertomassa siitä, miten hullua, järjetöntä sota on.

Mielestäni hieman kummalliseen kysymykseen*, onko uusi Tuntematon tarpeellinen vai turha, vastaan osaltani, että se on, paitsi tarpeellinen, myös tärkeä elokuva. Minulle se toi uutta jo siksi, että näin tarinan ikään kuin ensimmäistä kertaa ”ihmistasolla”, en enää reliikkimäisenä, jonkinlaisena hieman etäisenä seremoniana. Uskon, että tämä seikka yhdistää monia, joille uusi Tuntematon ns. kolahtaa.

*Kuka voi määritellä taiteessa turhan ja tarpeellisen? Yhden turha voi olla toisen tarpeellinen — ja päinvastoin. Taiteen monimuotoisuus on arvokasta jo siksi, että ihmiskuntakin on sellainen.