Mihin rahkeesi riittää, eli mitä videoblogaajaksi ryhtymiseen tarvitaan

Videoblogaajaksi ryhtyminen vaatii vakaata uskoa siihen, että sinulla on jotain sanottavaa, joka päivä ja viikko. Uskon lisäksi tarvitaan ideoita, sitoumusta ja pirusti toteutuksen vaatimaa työtä. Minulla riittää ideoita, sitoumusta ja työaikaa hädin tuskiin viikoittaiseen itse kuvitettiin blogiin, joten videoihin siirtyminen olisi aika iso siirto.

Ammattiasian videoblogaaminen oma juttunsa. Loistava esimerkki on RookieCom Oy, jonka perustaja Arttu Käyhkö uudenvuoden lupauksenaan päätti tuottaa viestintäaiheisen videon joka päivä vuoden ajan.

Olipa tavoitteenasi yritystäsi tukeva ammattikama tai Youtube-hupa. Perusasiat pysyvät samoina: Anna katsojalle syy katsoa tämä video loppuun ja palata uudelleen saadakseen lisää.

Ole katsojallesi hyödyllinen. Jokaisessa videossasi täytyy olla idea. (Jotkut pärjäävät myös ilman, mutta siitä jäljempänä.) Tarjoa siis tietoa, mielipide tai viihdettä.

Näy videolla. Jos videoblogaat yksityishenkilönä, pistä itsesi likoon ja näy videolla. Persoonasi kertoo paljon kanavastasi. Toisaalta oman puhuvan pään nauhoittaminen on ehdottomasti yksinkertaisin tapa tehdä videota.

Ole miellyttävä tai kiinnostava, mieluiten molemmat. Tämä saa katsojan palaamaan. Jos teet videon vaikkapa siitä, minkälaiset kasvit sopivat erilaisiin akvaarioihin, osa katsojista hakee tietonsa eikä enää palaa. Toiset taas palaavat: Ehkä he vakuuttuvat siitä, että sinulla on myös muuta mielenkiintoista sanottavaa. Jotkut jopa ihan vain haluat nähdä, mitä sinulle ja akvaariollesi kuuluu.

Useat videoblogaajat neuvovat suoraan että miellyttävyys lisää katsojia. Pitäisi pyrkiä siis puhumaan mahdollisimman miellyttävällä äänellä, näyttää mahdollisimman silmää miellyttävältä ja jopa hymyillä koko ajan.

Ole erilainen. Jotkut heittävät miellyttävyysohjeen tuuleen ja ovat ihan vain mitä ovat, tai jopa tarkoituksella epämiellyttäviä tai provokatiivisia. Aitous, erilaisuus ja jopa vihattavuus myyvät, mutta eivät välttämättä tuota uskollista seuraajakuntaa.

Edes videoittesi sisällön ei tarvitse olla uniikkia, jos teet juttusi omalla tavallasi. Uusien juttujen keksimisestä ensimmäisenä on hyötyä, mutta suosituin blogaaja yleensä popularisoi idean ja kerää katsojamäärissä voiton kotiin.

Aitous on helpointa silloin, jos videoittesi tavoite on rento. Julkaise mitä haluat, milloin haluat. Jos taas tarkoituksenasi on esimerkiksi ansaita rahaa, edistää uraasi tai muuttaa mielipiteitä, homma muuttuu mutkikkaammaksi. Jos minulla olisi esimerkiksi henkilökohtainen kanava, todennäköisesti en voisi sekä antaa viestintävinkkejä että puhua akvaariokalastani Pertistä samalla kanavalla.

Panosta laatuun jos voit. Kokenut videoiden kuluttaja ei vaadi laatua, päinvastoin. Suurkuluttaja ei vertaa tube-videoita television tai ammattikaman tuotantoarvoihin. Sen sijaan hän arvostaa selkää äänenlaatua, ok-laatuista valaistusta ja tarkentuvaa kuvaa.

Mainosta. Itse seuraan tubettajia ainostaan Tubessa ja löydän uudet seurattavat ehdotetuista videoista, mutta löydettävyyttä lisää videoiden mainostaminen Facebookissa, Twitterissä, Instassa ja niin edelleen.

Sitoudu. Jatkuvuus lisää katsojia. Vanhat videot tuovat uusia katsojia ja varmuus uudesta sisällöstä lisää sitoutumista kanavaasi. Jos haluat, että videoitasi katsovat myös muut kuin äitisi, tuota teemasi mukaista sisältöä tasaisesti, ennakoitavaan tahtiin. Jos sinua innostaa nyt, innostaako myös ensi kuussa? Entäs ensi vuonna?

Sitoutumisvaatimus on lopulta se, miksi itse olen valinnut blogausmuodoksi vanhanaikaisen kirjoittamisen. Lisäksi ammattiasioista blogaaminen on moninkertaisesti helpompaa tekstinä. Kokeilun vuoksi voisin tehdä myös videoita, mutta sitouminen, se heittää kapuloita rattaisiin.

Aloitan videobloggaamisen jos tavoiteltu hyöty kasvaa, vaaditun työn määrä vähenee tai itse videointityö muuttuu houkuttelevammaksi. Sitä ennen mennään vanhalla.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.