Tavarakasa on paikka, jonne unelmat menevät kuolemaan – ajatuksia siivoamisesta

sisältövaroitus: kuvausta vastenmielisestä sotkusta, esimerkiksi homeesta ja käytetyistä kuukautissuojista, puhetta ahdistuksesta ja rahahuolista

Kuvassa papereita, viivotin, laskin ja silmälasit sekä kaatunut kahvikuppi. Kahvia on roiskunut papereiden päälle. Lähde: pixabay

Tässä postauksessa aion käsitellä sotkua, siivoamista, järjestystä ja ennen kaikkea angstia. Siivoaminen on hirveää.

Oma sotkuni on seurannut minua asunnosta ja elämäntilanteesta toiseen. Tavarat vaihtuvat, kasa on ikuinen. Joskus olen tunkenut kasan suoraan muuttolaatikkoon edes tarkastamatta, mitä tavaraa muutan. Olen muuttanut silkkaa roskaa vain, jotta ei tarvitsisi ikinä käydä tavaroita läpi. Joskus sotkuni on ollut suorastaan terveyshaitta: likaiset astiat homehtuvat kasojen alla, jääkaappi on kauhun laakso jonne ei uskalla edes vilkaista, välttämättömät lääkkeet hukkuvat roinan alle, saippua ja shampoo ovat hukassa jo ties monettako viikkoa, pyyhe haisee homeelta, puhtaita vaatteita ei ole ollut enää pitkään aikaan. Niin, ja aina on tietenkin ihanat avaamattoman postin ja maksamattomien laskujen kasat. Minulla on paljon kokemusta sotkusta.

Positiivisena asiana mainittakoon, että olen viimein viimeisen vuoden aikana oppinut jollain tapaa hallitsemaan tavarakaaosta ja jopa tekemään sellaista rutiinisiivousta, joka aikaisemmin tuntui vain kaukaiselta unelmalta. Huoneessani ei edelleenkään ole varsinaisesti siistiä suurimman osan ajasta, mutta sen siivoamiseen kokonaan menee enää pari tuntia eikä viikkoja. Siivoan huoneeni joskus jopa silloin, kun siihen ei ole erityistä, pakottavaa syytä kuten muutto tai se että perheenjäsenet tulevat kylään. Niin, ja pystyn nykyään kutsumaan perheenjäseniä ja muita kuin kaikkein läheisimpiä ystäviä kylään niin, että minunkin huoneessani voi viettää aikaa. Siivoaminen on kuin onkin mahdollista, kuka olisi uskonut?

Kuvassa kyniä, liimaa, paperia, saksia ja muuta askartelutavaraa epämääräisenä kasana pöydällä. Lähde: Pixabay

Kasan anatomia

Kasan läpikäyminen ei ole vain siivoamista, vaan siinä joutuu kohtaamaan kaikki omat epäonnistumisensa, kaikki ne asiat joita suunnitteli tekevänsä muttei sitten tehnytkään, ikuisesti keskeneräiset projektit ja kauan sitten menneet deadlinet.

Uusi kiva käsityöharrastus? Kasan pohjalla oleva villasukan varsi, josta kaikki silmukat ovat tippuneet ja lankakerä sotkussa kaiken tavaran keskellä.

Housut, jotka hankit ja jotka olisi ihan hyvät jos vähän lyhentäisi lahkeita? Kasassa rytyssä, mahdollisesti lahkeet leikattuna mutta ompelu tekemättä.

Sen tapahtuman esite, johon suunnittelit meneväsi viime kesänä muttet mennytkään koska et muistanut milloin se on? Kasassa sekin

Joulukortit, jotka teit itse viime vuonna muttet saanut lähetettyä? Kasassa, rutussa ja likaisina, lähetyskelvottomina.

Leffaliput jotka sait lahjaksi? Kasassa, voimassaoloaika mennyt.

Kirjekaverilta saatu kirje johon aioit vastata? Kasassa, ollut jo vuoden.

Laskut? Kasassa, pahasti myöhässä.

Kirjastonkirja jonka myöhästymisestä on tullut jo lainauskielto ja jota et edes lukenut ikinä? Kasassa, sivut rutussa niin että mietit kehtaako sitä edes palauttaa

Kirja jonka ostit ja aioit lukea? Kasassa, kaikkien niiden muiden uusien kirjojen kanssa joita et ole edes alkanut lukemaan

Kasassa on kaikki uudet ideat ja projektit jotka lakkasivat kiinnostamasta ensi-innostuksen hävittyä. Kasassa on kaikkien niiden hyvien aikomusten muisto: nyt aion ryhtyä ihmiseksi joka lukee kirjoja, sellaiseksi joka harrastaa käsitöitä, joka vastaa kirjeisiin, kirjoittaa runoja, tekee itse käsin kortteja.

Kasassa on myös kaikki ne esineet, jotka olet hankkinut ihan vain koska se vaikutti hyvältä idealta silloin kaupassa, kirpparilla tai roskalavaa dyykatessa. Kaikki ne esineet joista on ehkä vielä joskus hyötyä tai joita voisi käyttää jos ne korjaisi.

Kasassa on lahjoja, jotka on saatu joltakulta eikä niitä kehtaa heittää poiskaan. Kasassa on tavaraa josta muut ovat luopuneet ja jota olet ottanut koska ehkä keksisit sille jotain käyttöä.

Kasassa on roskaa. Kasassa on tavaraa, jonka vuosi sitten ajattelit heittäväsi pois heti kun ehdit. Kasassa on se ikeakassillinen roinaa, joka piti viedä kierrätyskeskukseen ja ne vaatteet, jotka pitäisi pestä että ne voisi viedä uffille. Kasassa on ne vaatteet, joista et osannut päättää ovatko ne puhtaita vai likaisia ja ne joista et ollut ihan varma viedäkö kierrätykseen vai pitääkö itse. Kasassa on pattereita jotka ovat ehkä tyhjiä ja jotka pitäisi viedä ongelmajätteen keräykseen. Kasassa on kaikki se minkä heitit siihen työpöydältä silloin kun viimeksi tarvitsit tilaa. Kasassa on se kaapin ylähylly, jonka tyhjensit edellisen kerran siivotessasi, mutta jätit lattialle ja ajattelit käyväsi läpi huomenna. Kasassa on roskapusseja, jotka täytit viimeksi siivotessasi muttet koskaan vienyt pois. Kasassa on se huonekasvi, joka kuoli kun et muistanut kastella sitä. Kasassa on likaisia astioita, jotka pitäisi viedä keittiöön ja tiskata sekä se yksi rikkinäinen muki. Kasassa on se tavara jonka lainasit ja joka pitäisi palauttaa, mutta et muista enää kenen se oli.

Kasassa on se Kelan kirje jota et uskalla avata. Siellä on verottajan kirje, jossa lukee saatko palautuksia vai mätkyt, jota et myöskään uskalla avata.

Niinpä kasan läpikäyminen tuntuu täysin mahdottomalta ja saman aikaisesti asialta, joka on koko ajan mielessä, sellaiselta joka pitäisi tehdä juuri nyt ja mielellään kaikki kerralla.

Kuvassa tavaraa täynnä oleva huone. Lattialla on tavarakasoja niin paljon ettei lattiaa näy, pöydällä on kirjoja kasoissa. Tavarakasan päällä näkyy imurin varsi. Lähde: pixabay

Kasan lajityypin tunnistaminen sijainnin ja koostumuksen perusteella

Kasoja on erilaisia, riippuen siitä miten ne muodostuvat.

Yksi kasatyyppi on tavarat, jotka jäävät siihen, missä niitä käytetään. Tällaisia kasoja on yleensä työpöydällä, esimerkiksi kyniä, papereita, kirjoja, kahvikuppeja ja vastaavaa. Niitä voi olla kylpyhuoneessa ja vessassa: meikkejä, muuta kosmetiikkaa, tyhjiä kosmetiikkapakkauksia, vessapaperihylsyjä, käytettyjä kuukautissuojia, käytettyjä pumpulipuikkoja ja -lappuja, likaisia meikkisiveltimiä ja -sieniä. Niitä voi olla lattialla: likaisia vaatteita siinä missä riisuutuu iltaisin, kirjoja siinä mihin ne laskee kädestään kun on lukenut niitä sängyssä. Vaate- ja muu tavarakasa voi olla myös sängyssä niin, että sen vieressä on pieni tila nukkumista varten. Tavarakasa voi olla eteisessä: ulkovaatteet ja kengät, kaikki mitä tyhjentää taskuista ja kasseista kotiin tullessa voi olla kasassa eteisen lattialla tai pöydällä. Joskus avaamattoman postin kasa on myös eteisessä.

Myös The Tuoli, siis se tuoli jossa ei ole istuttu vuoteen koska sen päällä on niin paljon tavaraa, on usein juuri sellainen kasa, jossa on siihen laskettuja vaatteita ja papereita ja jossa tavara aika-ajoin vaihtuu kun vaatteita käytetään uudestaan tai ne menevät pyykkiin tai silloin kun siihen kertynyttä sälää kaivellaan jotakin etsien.

Toinen kasatyyppi on nurkkakasat. Ne muodostuvat tavaroista joita käytetään harvoin tai joita ei halua ajatella sekä tavaroista joista ehkä aikoo hankkiutua eroon tai sitten ei. Siellä on myös kaikki unohdetut ostokset ja hankinnat. Nurkkakasa muodostuu, kun tavaraa siirtää pikkuhiljaa pois kulkutieltä nurkkaan tai sängyn tai pöydän alle tai muuhun syrjäiseen kolkkaan. Joillakin on tällainen kasa esimerkiksi komerossa, kirjahyllyssä voi myös olla tällaisia. Nurkkakasasta ei juuri koskaan oteta mitään, se purkautuu ainoastaan kun jotain tärkeää etsitään joka paikasta ja kun kasa on käyty läpi, se yleensä työnnetään takaisin nurkkaan, kaappiin tai sängyn alle. Niinpä nurkkakasassa on kerroksia kuin arkelogisessa kaivauksessa: alimpana ovat tavarat jotka on unohdettu jo kauan sitten ja päällimmäisenä ne, joita ehkä saatettiin käyttää vielä viime kuussa. Nurkkakasoista tulee helposti osa maisemaa, sellaisia että niitä ei edes huomaa, koska ne eivät ole tiellä eikä niissä olevia tavaroita tarvitse juuri koskaan. Nurkkakasan siivoaminen on ajankohtaista vain silloin, kun kasa on kasvanut niin isoksi ettei se enää mahdu olemaan pois tieltä tai kun kasan päälle kaatuu jotakin nestettä tai tahmaa, eikä aina silloinkaan.

Nurkkakasojen alatyyppi on roskapussikasat. Minun entinen roskapussikasani oli parvekkeella, jollakulla toisella se voi olla eteisessä tai keittiössä. Roskapussikasassa on kaikki ne roskat, jotka on jättänyt viemättä. Se on kasoista helpoin selvitettävä, mutta samalla roskapussikasan katsominen herättää syvää, loputonta angstia. Sitä ajatellessaan tuntee olevansa täysin epäonnistunut elämässä. Mutta ei hätää, roskapussikasoja on vaikka kuinka monella eikä niissä ole mitään hävettävää, ja ainakin kasa kertoo siitä, että roskia on edes joskus laitettu roskikseen.

Toinen nurkkakasan alatyyppi on purkamattomat muuttolaatikot tai avaamattomat ostoskassit. Ne ovat osa kasaa, mutta kuitenkin näyttävät järjestykseltä, koska kaikki sälä on laatikossa tai kassissa. Herää kysymys, tarvitsiko sitä tavaraa ylipäätään ottaa muuttaessa mukaan tai oliko ostos sittenkään onnistunut, jos niitä ei ole saanut purettua kuukausien tai vuosienkaan kuluessa. Osittain juuri siksi näiden kasojen katsominen ahdistaa: kasa on fyysinen manifestaatio huonosta päätöksentekokyvystä. Toisaalta, jos kasan purkaisi, ehkä niitä tavaroita tulisi käytettyä tai ne päätyisivät esimerkiksi varastoon, koska niitä todella tarvitsee vain kerran vuodessa.

Nurkkakasan äärimmäinen muoto on se, kun koko asunto tai huone on yhtä suurta nurkkakasaa. Koko tilassa on ehkä vain yksi vapaa kohta, sänky tai pöydänkulma johon voi laskea vesilasin tai polku ovelta sängylle. Joskus minulla ei ollut edes polkua, vaan esterata huoneeni ovelta sängylle ja parvekkeen ovelle. Silti jopa kaiken peittävän kasan eri kerrostumissa voi havaita jäänteitä kasoista, jotka ovat syntyneet kun tavarat jäivät siihen missä niitä käytettiin sekä toisaalta niitä kaukaisimpia, syvimmällä lattianrajassa tai pisimmällä seinän vieressä olevia kerrostumia, jossa muinoin oli paikka kaikelle sille, mitä ei tarvita ja mikä piti vain saada pois tieltä.

Keittiössä on omat erityiset kasansa. Siellä on tietenkin likaisten tiskien kasa, yleensä tiskialtaassa niin, ettei allasta voi käyttää. Sitten on mahdollinen roskapussikasa, pilaantuneen tai ehkä vielä ihan syömäkelpoisen ruoan kasa, esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia tai leipää pöydillä. Keittiössä voi myös olla kierrätyskasa: tyhjät pahvipakkaukset, palauttamattomat pullot ja muuta hauskaa voi löytää joko organisoidusti pusseissa tai pitkin pöytiä ja lattiaa. Keittiössä on myös yleensä paljon muutakin roskaa: pusseja, pakkauksia ja kääreitä, tähteitä ja vihannesten kuoria. Keittiön lattialla, kaapeissa ja nurkissa voi olla vielä unohdettujen tavaroiden nurkkakasoja. Lisäksi keittiössä voi olla erityisiä hamstrauskasoja: kukapa meistä ei keräilisi leipäpussin sulkijoita, jugurttipurkkeja, kumilenksuja ja muuta hyödyllistä pikkutavaraa?

Sitten on vielä se uusin kasa, joka syntyi siitä kun viimeksi siivosit ja työnsit kasan pois tieltä että pääsisit pyyhkimään pöydän, etsit jotain tai tarvitsit tilaa tai aloitit jonkun puuhan, mutta jätit sen kesken ja levälleen. Se kasa on yleensä keskellä lattiaa ja jos sille ei tee mitään, se vaeltaa hitaasti kohti nurkkaa tullakseen uusimmaksi kerrokseksi nurkkakasassa. Kaikki sellainen, jota tarvitset ainakin kerran viikossa, irtautuu kasasta ja palaa omaan kotiinsa työpöydälle, vessaan, eteiseen, keittiöön tai muualle, missä sitä yleensä käytetään. Loput vaipuvat unholaan, kunnes on jälleen aika kaivaa nurkkakasaa epätoivoisesti passia, verokorttia tai unohtunutta puhelinlaskua etsien.

Kuvassa keittiö, jossa on sekä lieden että työtason päällä likaisia astioita. Lähde: Pixabay

Uljas uusi järjestys

Organisointia on hyvä miettiä ennen siivoamiseen ryhtymistä monestakin syystä:

  • saa käsityksen siitä, kuinka paljosta tavarasta pitää hankkiutua eroon
  • pystyy laittamaan tavarat suoraan sinne, missä niiden uusi paikka tulee olemaan
  • voi hankkia etukäteen esimerkiksi laatikoita tai hyllyjä, jos sellaisia tarvitsee ja niille on tilaa

Minulle tärkein periaate organisoinnissa on se, että säilytystilaa pitäisi aina olla enemmän kuin tavaraa. Jos vaatteet mahtuvat kaappiin vain vaivoin ja vain tietyllä tavalla viikattuna, koko systeemi romahtaa jos ostan uuden vaatteen tai en jaksakaan viikata kunnolla. Sama koskee kirjahyllyjä, komeroita, laatikoita, jne. Tavaran pitää mahtua paikkoihin väljästi ja aina pitää olla vähän ylimääräistä tilaa. Tavaran pitää mahtua säilytystilaan myös silloin, kun se on heitetty sinne puolihuolimattomasti ja se pitää saada säilytystilasta pois ilman, että ensin täytyy kaivautua tiiviisti pakattujen kerroksien läpi.

Kasan lajityyppi kertoo siitä, missä sen kasan tavaroita kannattaa säilyttää vai kannattaako niistä ehkä mielummin hankkiutua kokonaan eroon.

Tavarat, jotka ovat kasassa siellä missä niitä tarvitaan, kannattaa säilyttää juuri siinä missä kasa on tai sen välittömässä läheisyydessä. Jos työpöytä on täynnä paperia, kyniä, kirjoja ja vastaavaa, niiden kuuluukin olla juuri siinä. Tavarat voi organisoida joko työpöydän laatikoihin, jos sellaiset on, laatikostoon tai laatikoihin työpöydän päälle, hyllylle joka on välittömästi työpöydän vieressä, jne. Työpöydän voi siirtää jonnekin, missä säilytystilaa on käden ulottuvilla, jos muu ei auta. Organisointi kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena: esimerkiksi niin, että on yksi laatikko tärkeille ja kiireisille papereille ja toinen niille, jotka ovat tärkeitä, mutta joilla ei ole kiire. Ei-tärkeän paperin paikka on roskis (ellei ole yrittäjä tai muu sellainen, jonka täytyy mapittaa valtava kasa paperia). Koko työpöydän kasan pitäisi mahtua siis työpöydästä käden ulottuvilla oleviin säilytystiloihin niin, että tilaa on myös vapaana työskentelyyn.

Eteisen, vessan ja kylpyhuoneen kasoja koskee sama sääntö. Kaikki, mikä ajautuu sinne, todennäköisesti myös kuuluu sinne tai vaihtoehtoisesti roskikseen tai kierrätyskeskukseen. Säilytystiloja voi tehdä lisää, jos niitä on vähän: esimerkiksi naulakosta voi roikottaa erilaisia hyllyjä ja telineitä. Voi vaikka selailla Ikean katalogia tai sisustusblogeja: pieneenkin tilaan voi organisoida paljon tavaraa niin, että tila on mahdollista siivotakin joskus ja tarpeellinen tavara löytyy etsittäessä ilman, että tarvitsee kaivautua syvälle epätoivon rojukasaan. Eteiseen voi järjestää oman paikan postille. Se pitää silti avata joskus, mutta ainakin tietää, missä kaikki kirjeet ovat.

Roskiksista puheen ollen, niitä kannattaa laittaa kaikkialle sinne, missä tekee mitään mistä voisi tulla roskaa ja kaikkialle, missä on kasa jossa on roskaa seassa. Joka huoneessa voi olla kaksi roskista, tai kolme. Roskis kannattaa olla juuri siinä, mihin roskan on aiemmin pudottanut lattialle.

Kun säilytystilat ja roskis ovat aina lähellä, tavara joko tulee laitettua käytön jälkeen paikoilleen tai ainakin siivoaminen on jatkossa nopeaa ja käy ainakin melkein kokonaan paikallaan istuen. Työpöydän siistimiseksi ei tarvitse viedä roskia keittiöön, usein tarvittavia kirjoja olohuoneeseen, säästettäviä papereita toisella puolella huonetta olevaan mappiin, jota varten ne pitäisi rei’ittääkin, vaan kaikki tavarat menevät paikkoihin, jotka ovat aivan käden ulottuvilla ja selvästi näkyvissä.

Pyykkikorejakin voi olla useita. Ne kuuluvat siihen missä pyykkikasa nyt on. Joillakin ihmisillä on eri pyykkikoreja eri tarkoitukseen, esimerkiksi likaisille yksi, puhtaille yksi ja yksi “mietin myöhemmin mitä teen tälle” -kori. Kyllä, myös puhtaille pyykeille voi laittaa oman korin, jos niitä ei tule laitettua kaappiin heti. Pyykkikoreja voi myös olla muutamassa eri paikassa, jos pyykkikasakin on ollut monessa paikassa.

Keittiön kasojen vähentäminen on hankalampaa, ja vaatii organisoinnin lisäksi myös uudelleenarviointia omista kyvyistä ja jaksamisesta. Jos jääkaappi on jatkuvasti täynnä pilaantunutta ruokaa ja tiskit tiskaamatta kuukausia, voi olla että valmisruoka, jonka syömiseen tarvitsee vain haarukan, olisi tässä elämäntilanteessa parempi ratkaisu. Ehkä kaupassa pitää käydä joka päivä ja ostaa vain sellaista, minkä varmasti syö tänään tai huomenna, jos ei voi luottaa siihen että todella muistaa käyttää ne ainekset, joita osti lauantaina koko viikoksi. Joka tapauksessa ei kannata ajatella, että tulevaisuuden minä vain maagisesti pystyy asioihin, joihin menneisyyden minä ei pystynyt vaan miettiä realistisesti, millaisella ruokarutiinilla olisi mahdollista pitää keittiö käyttökelpoisena. Syöminen on tärkeää ja syödä voi monella eri tavalla, varsinkin nykyään kun kaupoissa on kaikenlaista valmista ja puolivalmista ruokaa moniin eri ruokavalioihin sopivasti. Toki valmisruoka maksaa yleensä enemmän kuin aivan alusta asti itse tehty, mutta silti tätä ja muita vaihtoehtoja kannattaa miettiä.

Keittiössäkin voi organisoida paremmin. Tiskikasaa kannattaa pitää jossakin muualla kuin tiskialtaassa, sillä allasta tarvitaan muuhunkin kuin astioiden hautapaikaksi. Kannattaa myös miettiä, pystyykö ylipäätään esimerkiksi kierrättämiseen ja biojätteen keruuseen: ehkä roskaa olisi joka paikassa vähemmän, jos kaiken heittäisi ainakin vähän aikaa ihan vaan sekajätteeseen ja keskittyisi siihen että saa sen sekajätepussin vietyä? Kierrättäminen on neurotyypillisille ja niille, joiden arki toimii. Toki edelleen ongelmajäte tulee kierrättää, mutta maailma ei tuhoudu siihen, että laittaa pahvit sekajätteeseen.

Nyt on myös hyvä hetki katsoa niitä hordauskasoja silmästä silmään ja miettiä hyvin tarkkaan, kuinka monta tyhjää ja pestyä perunasalaattipurkkia ihminen elämässään todella tarvitsee.

Nurkkakasoissa on todennäköisesti paljon tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Lisäksi siellä on tavaraa, jota tarvitsee niin harvoin, että sitä voisi säilyttää kaapin perällä, laatikossa tai vintillä. Välillä sieltä saattaa löytyä jokin kauan kaivattu, hyödyllinen esine jonka voi siirtää paikkaan, jossa se pääsee toteuttamaan tarkoitustaan.

Nurkkakasoja voi ehkäistä parhaiten blokkimalla kaikki nurkat ja sängynaluset. Paikkaan, jossa oli kasa, voi laittaa esimerkiksi kannellisia laatikoita, joihin kasan sisältö on järjestetty niin, että jotakin etsiessään tarvitsee kaivella vain yksi tai kaksi laatikkoa läpi. Minulla on läpinäkyviä laatikoita, jotta näen mitä niissä on sisällä avaamattakin. Laatikoihin voi myös kirjoittaa, mitä niissä on. Kasan paikalle voi hankkia kokonaan uuden huonekalun, jos sellainen mahtuu siihen, esimerkiksi lipaston, jossa kasasta löytynyt sälä on siististi laatikoissa. Sängynaluset kannattaa myös blokkia vaikka laatikoilla tai, kuten itse tein, ottamalla sängyn jalat pois niin että alle ei enää mahdu mitään. Jos jollakin vaakapinnalla on kasa, siihen voi laittaa mielummin vaikkapa korin, johon siihen epähuomiossa lasketut tavarat päätyvät. Lipastojen, ikkunalautojen, yöpöytien ja sohvapöytien päälle voi myös laittaa niitä kivoja lamppuja tai koriste-esineitä, joita nurkkakasan uumenista löytyi, huonekasvin jos sellaisista osaa huolehtia: mitä tahansa, minkä päälle ei voi laittaa tavaraa.

Kun nurkat, aluset ja laskupinnat on blokittu, tulevaisuuden nurkkakasalla ei ole muuta paikkaa kuin keskellä lattiaa, keskellä pöytää ja muutenkin tiellä ja näkyvissä. Sitä ei voi enää potkaista sängyn alle tai tunkea nurkkaan, joten sen saa ehkä purettua ja laitettua säilytykseen. Kun säilytystilaa on enemmän ja se on järjestetty paremmin, keskellä lattiaa olevan kasan purkaminen on helpompaa ja tulee todennäköisemmin tehdyksi.

Uusien nurkkakasojen toinen ennaltaehkäisykeino on tietenkin se, että hankkii vähemmän tavaraa. Kun kotona kaikki on siististi säilytyspaikoissa, on helpompi jo kaupassa tai kirpparilla miettiä, mahtuuko uusi tavara asuntoon vai pitääkö jostain muusta hankkiutua eroon jos sen ostaa.

Kuvassa iso kasa suljettuja, mustia jätesäkkejä. Lähde: Pixabay

Kasojen selvittäminen

Siivousohjeita ja -tekniikoita on internet pullollaan, mutta aion keskittyä tässä asiaan, jonka olen jo useamman kerran maininnut, eli siivoamisen emotionaaliseen aspektiin. Lisäksi kyllä annan myös kokemuksen tuomia valikoituja neuvoja, mutta minun tapani siivota ei ole ainoa mahdollinen tapa. Pääsin omista kasoistani lopulta eroon viimeisimmässä muutossa: nyt kasani muodostuvat aina muutamaksi viikoksi kerrallaan lattialle tai pöydälle, kunnes siivoan ne kokonaan pois eikä siihen edes mene kauaa. Aiempiin kasoihin verrattuna nykyiset ovat harmittomia ja pieniä, oikeastaan aika suloisia.

Siivoaminen on ahdistavaa ja pelottavaa, jos sitä ei ole tehnyt pitkään aikaan tai kenties ikinä. Kannattaa etukäteen miettiä, mitä asioita kasasta saattaa löytää ja miten niihin voisi reagoida. Läheisten tai terapeutin tuki on tärkeää: en tarkoita vain suoranaista siivousapua, vaan ennen kaikkea juttuseuraa. Jos sellaista ei ole saatavilla, siivoamisprojektista voi postata vaikka someen, ihan vaan jotta saa purettua tuntemuksia. Siivotessa voi löytää ongelmia, jotka pitää ratkaista, esimerkiksi perintään menneitä laskuja tai tavaraa joka pitäisi palauttaa jonnekin tai jollekulle. On hyvä olla valmiiksi joku, jolta voi kysyä neuvoa tai apua, kun miettii pitäisikö lähettää mailia perintätoimistoon tai onkohan lainattujen tavaroiden omistajan numero edelleen sama.

Kasasta saattaa löytää myös kaikkea ällöttävää, pilalle mennyttä ja haisevaa. Tähänkin voi parhaansa mukaan koettaa valmistautua ja hankkia vaikka kumihanskat pahimpien sotkujen käsittelyyn. Lisäksi voi päättää jo etukäteen, että heittää sinänsä hyvääkin tavaraa roskiin, jos se on niin likaista että sen puhdistamista ei millään haluaisi tehdä. Ja kyllä, olen joskus heittänyt roskiin astioita ja varsinkin pakasterasioita. Aina ei vaan pysty tiskaamaan, ja on ihan ok antaa itselleen lupa heittää roskiin sellaiset roinat, joiden kanssa ei pysty tekemään mitään muutakaan.

Tavaran pois heittäminen on vaikeaa. Hordaaminen tuottaa turvaa epävarmassa maailmassa ja epävarmassa taloustilanteessa: eihän sitä ikinä tiedä, jos vaikka muuttaisi joskus taloon jossa tarvitsee verhot kaikkiin kahdeksaan ikkunaan; jos talvitakkeja on kymmenen niin ainakin on takki varalla jos edellinen hajoaa; ei sitä ikinä tiedä milloin tarvitsee pitää kahdenkymmenen hengen illalliskutsut, mutta ainakin sitä varten on täysin käyttämätön astiasto kaapissa odottamassa. Ja joskus vielä niille leipäpussin sulkijoille löytyy käyttöä, aivan varmasti. Lisäksi tavaran pois heittäminen, varsinkin jos sen vie suoraan roskiin eikä kierrätä, tuntuu suorastaan rikokselta, kun joka toinen uutinen käsittelee liikakulutusta ja roskavuoria. Silti, jos tavaraa ei voi kierrättää, se pitää heittää roskiin. Roskavuori on roskavuori, vaikka se olisi omassa kodissa.

Älä laita pahaa kiertämään. Vie kierrätykseen vain sellaista, mitä siellä otetaan vastaan. Lahjoita kavereille vain tavaraa, jota he todella haluavat ja tarvitsevat. Tosiystävä ei maanittele kavereita ottamaan kotinsa freeshopista “askartelutavaraa”, eli roskaa, josta askarrellaan jotakin vain 90-luvun pirkkanikseissä.

Rojua roskiin heittäessä voi lohduttautua sillä, että aikoo tehdä parannuksen ja harkita jatkossa tarkemmin, mitä kotiinsa hankkii. Seuraavan kerran kun tekee mieli ostaa jotakin, voi visualisoida asian uuden roinakasan pohjalle hylättynä ja unohdettuna ja miettiä toisenkin kerran. Lahjoituksista voi kieltäytyä: älä ota vastaan muiden hylkäämää tavaraa, ellet todella tarvitse sitä. Lahjat voi kierrättää: mitä lahjan antaja ei tiedä, siitä hän ei voi pahoittaa mieltään.

En ole mitenkään konmarituksen kannalla. Jos tilaa on, harvemminkin käytettävää tavaraa voi ihan hyvin säilyttää kotonaan. Yleensä kuitenkin tavaraa on enemmän kuin tilaa, ja silloin jostakin täytyy luopua. Luopuminen sattuu, mutta tuo lopulta helpotuksen. Kun syyllisyyttä, ahdistusta ja turhautumista aiheuttava roina on poissa kodista, sitä ei tarvitse enää koskaan ajatella, ja se on kuulkaa ihmeellistä vapautta se.

Vaatii paljon aikaa, siis useamman viikon, että sotkun saa siivottua siihen pisteeseen, että voi alkaa suorittamaan pelkkää ylläpitosiivousta, jos sotku on samanlainen kuin minulla on ollut. Sitä ei kannata tehdä yhdessä päivässä tai viikonlopussa, jos kasat ovat kasvaneet suuriksi ja hankkineet lapsia, oman asunnon, asuntolainan ja villakoiralauman. Suursiivoamisen aikana kannattaa pitää muu elämä ja rutiinit mahdollisimman helppoina: syödä ulkona jos siihen on varaa ja kotona vain sellaista, minkä tekemisessä ei likaannu montaa astiaa; helpottaa töitä, opiskeluja tai harrastuksia, jotta niin siivoamiseen kuin palautumiseenkin jäisi aikaa ja kenties myös suunnitella etukäteen yökyläreissu jonnekin muualle, jotta pääsee hetkeksi pois kaaoksen keskeltä siivousprojektin lomassa.

Jos kotiinsa kehtaa päästää ihmisiä auttamaan ja on läheisiä joita voi pyytää, seura voi helpottaa siivouksen tekemistä. Jotakuta voi pyytää konkreettisesti auttamaan tai ihan vaan olemaan seurana sillä aikaa, kun itse siivoaa. Voi myös ottaa ensimmäiseksi tavoitteeksi siivota kaikkein noloimmat ja hirveimmät sotkut pois, jotta kotiinsa kehtaa päästää ketään auttamaan.

Ennen siivouksen aloittamista pitää varmistaa, että kaikki välineet ovat olemassa ja hankittuina. Roskapusseja on hyvä olla paljon, samoin teippiä ja kynä, jotta voi merkata pussit jotka eivät ole roskaa vaan menossa vaikka kierrätyskeskukseen tai vintille. Lisäksi voi tarvita muita välineitä, kuten hanskat, rikkalapion ja harjan, tiskiharjan ja tiskiainetta, rättejä, mopin, jne. Voi myös hakea kaupasta banaanilaatikoita, joihin voi laittaa tavaraa jonka aikoo säilyttää, mutta jolle ei vielä ole paikkaa.

Yksi ehdotus siivousjärjestykseen:

  • Kertyneiden roskapussien vieminen pois. Tämä on helppoa, ja uusia roskapusseja tulee siivoamisen myötä lisää kuitenkin. Jatkossa roskapussit viedään pois aina silloin, kun niitä on kertynyt juuri se määrä, jonka voi kantaa kerralla
  • Akuutein sotku ja kaikkein pahanhajuisimmat asiat. Tähän lukeutuu tiskien tiskaaminen ja pilaantuneen ruoan poisheittäminen. Kierrätys on neurotyypillisille: jos ruokaa ei saa aikaiseksi vietyä bioon koska se on tarttunut pakkaukseen tai haisee uskomattoman kuvottavalta, heitä se sekajätteeseen
  • Irtoroska joka näkyy selvästi. Ongelmajätteelle kannattaa varata oma pussi, jonka voi viedä kun se on täysi, samoin palautuspulloille koska niistä saa rahaa. Kierrätys ei edelleenkään ole muilta osin pakollista, kierrättää voi taas sitten kun elämä on paremmin hallussa
  • Sänky. Kun sänky on siisti, siinä voi levätä ja pitää taukoa siivouksen lomassa
  • Kasat joko pinta kerrallaan, paikka kerrallaan tai neliö neliöltä tai jos on oikein hurja, kaaosmetodilla josta puhun tuonnempana

Kasoja siivotessa jokaiselle tavaralle pitää etsiä paikka heti. Roskapussia, kierrätyskeskuspussia, pyykkikoria ja laatikkoa jonne voi heittää tavaran, jolle on jo miettinyt paikan mutta ei ole vielä saanut sitä raivattua, pidetään vieressä siivouksen aikana. Muuten tavara viedään sinne minne se kuuluu, eikä vain työnnetä pois siivottavasta paikasta, jolloin se on huomisen ongelma. Tässä on toki eri koulukuntia: joidenkin mielestä tavaran voi esimerkiksi vain viedä siihen osaan huonetta jonne se on menossa tai sinne huoneeseen mihin se kuuluu, mutta jättää tarkempi paikka miettimättä.

Minä käytän siivoamisessa pomodoro-tekniikkaa, ja siivoaminen onkin ainoa tehtävä, jossa se on toiminut. Käytän siis ajastinta ja siivoan 20 minuuttia ja pidän kymmenen minuutin tauon. Joskus siivoan lyhyemmissä pätkissä jos ahdistus on suuri ja 20 minuuttia tuntuu ikuisuudelta. Taukoja kannattaa pitää joka tapauksessa, käytti ajastinta tai ei: varmin tapa siivota vain kerran ja jättää projekti kesken heti sen jälkeen on palaa loppuun ensimmäisenä päivänä. Päivän viimeinen 20 minuuttia kannattaa omistaa kokonaan siivouksen tuottaman sotkun siistimiseen: sängyn tyhjennys, jos siihen on laskenut tavaraa, kulkuväylien raivaus ja roskien vienti.

Siivoamista suositellaan yleensä tehtäväksi pinta tai tila kerrallaan, mutta se ei ole ainoa tapa. Itse tein muuttosiivouksen kaaosmetodilla: siivosin kaikkea samaan aikaan ja jos jäin jumiin, vaihdoin vain toiselle puolelle huonetta siivoamaan jotain, mikä tuntui helpommalta juuri sillä hetkellä. Kaaosmetodin hyvä puoli on, että ei jää jumittamaan yhteen asiaan tai miettimään jonkin tavaran kohtaloa liian pitkäksi aikaa. Ei myöskään tarvitse priorisoida: kaikki on tärkeää ja kaikkea voi tehdä koko ajan. Sen huono puoli on, että siivoamisesta ei saa yhtä nopeasti konkreettista tulosta, koska ei ole tyhjentänyt mitään pintaa kokonaan tai selvittänyt yhtään kasaa loppuun asti ennen kuin sitten, kun siivous on valmis. Kaaosmetodissa voi myös tehdä herkästi virheitä, kuten heittää vahingossa jotakin tärkeää roskikseen. Joka tapauksessa, silläkin tavalla voi siivota, varsinkin jos siivouksessa on selkeä deadline kuten muutto ja tietää, että kaikki tulee joka tapauksessa siivottua siihen mennessä, koska ei ole vaihtoehtoja.

Kun pinta tai lattia on vapaa, sen voi pyyhkiä tai imuroida ja mopata. Itse oikeastaan tykkään varsinaisesta mekaanisesta siivoamisesta, kun taas järjestely ja kasojen läpikäyminen on se mikä aiheuttaa itkua ja hampaidenkiristystä. Imuroiminen on sentään pelkästään tylsää eikä vaadi ongelmanratkaisua tai herätä sen kummempia tunteita.

Kannattaa valokuvata ainakin itselleen siivouksen eri vaiheet. Joskus on hankalaa havaita omaa edistymistään, joten ennen ja jälkeen -kuvat toimivat todisteena siitä, että siivousta on tapahtunut. Siivouksesta voi myös raportoida kaverille, terapeutille tai someen: kun ilmoittaa muille että aikoo siivota huomennakin ja raportoida edistyksen, saa lisäkannustimen jatkaa siivoamista.

Kuvassa iso kasa paperia, sanomalehtiä, aikakausilehtiä ja tulosteita. Lähde: Pixabay

Tämä postaus on jo aivan liian pitkä, joten en puhu enää rutiinisiivouksesta, uusien kasojen muodostumisesta ja muusta, mistä myös alun perin ajattelin kirjoittaa. Haluan kuitenkin sanoa, että siivoaminen on mahdollista, vaikka olisi aiemmin epäonnistunut siivoamisessa tai järjestyksen ylläpitämisessä joka kerta: minä epäonnistuin siinä aikuisiällä kolmessa eri asunnossa ja yhdessä asuntolahuoneessa seitsemän vuoden ajan kotoa muutettuani, enkä kyllä lapsuudenkodissanikaan siivonnut koskaan. Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia hallitsemaan tavarakaaosta. Pienikään siivous ei ole turhaa, vaan tekee aina tulevasta siivoamisesta hieman helpompaa.


Linkkivinkit:
Vice: Garbage Girls. Kuvia naisista sotkuisissa huoneissaan sekä lyhyet haastattelut. Tämä artikkeli on ikisuosikkini. Sisältövaroitukset: kuvia ällöttävästä sotkusta, kuten ruuantähteistä ja käytetyistä tamponeista, mainintoja huumeista ja alkoholista. https://www.vice.com/en_us/article/qbwyx3/garbage-girls

Do you ever throw anything out?
 I’m always filling bags of clothes I don’t want any more, but I never do it. I still have bags in my closet. I just feel bad about getting rid of stuff.

Antroblogi: Muutto paljastaa tavarapaljouden. Ihmisiltä kerättyjä kokemuksia tavarasta, sen säilyttämisestä ja siitä luopumisesta. https://antroblogi.fi/2018/06/muutto-paljastaa-tavarapaljouden/

Näissä luopumisissa ei ole kyse siitä, etteivätkö esineet olisi merkityksellisiä ja niihin liittyvät muistot tärkeitä. Kyse on pikemminkin siitä, että ne ovat sietämättömän merkityksellisiä. Esineet sitovat kiinni taaksejääneeseen ja mahdottomaan. Niistä on luovuttava, jotta elämä voi jatkua.

Kirjavinkki:
Henriksson, Saara & Leinonen, Aino-Maija: Leppoisa opas huusholliin. Ymmärtäväiseen ja mukavaan sävyyn kirjoitettu kirja, joka ei syyllistä ja jossa on oikeasti hyviä vinkkejä siivoukseen ja faktatietoa esimerkiksi pesuaineista.

Jos et jaksa siivota, pistä aurinkolasit päähän kotona tai lähde ulos. Palaat sohvalta tai ulkoa paremmalla mielellä ja ryhdyt niihin hommiin, jotka jaksat. Määrittele itse kotisi sopiva siisteystaso. Korosta vieraillesi saavutuksiasi tieteen, taiteen tai moottiripyörän korjaamisen aloilla, jolloin he toivottavasti ajattelevat, ettei kaltaisesi nero ehdi miettiä maallisia asioita, kuten siivoamista.