Robert King

Luotu rakkauden kohteeksi

Nectar Wind
Aug 22, 2017 · 3 min read

Ensimmäisessä sarjassani avaan oivalluksia, joita olen tähän asti saanut 4,5 vuoden avioliitosta. Olen itsekin vasta matkamme alkutaipaleella, enkä hallitse tätä hommaa täydellisesti. Olen tunnistanut kasvua omassa sydämessäni ja sen kautta ajattelussani ja käytöksessäni ja tämä on vienyt meitä eteenpäin. Haluan avata elämäämme, jotta meidän voittojen kautta voivat muutkin päästä omalla matkallaan eteenpäin, ehkäpä meitä nopeamminkin.

Me teimme mieheni kanssa toisillemme lupaukset mennessämme naimisiin. Ne on kaiverrettu sormuksiimmi muistuttamaan meitä molempia siitä, mihin toinen on sitoutunut. Lupauksemme kumpuaa Jumalan sanasta. Raamattu nimittäin antaa ihmeellisen periaatteen aviopuolisoille, minkä varaan rakennetun liiton uskon kestävän. Tämä neuvo on ihmeellinen siksi, että se vastaa meidän syviin kaipauksiimme naisina ja miehinä. Periaate on seuraava: (Kirje efesolaisille 5:25–33)

1. Miehet: rakastakaa vaimoanne, kuten Jeesuskin rakasti seurakuntaa
2. Vaimot: kunnioittakaa miestänne

Nainen kukoistaa ollessaan rakastettu ja mies kasvaa täyteen mittaansa ollessaan kunnioitettu. Asian voi ajatella myös niin, että rakkaus on täydellistä ravintoa naisen sisimmälle ja kunnioitus ravitsevinta raaka-ainetta miehelle. Käytännössä aviopuolison tulisi selvittää, miten oma kumppani kokee rakkautta ja kunnioitusta, jotta viesti menee perille.

Tässä tekstissä pohdin enemmän kohtaa 1 ja ensi viikolla kohtaa 2. Haluan vielä tähdentää, että tämä periaate ei ole tarkoitettu missään määrin naisia alentavaksi. Päin vastoin, Jumala on tarkoittanut tämän meille hyväksi. Rakkauden tulisi luoda meille turva kasvaa oman persoonamme täyteen loistoon. Oma identiteetti ei missään nimessä huku palvelijan essun taakse. Avioliitto ei nielaise kummankaan persoonaa, vaan terveessä suhteessa molemmat persoonat kukoistavat.

Ajattele, että aviomiehemme tulisi rakastaa meitä enemmän, kuin omaa elämäänsä ja oltava valmis kärsimään vuoksemme. Ja Kristuksen kaltaisen miehen tulisi olla valmis kärsimään edessä olevan ilon tähden, ei edes hammasta purren. (Hebr. 12: 1–2). Huh huh! Mutta niin Jeesus on rakastanut seurakuntaa. Jos miehen tulisi pystyä tähän itsessään, hän olisi aika liisterissä! Onneksi ketään meistä ei ole kutsuttu pusertamaan omassa voimassa, vaan läheisestä suhteesta Isään. Me rakastamme, koska Jumala on rakastanut ensin. Rakkaus tulee aina Jumalalta, koska Jumala on rakkaus. Sekin rakkaus, jota otamme vastaan mieheltämme, on Jumalalta. Mies on kuin kanava, jonka kautta Jumala voi rakastaa meitä runsaasti.

Mieheni rakkauden kautta olen itseasiassa oppinut ymmärtämään enemmän Jumalan rakkautta. Mieheni puhuu minusta kauniisti joka päivä kahden kesken ja julkisesti. Hänen rakkaudelliset sanansa ovat nostaneet pääni pystyyn ja opettaneet minut iloitsemaan siitä, kuka olen. Olen niin rakastettu, että olen vapaa olemaan oma, joskus hupsukin, itseni. Rakkaus kutsuu persoonamme ja lahjamme esiin.

“Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.” (Laulujen laulu 2:14)

Identiteettini rakastettuna ja hyväksyttynä ei kuitenkaan voi ikinä nojata mieheni varaan. Sen on oltava ensin juurtunut täysin Jeesukseen. Siihen, että Jeesuksen työn tähden olen muun muassa haluttu, hyväksytty, ihailtu, puhdas ja riittävä. Jos en anna Jumalan vastata sydämeni kaipuuseen, ei maailman ihanimmankaan miehen rakkaus täytä minua. Olen joskus ollut mieheni sylissä, rakkauden ja ihailun kohteena yli tunnin, mutta kun hetki on ohi, haluaisin siihen heti takaisin. Jumalan rakkaus ei jätä meitä vajaiksi miltään kohden, eikä hänen rakkautensa lopu koskaan, siitä ei tarvitse lähteä, sillä se on meissä ja kulkee mukanamme.

Jumalan kanssa meillä riittää armo toisiamme kohtaan, kun yhdessä opettelemme elämään. Meidän on oltava valmiita antamaan anteeksi toisillemme epäonnistuessamme. Ei kannata pitää kirjaa virheistä tai mittailla kumpi on velkaa toiselle. Jos miehemme epäonnistuu, sisimpämme ei murene, koska täydellinen rakastaja Jumalamme pitää meidän sydäntä suojassa.

Jos et koe rakkautta mieheltäsi, ehdotan, että kohtaat ensin Jumalan ja tutkailet hänen kanssaan mistä on kyse. Joskus rakennamme sydämemme ympärille blokin, jonka vuoksi emme pysty ottamaan vastaan rakkautta, esimerkiksi kivun tai loukkaantumisen vuoksi. Joskus emme ole kommunikoineet keskenämme miten koemme rakkautta, eikä miehemme yrityksistä huolimatta tunnu ylettyvän sydämeemme. Joskus vaalimme toisen miehen sanoja tai tekoja enemmän, kuin oman miehemme. Tällöin ruokimme sisintämme haitallisesti, eikä se ole enää edes nälkäinen kuulemaan ja näkemään oman miehen rakkautta. Joskus fantasioimme olemattomasta prinssi uljaasta, millainen hän sitten kenellekin meistä olisi…

On tärkeää kohdata Isä ensin, jotta emme reagoi mieheemme kivusta käsin, vaan Jumalan mahdollistaman armon kautta. Kun olet kohdannut Isän ja käsitellyt pintaan nousseita asioita, mene sitten vasta miehesi puheille, ellei Jumala jostain syystä kehota odottamaan. Rukoile miehesi ja oman sydämesi puolesta ja odota Isän vihreää valoa. Uskalla ottaa vastaan Jumalan ehdotonta rakkautta. Uskalla avata sydämesi miehesi edessä, uskalla olla läpinäkyvä ja haavoittuvainen, se on voimallista.

)

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade