50-luku soitti ja… olisiko aika uudistaa energiantuotantoa?

Ilona Sidoroff

Olen viime aikoina käyttänyt paljon aikaa pohtimalla energian tuotantoa. Olen jankannut aiheesta kotona lukemattomat kerrat, luultavasti saanut aviomieheni kyllästymään ja käyttänyt suuren osa ystäväni tupaantuliaisista inttämällä aiheesta muutaman sellaisen kaverini kanssa, jotka luultavasti ovat pitkälti samaa mieltä asiasta.

Kaikki alkoi Teslan aurinkovoima-akun julkistamisesta. Piintynyt kerrostaloihminen alkoi heti haaveilla omakotitalosta, aurinkopaneeleista ja Tesla-akusta. Aloin bongailla aurinkovoimaa koskevia uutisia. Ilmeisesti aurinkovoimalla olisi paljon nykyistä suurempi potentiaali, joskin ongelmana on edelleen se, miten tuotettu energia otetaan talteen ja miten se voitaisiin siirtää niin, että aurinkovoimaa voisi esim. myydä toisiin maihin. Eräs suosikkiutopiani on nimittäin ollut se, että Afrikkaan rakennettaisiin paljon aurinkopaneeleita, ja afrikkalaiset voisivat sitten myydä sähköä Eurooppaan. Ilmeisesti jotain tämän suuntaista onkin tapahtumassa, nimittäin Marokossa ollaan rakentamassa aavikolle isoa aurinkovoimalaa (http://www.theguardian.com/environment/2015/oct/26/morocco-poised-to-become-a-solar-superpower-with-launch-of-desert-mega-project). Suomessa aurinkovoiman mahdollisuuksia on ilmeisesti aliarvioitu yleisellä ”ei Suomessa paista aurinko” argumentilla. Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että Helsingin ja Vantaan katoilta saisi energiaa kahden voimalan verran (http://www.hs.fi/kaupunki/a1446002325254).

Toinen pitkäaikainen energiahaaveeni on fuusioydinvoima. Tämän olen saanut päähäni jo yläasteella, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Fuusioydinvoimahan olisi ihmiskunnalle mullistava keksintö, joka tarjoaisi täysin puhdasta energiaa miltei rajattomasti. Yläasteella opettaja kertoi, että fuusioydinvoiman pitäisi olla mahdollista arviolta viidentoista vuoden päästä. Ei ollut. Kriitikot sanovat, että fuusioydinvoima tuntuu olevan aina viidentoista vuoden päässä. Ilmeisesti sen toteutuminen on kuitenkin täysin mahdollista, tässä artikkelissa professori Ethan Siegel kirjoittaa fuusioydinvoiman tämän hetkisestä tilanteesta (http://www.forbes.com/sites/ethansiegel/2015/08/27/how-close-are-we-to-nuclear-fusion/). Siegelin mukaan viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana on päästy eteenpäin huomattavasti.

Mikä sitten on ongelma? Kun energian tuotantoa katsoo humanistin lähtökohdasta, niin ennen kaikkea rahoitus ja poliittinen tahto. Jos ajattelee miten paljon tiedonsiirto on kehittynyt viimeisen viidenkymmenen, tai jopa kahdenkymmenen vuoden aikana tuntuu käsittämättömältä miten vähän energian tuotanto on kehittynyt. Olemme siirtyneet ajasta, jolloin tieto kulki kirjeillä, puhelimilla ja sähkeillä älypuhelimien ja langottomien verkkojen aikaan. Siinä missä aikaisemmin jouduit odottamaan että puhelinkeskuksessa yhdistetään puhelusi manuaalisesti soittaaksesi oman kaupunkisi sisällä, voit nyt lähettää reaaliaikaisia viestejä maailman toiselle puolelle. Mutta aurinkoenergian laajamittainen käyttö ei ole mahdollista, koska emme osaa taltioida energiaa ja siirtää sitä. Autot kulkevat edelleen pääasialla bensiinillä. Meillä olisi mahdollisuus laajamittaiseen täysin puhtaaseen energian tuotantoon, mutta tutkimukselle ei löydy rahoitusta. Kuulostaako typerältä? Sitähän se on.

Ilona Sidoroff

Written by

“Isäni on pohjalainen, äitini karjalainen, minä tulin molempiin.” Olen insinööriksi opiskeleva humanisti (FM Suomen historia), ortodoksi ja feministi.

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade