Toivo on paikka maailmassa

Varoitus! Kirjoitus sisältää idealismia ja henkilökohtaisia paljastuksia.

Olen churchilliläinen optimisti eli ihminen joka uskoo, ettei muunlaisessa asennoitumisessa ole kauheasti järkeä oli asia mikä tahansa. Minulle toivo on keskeinen käsite erityisesti nykyajan työelämässä. Anna, kun selitän.

Kasvoin aikuiseksi aikana, jolloin työelämässä aiemmin päteneet psykologiset sopimukset työpaikan pysyvyydestä, akateemisen koulutuksen merkityksestä ja uuden työn saamisesta murenivat. Samaan aikaan näiden ilmiöiden kanssa karisi perheemme taloudellinen turva, isäni ollessa yksi niistä yrittäjistä, jotka lama 90-luvun alussa musersi. Ja to be fair, kyllähän siinä mureni paljon muutakin sitten ohessa, vaikka lopulta koko perheemme selvisi — kukin tahoillaan ja tavoillaan.

Minuun tuo kokemus aika herkässä iässä vaikutti kuitenkin niin, etten ole uskonut sen jälkeen mihinkään itseni ulkopuoliseen turvaan. Kaikki, siis KAIKKI, ratkaisut on tehtävä omassa varassa ja niistä itse yksin vastuussa ollen. Mutta sen kääntöpuolena se vaikutti minuun myös niin, että tajusin syvästi miten tärkeää toivo ja sen levittäminen on, maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa, mutta kaikki on mahdollista.

Olen viime vuodet tuonut tietoisesti elämääni satamäärin uusia ihmisiä: business-tuttuja, tuttavia, ystäviä. Huomaan, että mitä enemmän näin teen, sitä enemmän minulla on toivoa, ja sitä enemmän sitä tuntuu olevan niilläkin, jotka kohtaavat minut. Mistä se siis johtuu?

Selitän sitä näin: Toivossa on kyse todellisesta kohtaamisesta ja sen parantavasta voimasta.

Kun laitat kohtaamiesi ihmisten kanssa itsesi avoimesti peliin, sinua ei ainoastaan tunneta, vaan sinut nähdään, sinut kuullaan ja sinua arvostetaan ihmisenä kokonaisuudessaan. Ei pelkästään ammattilaisena tai työsi tai edustamasi yrityksen kautta, vaan siinä millaisen olon luot toiselle ihmiselle, kun olet hänen kanssaan tekemisissä. Mitä enemmän hän on kotonaan, turvassa, ja paistattelee sinun välittämisesi lämmössä kanssasi, sitä suurempi määrä toivoa leviää teistä toistenne lisäksi myös laajemmalle.

Miksi tämä toivo on työelämässä tärkeää? Miksi juuri nyt se on erityisen tärkeää?

  1. Business-maailmassa on pelkistetysti kyse kelpaamisesta. Olet tai et ole muodollisesti pätevä, sinussa nähdään potentiaalia tai sitten petät odotukset, istut yrityskulttuuriin tai sitten et, olet kova tuloksentekijä tai aikaansaamaton nahjus, YT-neuvotteluissa joku muu jää, mutta sinä lähdet, viime viikolla sait ylennyksen mutta seuraavaksi on edessä organisaatiomuutos. Sinussa on kuitenkin niin monta puolta, että jos määrität kelpaamisesi pääasiassa työhösi liittyvän osaamisesi tai onnistumisesi kautta, muutostilanteessa itsearvostuksessasi on ihmisen kokoinen aukko, kun työtä tekevä osa sinusta ei kelpaakaan.
  2. Työn maailma muuttuu jatkuvasti, eikä turvallista työpaikkaa oikeastaan ole enää missään. Olemme kaikki pätkätöissä ja varmaa on vain se, että halusimme tai emme, työpaikkamme vaihtuu ennemmin tai myöhemmin. Toimitusjohtajamainen lähtö on totta yhä useammalle: tänään täysillä töissä täällä, huomenna jossain muualla ilman työtä. Ihmiset ovat enenevässä määrin yksin vastuussa työstään ja työllisyydestään.
  3. Toivo, joka uusien ihmisten kohtaamisessa syntyy, on tärkeää, koska se luo pysyvyyttä omaan käsitykseen itsestä, syventää sitä ja pitää sinut siitä syystä pystyssä silloinkin kun muutos yrittää sinut kaataa. Joku muu näkee sinut ennallaan, ei määrittele sinua roolisi tai asemasi vaihdoksen kautta, ikään kuin tietää ”mihin sinusta on”, ja voi vahvistaa tämän käsityksen sinulle itsellesi, silloin kun et muutoksen pyörteissä jaksa itse siihen uskoa. Saat nähdä itsesi toisen silmistä.

Toivoa ei siis ole tai voi olla ilman toisia ihmisiä. Kyllä kyllä, perhe ja ystävät ovat maailman tärkeimpiä, mutta ne eivät riitä toivon luomiseen työelämän suhteen. Tarvitset enemmän ja uusia kohtaamisia luodaksesi toivoa itsellesi ja synnyttääksesi sitä samalla muille.

Jokainen meistä, joka on ikinä menettänyt työnsä, saanut potkut, päättänyt opiskelunsa, tehnyt konkurssin, kärsinyt työuupumuksesta, etsinyt työtä tai koulutusta tietää miten paljon noissa elämän käänteissä tarvitsee toivoa. Media ei sitä meille tässä taloustilanteessa anna. Kun tuon yllä olevan sanoo ääneen, niin tulee ilmiselväksi, että ilman toivoa ei mistään tule mitään myöskään yhteiskunnallisella tasolla, ellemme lisää toivoa yksilöiden kesken. Ihan jokainen.

Eikä tämä toivon lisääminen ole ydinfysiikkaa. Osaat sen kyllä.

Toivo on paikka maailmassa. Siinä missä sinä olet.

Like this:

Like Loading…

Related


Originally published at ilsemanner.com on February 18, 2015.

A single golf clap? Or a long standing ovation?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.