Sininen

Tämä on satu jonka kirjoitin vuosia sitten. Satu käsittelee omasta mielestäni rakkautta ja maailman kohtaamista. Lue rauhallisesti ja yritä kuvitella sadun tapahtumat mielessäsi. Jos haluat, kuuntele samalla musiikkia jonka koet kauniiksi.

Kuva: Johannes Koski

Sininen ei ole koskaan nähnyt itseään. Hän luultavasti syntyi sokeana. Hän ei muista. Nyt hän ei ainakaan näe.

Hänen maailmansa ei koostu kovinkaan monesta asiasta. Tärkein niistä on Oranssi, hänen ystävänsä.

Kerran joku sanoi että he näyttävät kauniimmilta, kun seisovat vierekkäin. Sininen ei ole varma mitä sillä tarkoitettiin.

Jos Sininen saisi päättää, hän viettäisi jokaisen hetkensä oranssin vierellä.

Pitämällä Oranssista kiinni, Sininen pääsee lähimpään kosketukseen maailman kanssa.

Mitä kovempaa hän puristaa, sitä kovempaa Oranssin iho tuntuu painavan hänen sormiaan.

Sininen rakastaa myös sitä, miltä muu maailma tuntuu ja miltä se kuulostaa.

Oranssilla on tapana jättää hänet yksin niitylle, kuuntelemaan maailmaa.

Nyt Sininen on tuolla niityllä. Hän makaa selällään ruohikossa.

Sininen on riisunut kaikki vaatteensa, vaikka Oranssi on varoittanut häntä että on vaarallista maata alasti, kun Oranssi ei ole paikalla.

Sininen haluaa olla alasti. Hänestä tuntuu ettei hän pääse tarpeeksi lähelle maailmaa muutoin kuin antamalla koko ihonsa koskettaa ruohoja ja tuntea tuulen virettä.

Sinisen maatessa paikallaan pienet soittajat ympäröivät hänet. He ovat kiinnostuneita Sinisestä. He haluavat muuttaa Sinisen säveliksi.

Kauneimmiksi säveliksi joita he ovat ikinä soittaneet, sillä Sininen on heidän mielestään täydellinen.

Soittajilla on mukanaan pianoja, huiluja, viuluja, selloja, harppuja, haitareita ja monia muita soittimia.

Soittajat aloittavat varovasti klarinetilla Sinisen varpaista edeten kohti nilkkoja.

Sininen kuulee leikittelevän melodian ja hymyilee. Mistähän tuollainen ääni on peräisin?

Pianisti näkee hymyn ja innostuu soittamaan iloisia säveliä. Muut yhtyvät mukaan.

Äkkiä Sininen tajuaa vaikutuksensa kauniiseen musiikkiin. Miten se on mahdollista?

Sininen nousee hitaasti seisomaan sellistin tahdittamana.

Hän seisoo paikallaan hengittämättä, mutta soitto jatkuu silti, hiljaisempana vain. Soittajat soittavat hänen muotojaan, hänen kaarteitaan.

Sininen nielaisee, mutta trumpetti rohkaisee hänet taas liikkumaan.

Liikkuessaan Sininen oppii pikkuhiljaa, mitkä liikkeet kuulostavat kauneimmilta.
 
Hän uskaltautuu tekemään ne liikkeet varmemmin ja sulavammin. Samalla myös soitto voimistuu.

Vihdoin kuullessaan elämänsä kauneimman äänen, sen miltä hänen 
ilon kyyneleensä kuulostaa, Sininen ymmärtää kauneutensa.

Oranssi on tullut jo matkaltaan ja katsellut sivusta. Hän ei halua Sinisen tietävän hänen läsnäolostaan.

Hän ei ole koskaan nähnyt Sinistä näin tarkasti.

Sinisen kyyneleen koskettaessa maata Oranssi ottaa hänestä kiinni.

Kumpikaan ei ole koskaan tuntenut maailmaa näin voimakkaasti.

Soittajat poistuvat pikkuhiljaa heidän ympäriltään mutta musiikki jää. Se on aina soinutkin.

Värejen on vain joskus vaikea kuulla sitä muilta ääniltä. Silloin saatetaan tarvita soittajia paikalle.

Kiitos sinulle, lukija. Toivon että löydät oman tiesi maailmassa.

Show your support

Clapping shows how much you appreciated Johannes Koski’s story.