“Triggered” — Miksi nauramme sairaalle?

Jokainen nykypäivän internetkulttuurissa on tömännyt meemiin sanasta “triggered” (puujalkasuomennos “liipaistua” on myös käytössä).

Internetslangissa sanalla tarkoitetaan lähinnä sitä että joku pahoittaa mielensä jostain, ja sitä käytetään lähinnä ironisesti omista ärsykkeistä tai toisten negatiivisiin mielipiteisiin reagoidessa — usein hyvin vähättelevästi.

Koitan tässä artikkelissa kiinnittää huomiota termin alkuperäiseen ja varsinaiseen merkitykseen, mutta mainittakoon että sana oli ensin yleisesti käytössä internetkeskusteluissa hyvin kärjistävissä, ja usein naiiveissa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta kirjoittavien (usein alaikäisten) henkilöiden Twitter- ja Tumblr-kirjoituksissa.

Termiä siis käytettiin usein jos jokin epäkohta tai kommentti oli “Triggering”, ja se loukkasi omaa oikeudentajua tai arvoja.

Kun sanasta tuli meemi ja se osmoottisesti levisi näiden alakulttuurien ulkopuolelle, sitä alettiin käyttää arkisesti ja huolettomasti vitsinä asioista jotka ärsyttävät. Tähän huomasin itsekin olevani syyllinen jossain vaiheessa, siitä huolimatta että tiedostin sanan ongelmallisen implikaation.

Mitä “triggered” oikeasti tarkoittaa?

Lääketieteessä ja psykologiassa moni vakava psyykkinen sairaus ei oireile jatkuvasti, vaan tarvitsee laukaisevan tekijän.

Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi post-traumaattinen stressioireyhtymä, ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, ja jotkin persoonallisuushäiriöt sekä usea muu.

PTSD:sta kärsivä sotaveteraani saattaa joutua psykoottiseen tilaan kuullessaan ilotulitteita, koska äänimaailma muistuttaa häntä sodassa koetuista kauhuista. Tällaisessa tilassa ihminen voi olla vaarallinen itselleen ja muille, usein traagisin seurauksin.

Näistä laukaisevista tekijöistä käytetään virallisesti termiä “trigger”.

Tässä mielessä sana “trigger” menee samankaltaisen väärinkäytön kohteeksi muuntuessaan pilkkasanaksi kuten esim. lääketieteelliset termit retardi, vammainen, ja autisti.

Ongelma internetkeskustelussa

Näiden vakavien sairauksien ja niiden yleisyyden myötä sosiaalisesti valveutunut media alkoi käyttää termiä “trigger warning” jolla viitataan sisältövaroitukseen esimerkiksi artikkelissa joka käsittelee asiaa joka saattaa hyvin mahdollisesti laukaista PTSD-potilaalla vaarallisen kohtauksen.

Tämä ei eroa mitenkään oleellisesti epilepsiavaroituksista tai siitä että käsikauppalääkettä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana — trigger warning-varoitukset suojelevat ihmisten terveyttä.

Jos artikkeli sisältää tarkan kuvauksen raiskauksesta, on tärkeää että henkilö joka on joutunut raiskauksen uhriksi tietää sen ennakkoon.

Internetkulttuurissa ongelma nousee siitä että näitä termejä osittain käytettiin ja käytetään väärin, mutta hyväntahtoisista lähtökohdista. Tumblr-kirjoituksissa kärjistävät ja vihaiset ihmiset liioittelivat välillä termeillä. Tämä keräsi anonyymien keskustelupalstojen käyttäjiltä pilkkaa ja päänaukomista, sekä tarkoitushakuista “triggeröintiä”, eli sitä että alkuperäiselle kirjoittajalle lähetettiin juuri sellaista materiaalia jonka hän oli ilmoittanut laukaisevaksi tekijäksi itselleen.

Tällainen on tottakai mautonta (vaikkakin oletettavaa kuvalautakulttuurilta) jo sellaisenaan, mutta suurempi ongelma on se että tällä käytöksellä voi olla tosielämän vakavia seurauksia:

  1. Ihmiset jotka kärsivät sairauksista joilla on laukaiseva tekijä, eivät halua puhua enää niistä internetissä tai välttämättä edes ystävilleen koska termi on leimautunut tarkoittamaan lähinnä ylireagointia muiden mielipiteisiin
  2. Ihmiset joilla on aito ja vaarallinen trigger voivat ajautua jopa itsemurhaan sen vuoksi että heitä häiritään sisällöllä joka voi laukaista äärimmäisiä reaktioita sairauden vuoksi. Tätä on jo tapahtunut.

Poliittinen korrektius

Usein tästä asiasta puhuessa tulee eteen vasta-argumentti “Trigger warningit ovat osa tarpeetonta poliittista korrektiutta.”

Sisältövaroittaminen ja itse laukaisutekijät nähdään osana ongelmaa jossa ihmiset eivät siedä vastakkaisia mielipiteitä ja eivät pysty käsittelemään asioita jotka eivät miellytä. Tässä on inhottava asetelma. Eikö meidän pitäisi mahdollisesti huomioida vaarallisia seurauksia joita saatamme aiheuttaa vain sen takia että koemme että jokin ihmisryhmä ei siedä kritiikkiä?

Moni haluaa anonyymissä keskustelussa oikeuden sanoa asioita joilla “oikeassa elämässä” olisi negatiiviset seuraukset, mutta ilman että joutuu kärsimään näitä seurauksia. Keskustelijalla kuitenkin pitäisi olla edes sen verran perusempatiaa että ei leikkisi muiden ihmisten hyvinvoinnilla trivialisoimalla varsin vakavia asioita.

Kaiken tämän lisäksi sanan “triggered” liikakäyttö ja kommenttina toistaminen joka ainoaan mitä vähiten relevanttiin asiaan alkaa olemaan jo niin kulahtanut ja täydellisen mielikuvitukseton vitsi että sen hevosen luut kiiltävät jo kaikesta hakkaamisesta.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.