Myytti, jota hoetaan mediasta vaikka se ei ole totta: Kaikkihan saavat uutiset somesta

Kirjoituksia siitä, miten suomalaiset vuonna 2017 oikeasti käyttävät uutisia ja mediaa.

Lähes jokaisella on käsitys siitä, miten medialla menee.

Media on mennyt pilalle, täyttynyt klikkiotsikoista, kattavampi kuin koskaan, epäluotettava, amatöörien rikastama, somekohujen kakofonia tai analyysin ääni. Lehden lukeminen romahtaa, televisio kuolee ja kännykällähän sitä kaikki lukevat, eikö niin?

Yhdistävä tekijä on lähinnä se, että muiden mediankäyttö ja -käsitys arvioidaan usein juuri sellaiseksi, kuin se itsellä ja tuttavilla — tai ulkomaisen median kuvauksissa ulkomaisesta mediakäytöstä — on.

Erityisen sitkeitä ovat myytit, jotka ovat osin muuttuneet “totuuksiksi” mediankäytöstä. Ne yksinkertaistavat käsitystä hybridistä mediankäytöstä — siitä, jossa some, netti, Netflix, televisio, radio ja lehdet ovat ristikkäin ja usein yhtä aikaa käytettäviä tuotteita — josta suomalaiset tietonsa ja viihteensä nykyisin hankkivat.

Tulossa on muutama kirjoitus siitä, millaisia myyttejä ja hokemia tämän mediatodellisuuden ympärille on luotu (“siis eihän kukaan enää katso televisiota”), ja siitä, kuinka ne useinkaan eivät ihan pidä paikkaansa.

Aloitetaan siitä, miten suomalaiset saavat uutisensa.

Myytti: Uutiset saadaan nykyään somesta

Sosiaalinen media nousee, perinteinen media laskee. Ihmiset seuraavat urheilijoita, poliitikoita, laulajia, tubettajia ja toisiaan suoraan ja saavat tiedot entistä useammin Facebookista, Twitteristä tai Instagramista. Some-virta kertoo, mitä tapahtuu juuri nyt, siinä se.

Vai onko tilanne sittenkään näin suoraviivainen?

Erityisesti uutiskäytössä Suomi poikkeaa (Ruotsin ja Norjan tavoin) selvästi useimmista muista maista: pääasiallinen uutislähde eivät ole sosiaalinen media, uutiskirjeet tai erilaiset aggregaattorit (kuten Google News tai Yahoo) vaan median omat verkkosivut.

Brittiläisen Reuters Instituten laajan kyselytutkimuksen (Suomen osuudesta vastaa Tampereen yliopisto) perusteella sosiaalisen median käyttö uutislähteenä (harmaa viiva alla) ylipäänsä on Suomessa kansainvälisessä vertailussa keskimääräistä vähäisempää ja medioiden omien sivustojen (keltainen viiva) käyttö maailman kärkeä:

Vielä selkeämpi ero on, kun kysytään, mikä on suomalaisten pääasiallinen uutislähde.

Vain 8 prosenttia suomalaisista sanoo Reuters Instituten kyselyssä pääasialliseksi uutislähteekseen sosiaalisen median. Osuus on Suomea alhaisempi ainoastaan Japanissa ja Koreassa (Saksa ja Belgia ovat tasoissa). Esimerkiksi Yhdysvalloissa some ja blogit ovat pääasiallinen lähde jo 17 prosentille vastaajista.

Edellisen vuoden kyselyssä asiaa vertailtiin vielä suoremmin: Mikä on yleisön pääasiallinen väylä uutisiin. Siinäkin suomalaiset erottuvat: meno suoraan mediayhtiön sisällön äärelle on pääasiallinen tapa kuluttaa uutisia, toisin kuin monessa muussa maassa:

Sama tulos toistuu — ja vieläpä vahvistuu — tämän vuoden raportissa, kun suomalaisilta kysytään väylää uutisiin:

Sama kuvio on nähtävissä myös, kun kysytään pääasiallista lähdettä. Kun Reuters-kyselyn tämän vuoden vastaukset jaetaan ikäryhmittäin, hajonta on Suomessakin kuitenkin jo suurempaa:

Verkon uutissivut (ilman somea) ovat suosituin pääasiallinen uutislähde muille paitsi yli 55-vuotiaille suomalaisille. Vanhimmat suomalaiset hankkivat uutisensa mieluiten televisiosta.

Joukossa on kuitenkin yksi hyvin tärkeä poikkeus: nuoret. Reuters Instituten kyselyn mukaan sosiaalinen media ja blogit ovat pääasiallinen uutislähde lähes joka kolmannelle 18–24-vuotiaalle.

Kysely ei kuitenkaan kerro kovin laajasti siitä, mitä uutisia esimerkiksi nuoret lukevat. Voisi olettaa esimerkiksi, että “kovien” uutisaiheiden kulutus poikkeaa sosiaalisen median kohdalla viihde- ja kulttuuriaiheiden kulutuksesta.

Tähän saadaan osavastaus toisesta kyselytutkimuksesta. Osana EU:n laajoja, vuosittaisia, eurobarometri-kyselyjä kysytään myös siitä, mistä EU-kansalaiset tietonsa hankkivat (mediaraportti täällä, maakohtainen tarkempi datasetti täällä).

Kun barometrissa syksyllä 2016 kysyttiin, mistä suomalaiset ensin saavat tietonsa kansallisista poliittisista uutisista, suomalaiset vastasivat näin (taulukko laadittu EU:n datasta):

Eurobarometrissa sosiaalisen median merkitys ensisijaisena uutisvälineenä “kovissa” uutisaiheissa näyttää siis liudentuvan myös nuorilla, kun taas television merkitys kasvaa. Muuten eurobarometrin luvut ovat samalla suunnalla Reuters-kyselyn tulosten kanssa. Vanhemmat ikäryhmät tosin sanovat ensisijaiseksi lähteekseen eurobarometrissa harvemmin netin kuin Reuters-instituutin kyselyssä. Eroa saattaa selittää se, että toisessa kysyttiin ensimmäistä, toisessa pääasiallista välinettä. Suunta kyselyissä on kuitenkin hyvin samankaltainen.

Ero Suomeen on selvä, jos rinnalle ottaa esimerkiksi Saksan luvut samasta eurobarometrista:

Saksassa television rooli on selvästi suurempi myös nuorilla ja verkon uutisivustojen rooli selvästi pienempi. Britannian luvut ovat hyvin samankaltaisia kuin Saksassa.

Sen sijaan Ruotsi muistuttaa Suomea (molemmissa maissa mediarakenne on hyin samanlainen), mutta Ruotsissa nuoret ovat suomalaisia nuoria “edellä” — tai ainakin nettivetoisempia. Peräti 26 prosenttia ruotsalaisnuorista kertoo kansallisten uutisten päälähteen olevan some.

Selviääkö myytti siis testistä? Eikö uutisia hankitakaan somesta?

Kaikkein yksinkertaisin vastaus on, että ei, Suomen (ja muiden Pohjoismaiden) kohdalla pääosin ei kyselyjen valossa hankita.

Miten ne sitten hankitaan?

Vastaus löytyy Suomen, Ruotsin ja Norjan hyvin samankaltaisista mediarakenteista. Kaikissa kolmessa maassa on muutama erittäin vahva mediabrändi, jotka ovat säilyttäneet valta-asemansa myös verkossa. Suurimmat niistä ovat iltapäivälehtiä: Ilta-Sanomat ja Iltalehti Suomessa, Aftonbladet ja Expressen Ruotsissa ja VG Norjassa. Samassa sarjassa ovat vahvat yleisradioyhtiöt Yle, Svt ja Nrk sekä suuret päivälehdet HS, Dagens Nyheter (ja Svenska Dagbladet) sekä Aftenposten. Ylipäänsä Pohjoismaissa on vanhastaan vahva kokoavan mediakulttuurin perinne (suuret lehdet, yleisradioiden pääuutislähetykset), joka on siirtynyt myös verkkoon.

Näin sama todetaan Tampereen yliopiston Reuters-tietojen maaraportissa:

Verkossa Suomi erottuu muista siinä, että täällä erityisesti lehtikustantajien sekä radio- ja televisioyhtiöiden verkkosivustot ovat suosittuja uutislähteitä.

Tyypillinen tapa kuluttaa uutisia Suomessa vuonna 2017 on siis ottaa käteen matkapuhelin ja napauttaa auki iltapäivälehden (tai Ylen, HS:n tai MTV3:n) verkkosivu tai sovellus ja skannata läpi otsikot — ja toistaa sama useita kertoja päivässä.

Suomalaiset verkon uutismediat ovatkin suhteessa väestön kokoon hyvin suuria. Esimerkiksi viikolla 16 Suomen suurimman uutissivuston eli Ilta-Sanomien uutisetusivulla vieraili 1,3 miljoonaa ihmistä (lähes joka kolmas yli 15-vuotias), kukin keskimäärin 15 kertaa viikossa (lähde: TNS Metrix). Reuters-kyselyssä 58 prosenttia suomalaisista sanoo käyttävänsä viikottain verkossa Ilta-Sanomia ja 57 prosenttia Iltalehteä (Ylen osuus oli 32%, HS:n 30%, MTV3:n 23% ja maakuntalehtien 19%).

Totuus tässäkään ei tosin ole aivan suoraviivainen: mediankäyttö on päällekkäistä ja hybridiä, ja sosiaalinen media, televisio ja perinteinen media limittyvät toisiinsa tavoilla, joka ei täysin erotu kyselyissä — etenkään laadullisesti.

Käytännössä tiedonhankinta erityisesti nuoremmilla suomalaisilla on sirpaloitunut eri lähteisiin: some, blogit, yhteisösivustot (kuten Reddit tai Tumblr), Youtube ja chatit ovat olennainen osa uutishankintaa. Puolet nuorista sanoo eurobaromterissa saavansa ainakin osan kansallisistakin uutisista sosiaalisesta mediasta. Viihteessä, kulttuurissa ja vastaavissa aiheissa osuuden voi arvailla olevan tätäkin suurempi.

Mutta vastaus myyttiin on ei: kaikki eivät saa uutisiaan somesta.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.