Puhe Biohakkerin käsikirjan julkistustilaisuudessa

Katri Saarikivi
Nov 4, 2016 · 4 min read

Hyvät kuulijat!

Puhutaan, että elämme totuuden jälkeistä aikaa, jossa älyllisyyden halveksumisesta on tullut hyve.

Mistä tämä johtuu?

Kenties tarjolla olevan tiedon runsas määrä on tehnyt siitä joidenkin silmissä vähemmän arvokasta, kuin tieto olisi niukka hyödyke.

Tieto synnyttää arvoa kuitenkin aivan erilaisten mekanismien kautta.

Tiedon arvo kasvaa sitä mukaa, mitä useampaa se koskettaa.

Tieto on arvokasta silloin, kun se synnyttää uutta ymmärrystä ja oppimista.

Näin ollen tieto, vaikkakin näyttäytyy maailmassamme dokumenttien, kirjoitusten, puheiden kautta, saavuttaa merkityksensä vasta rakentuessaan, ja vasta muuttaessaan rakentajiaan.

Oppiminen ei ole mielensisäinen, vaan mielien välinen tapahtuma.

Luotettavan tiedon rakennus ei kuitenkaan ole helppoa. Oppiminen on, ja sen kuuluukin olla, vaikeaa.

Ehkä tästä syystä energiaa säästävä ihmiseläin mieluummin valitsee helpon tiedon kulutuksen sen vaikean rakentamisen sijaan.

Tai päättää olla arvostamatta luotettavaa tietoa.

Erityisen vaarallista tulevaisuutemme kannalta on älyllisyyttä ja hyvää tiedonrakennusta halveksuva politiikka.

Tällä hetkellä Yhdysvaltain presidentinvaaleja johtaa mies, jonka mielestä muun muassa rokotteet aiheuttavat autismia, ilmastonmuutos ei ole totta,

ja joka valituksi tullessaan hallitsisi maan arviolta 7100 ydinkärkeä.

Venäjällä puolestaan maata jo johtaa, ja sen 7300 ydinkärjen kohtalosta päättää mies, jonka politiikkaan kuuluu systemaattinen tiedon vääristely ja toisinajattelijoiden vainoaminen.

Nämä esimerkit ovat ulkomailta, mutta valitettavasti kotimaassammekin luotettavaa tietoa rakentavat ihmiset nähdään poliittisen ongelmanratkaisun hankaloittajina.

Puhutaan kaikenmaailman dosenteista, laiskottelevista professoreista, ja leikataan korkeakoulujen määrärahoja aikana, jolloin talouskasvu edellyttäisi nimenomaan uutta ymmärrystä maailman toiminnasta ja sen luomia mahdollisuuksia kekseliäsiin ratkaisuihin.

Tuntuu joskus siltä, että demokraattisesti valitut edustajamme ovat alkaneet rapauttaa niitä asioita yhteiskunnassa, jotka ovat demokraattisen järjestelmän edellytyksiä: mahdollisuuksia ajatella vapaasti ja kriittisesti.

Tutkimuslaitoksissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa on toki tiedon luomisen kannalta omat ongelmansa.

Kaventunut vapaus, liike-elämästä lainatut, mutta sielläkin jo vanhentuneet tehokkuuskäsitykset ja toimintamallit ja korostunut tarve tietää ennalta mitä tutkitaan heikentää oikeasti uuden tiedon rakentamisen ja löydösten tekemisen mahdollisuuksia.

Hyvät kuulijat, tämä kaikki kuulostaa varmaan vähän pahalta, mutta on minulla teille hyviäkin uutisia.

Nimittäin, tiede kuuluu kaikille!

Tiede elää siellä missä on uteliaita ihmisiä.

Tieteellinen metodi on sellainen, jota kuka tahansa voi halutessaan soveltaa. Sitä ei ole varattu vain tutkijoiden käyttöön. Eikä tiede kaipaa yliopiston seiniä ympärilleen.

Tieteellisen metodin tarkoitus on synnyttää luotettavaa tietoa maailman toiminnasta.

Metodi on syntynyt ihmisten uteliaisuudesta todellisuuden luonnetta kohtaan ja pohjimmiltaan on vain pitkälle vietyä arkijärkeä.

Se perustuu tiedonrakennuksen tapoihin, joita jokainen meistä luonnostaan käyttää toimiessaan tässä maailmassa ja yrittäessään ymmärtää sitä.

Ihminen tekee luonnostaan havaintoja, pyrkii toistamaan niitä, vertaamaan toisten havaintoihin, ja rakentamaan havaintojen perusteella selitysmalleja.

Tätä toimintatapaa vuosituhansia kehittämällä on syntynyt luova, itseään korjaava tiedonrakennuksen menetelmä, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin maailman luonnetta ja rakentaa sovelluksia, jotka siinä toimivat.

Tieteellisen metodin tuottamaa tietoa maailman ja ihmisen toiminnasta on valtavasti, mutta se ei ole koskaan valmista.

Hyvä uuden tiedon rakennus on aina vanhaa tietoa kyseenalaistavaa ja täydentävää, mutta tekee myös uudelle samoin.

Erityisen tärkeää esimerkiksi biohakkereille itseään tutkiessa on hyödyntää sitä luotettavaa tietoa, jota tutkijat ovat aiemmin synnyttäneet tärkeimmän tutkimusvälineemme, nimittäin mielen itsensä, toiminnasta.

Tänään, hyvät kuulijat, juhlistamme yhdessä Biohakkerin käsikirjaa. Teos on syntynyt upeiden kirjoittajiensa uteliaisuudesta, rohkeudesta kokeilla, ja halusta työskennellä pitkäjänteisesti luotettavan tiedon rakentamiseksi.

Rakentaessaan tietoa perinteisten tutkimuslaitosten tai -nimikkeiden ulkopuolella uskon, että kirjoittajat ovat kohdanneet kenties enemmän haasteita kuin niiden suojissa toimivat tutkijat.

Tässä mielessä kirjoittajat ovat pioneereja sekä omalla alueellaan, että tavassaan tuoda tieteellistä metodia lähemmäs lukijan arkipäivää.

Biohakkerin käsikirja on upea näyte kirjoittajien tutkivasta, aktiivisesta, kokeiluun perustuvasta, vuorovaikutteisesta oppimisesta.

Se havainnollistaa millä tavoin tiede voi kuulua kaikille ja kutsuu lukijansa mukaan havainnoivaan tiedonrakennukseen. Se synnyttää oppimista oman aihealueensa piirissä, mutta avaa ovia oppimiseen myös laajemminkin.

Tästä syystä kirjan arvo ja merkitys ulottuvatkin paljon pidemmälle kuin ne aihealueet, jotka sen sisältö kattaa.

Nimittäin, herätellessään ihmisten sisäsyntyistä uteliaisuutta se tarjoaa kauniin tavan taistella epä-älyllisyyden ihannointia vastaan.

Se korostaa totuuden etsimisen ja luotettavan tiedon rakentamisen tärkeyttä, ja antaa lukijalleen keinoja siihen.

Voidaan jopa ajatella, että tätä kautta kirja kannattelee demokratian perusteita ja valistuksen ihannetta.

Aikana, jolloin niiden puolesta täytyy kertakaikkiseksi hämmästykseksemme jälleen taistella.

Muistuttaisinkin lopuksi, että hyvät kuulijat, tekin olette kaikki tutkijoita.

Teihin kaikkiin on sisäänrakennettu uteliaisuus ympäristöänne ja itseänne kohtaan ja kyky havainnoida niitä. Teillä on lisäksi helppo pääsy siihen valtavaan tietomäärään, jota tieteellistä metodia hyödyntäneet ihmiset teitä ennen ovat rakentaneet.

Toivoisin, että tänään yhdessä arvostaisimme Biohakkerin käsikirjan edustamaa tiedonrakennusta,

kaikkea muutakin hyvää tiedonrakennusta johon tutkijat yhteiskunnassamme käyttävät aikaansa,

sekä niitä taitoja luotettavan tiedon rakennukseen, joita jokainen meistä ihmisenä kantaa sisällään.

Tulevaisuuden kuva piirtyy jatkuvasti uudelleen inhimillisessä tiedonrakennuksessa.

Riippuu siis meistä kaikista, meidän arvoistamme, uteliaisuudestamme ja oppimiskyvystämme, miltä tulevaisuus tänään ja huomenna näyttää.

Ehdottaisinkin, hyvät kuulijat,

että tehdään siitä yhdessä valoisa.

#biohakkerit

HUOM 1 Ei se Trump nyt vissiin oikeasti olekaan johdossa. Kulutin tietoa sen rakentamisen sijaan ja päädyin tähän käsitykseen.

HUOM 2 Minulla ei ole taloudellista kytköstä kirjaan tai sen kirjoittajiin, enkä hyödy siitä millään tavalla.

Katri Saarikivi

I’m a cognitive neuroscientist exploring the neural mechanisms behind empathy and fruitful interaction, particularly in digital environments.

More From Medium

Top on Medium

Ed Yong
Mar 25 · 22 min read

16.4K

Top on Medium

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade