Tutki itse!

Kala syö parhaiten naapurin kaislikon kohdalta, omasta niemennokasta on turha yrittää. Pionit menestyvät paremmin pienessä varjossa lähellä pirttiä kuin auringossa marjapuskan vieressä. Lapselle ei näytä sopivan mansikka.

Tieteestä yleensä puhutaan kuin se olisi jotain, jota vain tutkijat yliopistossa tekevät. Voi kuitenkin ajatella, että kaikki ihmiset tekevät tiedettä, joka päivä.

Jokainen meistä tekee havaintoja ympäristöstään, itsestämme ja toisistamme. Yleensä havainnot johtavat oletuksiin tai hypoteeseihin, joilla selitetään havaintoja. Oletusten paikkansapitävyyttä usein myös testataan, jolloin päädytään johtopäätöksiin, totuuksiin maailman toiminnasta. Jos halutaan tietää, onko uusi tieto merkityksellistä, siitä kerrotaan muille.

Tieteellinen metodi on siis tapa muodostaa luotettavaa ja paikkansapitävää tietoa jaetusta todellisuudestamme. Se on meidän yhteinen keinomme esittää maailmalle kysymyksiä. Teknologinen kehitys kulkee käsi kädessä tieteen kehityksen kanssa. Kehittämämme työkalut ja menetelmät paikkaavat havaintokykymme puutteita. Kaukoputki auttaa meitä keräämään tietoa kauempaa kuin mihin silmin näemme, mikroskooppi lähempää. Teknologian avulla voimme esittää yhä tarkempia kysymyksiä, tai täysin uudenlaisia kysymyksiä todellisuudesta.

Tutkijat puolestaan ovat ihmisiä, jotka vaalivat ja kehittävät tieteellistä metodia, ja rakentavat sen avulla tietoa työkseen. Tässä ajassa myös muille kuin tutkimusta työkseen tekeville on tietoa ja menetelmiä luotettavan tiedon rakentamiseen tarjolla laajemmin kuin koskaan aiemmin. Oudosti samaan aikaan totuudella näyttäisi kuitenkin olevan yhä vähäisempi arvo — valeet ja kehnosti rakennettu tieto rehottavat politiikassa, ja tieteen rahoitus on laskussa. Litteään maapalloon uskovien määrä näyttää kasvavan, presidenttiehdokas pitää evoluutioteoriaa uskon asiana.

Miksi?

Voisiko olla niin, että vaikka tietoa on maailma pullollaan, on liian vähän ymmärrystä tieteellisestä metodista? Kun tutkimuksista uutisoidaan vain usein ristiriitaiset ja muuttuvat tulokset, jää pimentoon se, millä tavalla tuloksiin on päädytty ja miksi tutkimuksessa käytetty tiedonmuodostuksen tapa olisi parempi kuin mutu. Tieteen tulosten vaihtelevuudesta syntyy kuva epäluotettavuudesta. Kyse on kuitenkin siitä, että tiede korjaa jatkuvasti itseään. Korjausprosessi ei kuitenkaan näy, kun menetelmästä ei puhuta.

Minkä vuoksi tieteen metodin avulla muodostettu tieto olisi sitten luotettavampaa kuin omat kokemukset? Esimerkiksi, miksi tieteellinen ymmärryksemme maan muodosta olisi paikkansapitävä, kun jokainen päivittäin aistii, että maa on littana?

Syy löytyy armottomasta nillityksestä. Esimerkiksi, tutkimuksessa on tavallista, että siinä vaiheessa, kun havainto on tehty, hypoteesit muodostettu, tutkimusidea on perusteltu rahoittajille ja kollegoille, koe hyvin suunniteltu ja tarkasti toteutettu, aineisto analysoitu moneen kertaan, ja lopputulokset selvillä, altistetaan tämä koko tapahtumaketju vielä toisten tieteentekijöiden syyniin. Seuraa vertaisarvioksi kutsuttu, useimmiten anonyymi kirjeenvaihto, joka on kuin tulehtunut keskustelu Vauva -lehden palstalla, mutta henkilöön kohdistuvien hyökkäysten sijaan hyökätään tutkijan tekemiä lähtöoletuksia, havaintoja, hypoteeseja, menetelmiä ja johtopäätöksiä kohtaan. Etsitään vaihtoehtoisia selitysmalleja, mahdollisia virheitä ja muita puutteita. Epäillään kaikkea. Ehdotetaan tapoja parantaa tutkimusta, tehdä analyyseja paremmin, tai uusia kysymyksiä jatkotutkimuksiin. Usein tutkijat arvioijien kommentteja ennakoiden kirjoittavat itseään ruoskien tutkimuksensa puutteista oman kappaleen artikkeliinsa.

Tutkija on siis ammattinillittäjä, ja useimmiten nillityksen kohteena ovat omat ajatukset, oma toiminta. Tämä johtuu siitä, että tieteenteossa tavoitteena ei ole oikeassa oleminen, vaan totuuden tavoittelu.

Parempaa tietoa voi rakentaa nillittämällä enemmän. Kokeillaan.

Onko maa litteä vai pyöreä? Miksi sinulla on kokemus siitä, että maa on litteä? Mitä seuraisi litteydestä tai pyöreydestä? Miten voisit testata kumpaakin hypoteesia? Miten tutkijat ovat aiemmin päätyneet siihen, että maa on pyöreä? Mitä menetelmiä tai teknologiaa tarvitaan asian selvittämiseen? Miten niitä käytetään?

Läkähdyttävää. Ymmärrettävää, että tästä riittää joillekuille kokopäiväistä työtä.

Mitä väliä?

Jos tieteen metodi hylätään, hylätään pian myös sen perusteella rakennetut, toimivat ratkaisut. Tämä näkyy jo: rokotteilla aiemmin torjutut tappavat taudit yleistyvät, ilmastonmuutoksen kieltämiseen käytetään kallisarvoista aikaa jota palavasti tarvittaisiin sen torjumiseen, uskomushoitoja syövän hoidossa käyttävät kieltäytyvät todennäköisemmin lääketieteellisestä hoidosta hyvin murheellisin seurauksin. Tieteellisen metodin ymmärrys ja arvostus voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

Tieteellisen metodin arvostus kannattelee myös demokratiaa, sillä se varustaa yhteiskunnan jäsenet taidoilla, joiden avulla arvioida heille tarjoiltuja väitteitä ja ratkaisuja. Taitava tiedonrakentaja on vaikeammin manipuloitavissa. Subjektiiviset totuudet ajavat ihmisiä vastakkain, erilleen. Voisi siis ajatella, että ymmärrys tieteellisestä menetelmästä on yhä tärkeämpi kansalaistaito. Tällä hetkellä opetussuunnitelmaan on kirjattu kyllä tarve intuitiivisen ajattelun opettamiselle. Voisimmeko harkita myös sen ajattelun opettamista, jonka varaan nykysivistyksemme on rakennettu?

Ehdotan, että arvostetaan nykyistä enemmän nillitystä, johon tutkijat käyttävät päivänsä. Arvostetaan myös sitä tietoa, jota kaikki meistä tieteen metodin avulla arjessaan rakentavat. Varjellaan ja kehitetään yhdessä sitä menetelmää, jonka avulla nykyinen hyvinvointimme on rakennettu. Etsitään yhdessä tärkeitä kysymyksiä, joita tiedustella maailmalta. Tutkitaan yhdessä sitä, mikä tässä yksinäisessä todellisuudessa on jaettua.

PS

Hyvä lukija, jotta yllämainittu olisi helpompaa, olemme tänä syksynä perustaneet Silja Martikaisen, Mari Falconin, Paula Rannan, Valtteri Wikströmin ja Tommi Makkosen kanssa Skope ry -nimisen voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen, jonka tarkoituksena on tieteellisen metodin demokratisointi, tai tieteen arkipäiväistäminen. Suunnitelmissa on helpottaa tutkimustiedon ja eri alojen tutkijoiden löytymistä, auttaa ihmisiä itse rakentamaan luotettavaa tietoa ja tehdä tutkimusta. Jos kiinnostaa, niin nettisivuille ilmestyy lisää tietoa vuoden vaihteessa, ja Facebookissa on pian tohinaa.

PPS

Loppuun hieman itsenillitystä, kommentteja ennakoiden ;)

- Kaikkea ei kokeellinen tutkimus tietenkään tavoita. Onneksi on laadullista.

- Tutkimustieto ei ole ainoaa arvokasta tietoa. Kokemukset ovat tietenkin arvokkaita, mutta ne eivät ole yleispäteviä selityksiä maailman toiminnasta.

- Sinulla saattaa olla havainto ja sen perusteella muodostettu oletus maailmasta, joka on tosi, mutta jota kukaan ei ole tutkinut. Kaikkea ei tarvitse tai voi tutkia.

- Kokeellinen tutkimus yleensä tuottaa tuloksia siitä, mikä on keskimäärin totta. Kukaan ihminen ei ole keskimääräinen. Omia aivoja täytyy aina käyttää tutkimusten tulosten soveltamisessa.

- Kuten joku kirjoittajaa fiksumpi on sanonut: ”Näytön olemattomuus ei ole näyttöä asian olemattomuudesta”, mutta jos väität jotain, varustaudu perustelemaan väitteesi. Ihmiset ovat uteliaita, fiksuja ja eivät yleensä purematta asioita niele.