Harrasteilmailu ansaitsee parempaa turvallisuudenhallintaa

Mari Lehtonen
Aug 24, 2017 · 2 min read

Sinä päivänä olisi ollut täydellinen lentosää. Keväisen viileä, mutta aurinkoinen, tyyni ja pilvetön. Jämijärvellä ei kuitenkaan 21.4.2014 lentänyt kukaan, sillä edellispäivän onnettomuus oli vaatinut kahdeksan ilmailuharrastajan hengen. Tuosta päivästä on yli kolme vuotta ja menetyksen aiheuttamat henkiset avohaavat lienevät hyvää matkaa paranemassa. Silti olisi parempi, jos Suomen ilmailuhistorian kolmanneksi vakavin onnettomuus olisi onnistuttu estämään.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi sai Jämijärven tapahtumien välittömänä seurauksena toimeksiannon suorittaa harrasteilmailun riskeistä laaja-alaisen kartoituksen, joka valmistui syksyllä 2014. Trafi peräänkuulutti avointa keskustelua hyväksyttävästä riskitasosta sekä toimenpiteitä harrasteilmailun turvallisuuden parantamiseksi.

Kartoitus totesi muun muassa, että kuolemanriski yleis- ja harrasteilmailussa on harrastettua tuntia kohden yli 200 kertaa suurempi kuin pyöräilyssä. Trafin johtopäätös tästä oli, että koska harrastuksen riskit ovat suuret, myös panostusten toiminnan riskienhallintaan tulisi olla merkittäviä.

Panostuksia on kuluneen, reilun kahden vuoden aikana nähty Trafin puolelta esimerkiksi koulutusmateriaalipankin ja turvallisen toiminnan mallin muodossa.

Laskuvarjohyppylentäjille Trafi ja SIL tuottivat käsikirjan toiminnan tueksi. Painavin sanankääntein on myös puhuttu yhteisöllisyyden tärkeydestä. Unelmatilanteessa SIL-kerhot ovat ottaneet mallit ja ohjeistukset aktiiviseen käyttöön, turvallisen toiminnan tueksi.

Joskus käy kaikesta huolimatta niin, että kannettu vesi ei pysykään kaivossa. Hyvissä aikeissa annettua ja vastaanotettua tietoa ei onnistutakaan soveltamaan käytäntöön. Näin voi käydä myös ilmailuturvallisuuden kanssa, mikäli sitä ei kyetä hallitsemaan ja johtamaan.

Turvallisuudenhallinnan elementtejä on käytössä tietenkin jo nyt. Harrasteilmailun poikkeamia raportoidaan niin lajien omiin tarpeisiin kuin viranomaisellekin. Suurin osa ilmailuharrastajista pitää raportointikulttuuria tärkeänä. Nykyisellään raporteista ei kuitenkaan saada kaikkea tarvittavaa irti. Saattaa jopa olla, että poikkeamailmoituksen tekijä ei koskaan saa tietää, millaisia toimenpiteitä juuri hänen raporttinsa on aiheuttanut turvallisuuden parantamiseksi.

SIL ottaa parhaillaan rohkeaa askelta oman jäsenistönsä eduksi. Suunnitteilla on turvallisuudenhallintajärjestelmä, joka sovelletaan kullekin harrasteilmailulajille sopivaksi. Kehitystyön tärkein motivaattori on yhteinen näkemys siitä, että hyvä järjestelmä parantaa turvallisuutta aidosti. Turvallisuudenhallinnassa (SMS) on yksinkertaisesti kyse siitä, että toimintaa valvotaan, siitä kerätään tapahtumailmoituksia ja toiminnan sisältämiä riskejä arvioidaan analysoimalla kerättyä tietoa.

Pelkkä SIL:n luoma turvallisuudenhallintajärjestelmä ei tietenkään sellaisena takaa mitään. Tarvitaan sitoutumista ja tarvittaessa kykyä tehdä muutoksia toimintaan. Erityisesti laskuvarjohyppäämistä harrastavat jäsenet voisivat miettiä, olisiko Jämijärven onnettomuudelta voitu välttyä, jos meillä olisi ollut enemmän tietoa käytössämme? Kenen olisi tullut tehdä päätökset toiminnan ohjaamisesta? Miten suhtaudumme toiminnassa ilmeneviin puutteisiin? Ja lopuksi, oliko riskianalyysi ajan tasalla?

Tämä kolumni on julkaistu Ilmailu-lehdessä 5/2017.

)