Part-SPO: astetta vakavampaa hyppylentotoiminnan operointia

EASA:n uudet air operations -säännökset koskettavat harrasteilmailijoiden elämää uudella tavalla kahden seuraavan vuoden aikana. Olemme saamassa EU-valtioiden yhteisen säännöstön kansallisten ohjeistusten sijaan. Sääntely selkeyttää operaattorin toimintaympäristöä tuomalla teknisiä ohjeistuksia esimerkiksi CAT-, NCC-, NCO- ja SPO-operaatioihin. Taustalla on ajatus siitä, että erilaiset tavat toimia vaativat eriasteisia turvallisuustasoja.

EASA:n ohjeistuksista on oletettavasti apua myös silloin, kun tavoitellaan hyppylentotoiminnalle sopivaa turvallisuustasoa. Ne, jotka ovat lukeneet aiempia bloggauksiani, muistavat, että toivoisin meidän voivan keskustella turvallisuuden tilasta yhä avoimemmin. Toivon tämän bloggauksen antavan alkusysäyksen keskustelulle siitä, kannattaisiko osan hyppyorganisaatioista noudattaa kaupallisen lentotoiminnan vaatimuksia jossakin muodossa.

Hyppylento-operointia ennemmin taidolla kuin tunteella

Suomalaista hyppylentotoimintaa operoi tällä hetkellä kirjava joukko organisaatioita. Mukana on eri kokoisia kerhoja ja pari firmaa. Operaattoreiden valmiudet ja osaamistaso vaihtelevat. Hyppy-yhteisön edun mukaista olisi, että kaikkialla toimittaisiin samojen mallien mukaisesti. Mallien, joilla pyrittäisiin sellaiseen turvallisuustasoon, joka olisi järkevässä suhteessa harjoitettavaan toimintaan, sen luonteeseen ja tarkoitukseen.

On olennaista, että laskuvarjohyppylajilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset kehittyä tulevaisuudessa. Lajin hyvinvoinnin edistämisen ei välttämättä tulisi perustua kovin laajasti järjestelyihin, joissa lajin harrastaminen edellyttää lentotoimintaan sovellettavien vaatimusten ja sen riskien hyvää tuntemista. Laskuvarjohyppylajia pitäisi pystyä markkinoimaan myös täysin lajia tai siihen liittyvää lentotoimintaa tuntemattomille.

Toivoisin, että hyppylentotoimintaa pyörittävät yhteisöt pystyisivät tulevaisuudessa kehittämään toimintaansa entistä tehokkaammaksi näivettymisen sijaan. Laskuvarjohyppylaji voisi paremmin, mikäli yksinkertaisesti hypättäisiin enemmän, pudotettaisiin enemmän tandemeita ja kurssilaisia sekä järjestettäisiin enemmän hyppytapahtumia. Siksi olisikin hyvä, että toimintaympäristön sääntöjä ja ohjeistuksia luodessa eri vaihtoehdot otettaisiin huomioon mahdollisimman laajasti. Yleisön pyynnöstä käyn seuraavaksi läpi yhden EASA:n operointimallin.

Selkeämpi organisaatio, fokus turvallisuuteen

Belgian Namurissa 2013 tapahtuneen Porter-onnettomuuden jälkeen paikallinen onnettomuutta tutkinut viranomainen havaitsi, että lentokone-operaattorin ja hyppyklubin välillä ei ollut riittävää organisaatiollista rakennetta. Lisäksi toimintaan osallistuneille oli epäselvää, kuka vastasi mistäkin ja miten tehtävät jakaantuivat.

Nämä seikat nähtiin turvallisuuden kannalta kriittisiksi ja asiasta annettiin turvallisuussuositus onnettomuustutkinnan ollessa vielä kesken. Maan lentoturvallisuusviranomainen vastasi nopeuttamalla part-SPO:n käyttöönottoa. Lopputuloksena Belgian laskuvarjokerhot noudattavat nyt part-SPO-vaatimuksia.

Specialised operations (SPO) tarkoittaa EU-termein ilmaistuna erityislentotoimintaa. Käsite vastaa nykyistä lentotyön käsitettä ja mm. laskuvarjohyppylennot kuuluvat käsitteen piiriin.

Part-SPO:n noudattaminen ei tarkoita käytännön lentotoiminnan osalta merkittäviä muutoksia. Yksittäisen lentäjän tehtävät säilyvät hyvin samanlaisina kuin nykyisissä suomalaisissa määräyksissä. Suurimmat muutokset koskevat sitä, millä tavoin toiminnan tulee olla järjestetty. Yksi EU:n lentotoimintaa koskevan sääntelyn perusajatuksista on operaattoreiden vastuun määrittely, mutta toisaalta myös niiden oikeuksien laajentaminen.

Erityislentotoimintaa harjoittavan operaattorin täytyy Part-SPO:n ohella noudattaa soveltuvin osin myös organisaatiolle asetettuja vaatimuksia, eli Part-ORO:a. Erityislentotoimintaa harjoittavan lento-operaattorin täytyy:

  • Kuvata toimintaa harjoittava organisaatio ja nimetä sille vastuuhenkilöt. Organisaatio voi koostua vähintään yhdestä toiminnasta vastuussa olevasta henkilöstä, mutta nimetty henkilö kantaa vastuun siitä, että toiminta on turvallista ja vastaa vaatimuksia.
  • Laatia toimintaansa kuvaava toimintakäsikirja
  • Perustaa johtamisjärjestelmä, jonka osana toimii mm. turvallisuudenhallintajärjestelmä (Safety Management System, SMS). Johtamisjärjestelmä tarkoittaa käytännössä tehtävien ja vastuiden selkeätä jakamista, huolehtimista siitä, että tehtäviä hoitavat aina niihin koulutetut henkilöt sekä mm. kannanottoa toiminnan turvallisuustavoitteisiin ns. safety policyn muodossa.

Part-SPO:ssa operaattorin pitää siis osoittaa, että sillä on käytössään sellaiset resurssit ja osaaminen, joilla turvallinen toiminta on mahdollista. Toimintakäsikirjassa kuvataan esimerkiksi, millä menetelmillä organisaatio perehdyttää uuden lentäjän toimintaansa, tai miten se varmistaa, että lentokone on kuormattu sallitut rajat huomioon ottaen. Kyse on siis asioista, joita moni hyppykerho käsittelee ohjeissaan jo nykyäänkin ja joiden käsitteleminen ohjeiden tasolla on turvallisuuden kannalta tärkeää. Part-SPO ja -ORO asettavat kuitenkin aiempaa selkeämmät vaatimukset näiden ohjeiden sisällölle.

Turvallisuudenhallinnassa (SMS) on kyse siitä, että operaattorin tulee valvoa toimintaansa, kerätä siitä tapahtumailmoituksia ja arvioida dokumentoimalla sen sisältämiä riskejä. Esimerkiksi hyppääjien vaaratilanneraportointijärjestelmä on hyvä esimerkki SMS-järjestelmiinkin sisältyvästä raportointijärjestelmästä.

Part SPO:n sisältämät vaatimukset ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, joista moni pienikin kerho on huolehtinut jo pitkään tavalla tai toisella. Uutta on lähinnä muoto, jolla asiat tulee tehdä.

Part-SPO:sta voi olla montaa mieltä. Se, mitä toivoisin lukijan mielessä tapahtuvan, olisi avoin suhtautuminen aiheeseen. Kuten sanottu, olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset toimijat voisivat tulevaisuudessa kehittää toimintaansa paitsi turvallisemmaksi, myös strukturoidummaksi. Paikalleen jääminen ja sisukas yritys pitää asiat samanlaisina kuin ennenkin eivät ole askelia mihinkään suuntaan.

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.