Rendel ja kritiikin sietämätön keveys

ARVIO: ★★★★★(★) | Viisi tähteä ja papukaijamerkki.

Rendel on elokuvana enemmän kuin kertaalleen nähty naamioidun kostajasankarin syntytarina. Genrensä edustajana se rakentaa oman savolaisen alamaailmansa ryhdikkäästi ja uskaltaa mennessään jopa haastaa tuttujen tyylikeinojen normeja.

Osittain talkoovoimin ja tahdonvoimalla kasaan saatu kotimainen toimintaelokuva Rendel yllättää olemalla varsin eheä ja inspiroiva viihdepaketti. Jokaisen innokkaan elokuvaharrastajan olisi syytä nähdä tämä valkokankaalta niin kauan kuin siihen on vielä mahdollisuus.

Nähtyäni Rendelin eilen itse minua hämmensi ja suorastaan hävetti muistella ennakkoon lukemiani yhden tähden arvioita kriitikoiltamme eturivin valtamedioissa (mm. Anton Vanha-Majamaa Helsingin Sanomissa ja Juho Rissanen Iltalehdessä). On oikein, että minkään elokuvan ei tarvitse olla toimittajan mielestä täysosuma ja silloin kantansa saa perustella ja rokottaa muutaman tähden pois arvonnasta. Sen sijaan näinkin laajaa kohderyhmää edustavalta taholta on totaalisen väärin tylyttää tällaista työvoitoksi luonnehdittava lopputulosta yksioikoisesti epäonnistumiseksi ja vieläpä kyseenalaisin perustein. On vaarana, että joku saattaa jopa uskoa ja jättää ostamatta elokuvalipun, jolla kerrankin saisi vastinetta rahalleen.

Rendelin saaman kritiikin kulmakivet kohdistuvat elokuvan liialliseen väkivaltaan, halventavaan naiskuvaan, tökeröön kerrontaan ja kaikin puolin köyhään hahmogalleriaan.

Vuosien varrelta tulee äkkiseltään mieleen esimerkkejä kuten John Wick, Reservoir Dogs ja Fight Club. Niissä väkivallan synnyttämä väkivalta perustelevat osaltaan päähenkilöidensä motiiveja. Oli jopa hienoa kun osattiin näyttää peittelemättä, että turpaanveto oikeasti sattuu. Näen Rendelissä paljon näitä samoja piirteitä, eikä väkivallan määrä poikkea mielestäni yhtään tämän lajityypin vastaavista filmatisoinneista. Pikemminkin tarinan taustoittamisen vuoksi eräässä avainkohtauksessa uskalletaan mennä jopa sen kipukynnyksen yli, jolla Hollywood-elokuvissa ei olla totuttu ikinä käymään. Bravo.

Roistojen maailma on Rendelissä kursailemattoman maskuliininen. Tarinassa ei silti sivuuteta naisrooleja välttämättömänä pahana. Roolien skaalassa voi itse asiassa nähdä hyvin monipuolisen kirjon aina perheenäidistä prostituoituun ja palkkasoturista periksi antamattomaan toimittajaan. Tässä valossa elokuvan miesten hahmosto saattaisi pikemminkin jäädä ikävän yksiulotteiseksi — olematta onneksi sitäkään.

Elokuvan muotokieli kamerakulmineen, lavastuksineen, leikkauksineen ja valaisuineen on huolella toteutettu. Erityisen hykerryttävää oli nähdä entisen kotikaupunkini Mikkelin kirkontornit, viljasiilot ynnä muut tutut lokaatiot upotettuna komeaksi ympäristöksi tämän genren elokuvaan. Ohjaaja Jesse Haajan ammatilliset juuret ovat mainosalalta ja suvussa on taiteilijaperimää, mikä näkyy tekijänsä varmoina otteina myös Rendelin visuaalisessa kerronnassa. Suomalaisten suuhun istuvaa kielellistä leikittelyä osataan myös hyödyntää kekseliäästi, kun siihen kerrankin avautuu tällainen mahdollisuus.

Lopuksi vielä muutama sana itse elokuvan päähahmosta, Rendelistä. Hän ei kohoa Batmanin veroiseksi ikoniseksi keskushahmoksi, vaan on vääjäämättömällä läsnäolollaan pikemminkin mahdollistaja hyvän ja pahan väliselle dynamiikalle. Kostajan syntyvaiheita ja liikehdintää kohti vihollisjoukon ydintä ei liioin seurata orjallisen kronologisesti. Rendelin näkökulmaa höllätään sen maalaama maisema edellä.

Ratkaisu antaa tilaa niin pahiksille kuin monelle muulle riemastuttaville sivuhahmoille, jotka tuovat oman pikantin mausteensa kerrontaan. Olisi tuntunut tarpeettomalta lähteä näillä resursseilla täysillä haastamaan Marvel-maailman kirjava sankari(tar)maailma työstämällä Rendelin hahmoon liikaa aineksia, sillä se tappelu olisi mitä luultavammin helposti hävitty. Rendelistä huokuu tekemisen meininki tarinan omalla painolla. Ajoittain särmikästä mutta kokonaisuutena sujuvaa kerrontaa katsellessa tuntuu kuin poimisi kahmimalla viitteitä ja veljellisiä hatunnostoja suomalaiseen viihdekulttuuriin suuntaan. Paljon tuttuakin nähtävää, vaan ei kulahtanutta.

Toivon kaikkea hyvää Jesse Haajalle ja koko Rendelin tekijätiimille. Voitte olla syystäkin ylpeitä osallistuttuanne tähän hienoon projektiin. Jään toiveikkaana odottamaan mitä on luvassa seuraavaksi joko teiltä tai seuraavilta uusilta tekijöiltä, jotka saavat tästä intoa tuoda tinkimätöntä näkemystään näytille elokuvasaleihimme!

Like what you read? Give Tuomas Nironen a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.