osa 1, osa 3

Blogi on viettänyt tahatonta hiljaiseloa. Kirjoittajan ponnistelut ovat suuntautuneet lähinnä tieteellisen kirjoittamiseen, jonka tuloksia voi ihmetellä esim. Suomen Etnomusikologisen seuran Musiikin suunta -lehdessä, Bibliofiilien seuran BiblioPhilos-lehdessä sekä popularisoituna esim. Muusikko-lehdessä. Mutta jatketaan agendaa: puhe partituurista jatkuu. Yllä on linkki osaan 1.

Edellisessä osassa käytiin läpi partituurin alkusivut: kansi, tittelisivu, infosivu ja cliffhangerinä tuon maagisen ensimmäisen partituurisivun elementit — omistuksen, tilaajatiedot jne. Jatketaan nyt syvemmälle.

Transponoitu vai transponoimaton?

Vanhoina aikoina ei tullut kysymykseenkään, että partituuri olisi ollut ns. C-partituuri, eli transponoimaton. Vasta 1900-luvun puolivälin lähestyessä tästä tuli enemmän trendi. Prokofjevin partituurit olivat ensimmäisten C-partituureina julkaistujen teosten joukossa, ja lienevät aiheuttaneet…

Onko harvinainen x-merkintä nuottiarvon jatkajana 25 %:lla jäänyt vain suomalaiseksi erikoisuudeksi? Mistä merkintä on saanut alkunsa? Elääkö tuo kummajainen omaa elämäänsä täällä Euroopan pohjoisella reunalla, vai onko kyseessä kansainvälisesti tunnettu merkintätapa?

Jouduin taannoin perkaamaan tilannetta, jossa tiettyjen säveltäjien käyttämä x-merkki nuotin perässä ei ollutkaan kansainvälisessä mittakaavassa aivan niin tunnettu symboli, kuin mitä meillä on totuttu ajattelemaan. Kyllähän nyt kaikki kotimaisia nykynuotteja lukeneet tunnistavat merkinnän, x-merkinnän, joka kasvattaa nuotin pituutta neljänneksen verran:

Tämän juttusarjan aiemmat osat ovat luettavissa täällä: osa 1, osa 2.

Sarjan päättävässä osassa sukelletaan suuriin aiheisiin, nimittäin käsitellään niitä notaatio-ohjelmien ominaisuuksia, jotka eniten tukevat ja toisaalta rajoittavat tai haittaavat sävellystyötä. Ollaan siis kyselyn perusväittämien parissa. Säveltäjien omalle äänelle annetaan reilusti tilaa, eli eiköhän mennä suoraan asiaan.

Säveltäjän työskentelyä tukevat notaatio-ohjelmien ominaisuudet

Kysymys niistä notaatio-ohjelmien ominaisuuksista, jotka eniten tukevat säveltäjän työskentelyä oli vapaa tekstikenttä, ts. sana oli vapaa. Ja vastaukset ovat todella kultaa, päästään melkein säveltäjän iholle.

“Kompleksisten rakenteiden kuuntelu playback-toiminnolla antamaan summittaisen kuvan suunnitellusta lopputuloksesta. Esim. pianoteos on liian vaativa itse soitettavaksi tai laajojen harmoniaketjujen/tekstuurien/ kontrapunktien jne. kuuleminen.”

“Nuottien syöttämisessä käytän Speedy Note Entryä…

Paljon on sävellyksiä ehtinyt Suomenmaalla syntyä tämän sarjan ensimmäisen ja toisen osan julkaisun välillä. Käydään siis suoraan asiaan. Tässä osassa keskitytään notaatio-ohjelmien playback-ominaisuuksiin sekä esitysmateriaalin, siis stemmojen tekemisen autuuteen ja piinaan.

Sarjan ensimmäinen osa on luettavissa täällä.

Playback-ominaisuus säveltäjän työkaluna

Vastaukset kysymykseen playbackistä eli soittosimulaatiosta sekä sen merkityksestä/roolista säveltäjän työvuossam, oli ainakin itselleni uusia näkökulmia avaava.

61,9 % vastaajista käyttää synteesiominaisuutta lähinnä yleisestä mielenkiinnosta. Vastaajista vain kolmannekselle playback-ominaisuus on yksi tärkeimmistä käytettävissä olevista työkaluista. Tuo sama kolmannes säveltää pääasiassa synteesiominaisuuteen tukeutuen.

Ehkä tästä prosenttijakautumasta johtuen säveltäjät eivät ole tavattoman kiinnostuneita investoimaan samplekirjastoihin ja soundipankkeihin. Peräti 64,3 % tyytyy käyttämään ohjelmien sisäänrakennettuja MIDI-soittimia (Sibelius…

Tämän vuoden keväällä [2015] tein kyselytutkimuksen Suomen Säveltäjät ry:n jäsenten keskuudessa. Kyselyn aiheena oli notaatio-ohjelmat taidemusiikin säveltäjän työkaluna. Suomen Säveltäjät ry on aatteellinen yhdistys, jonka jäsenistö koostuu taidemusiikin parissa työskentelevistä säveltäjistä. Yhdistys toimii eri puolilla maata ammattiaan harjoittavien jäsentensä keskinäisenä yhdyssiteenä, valvoo ja tukee säveltäjien taiteellisia, ammatillisia ja taloudellisia etuja sekä edistää maan luovaa säveltaidetta. Yhdistyksessä oli kyselyhetkellä n. 190 jäsentä. Noin neljäsosa yhdistyksen jäsenistä vastasi kyselyyni. Heille siitä lämmin kiitos!

Kyselyn vastaukset eivät anna viimeistä tieteellistä totuutta otsikon aiheesta, mutta kylläkin kiinnostavia näkökulmia säveltäjien työskentelyyn ja työtapoihin. Kysely sondeerasi itseäni pitkään kiinnostanutta aihetta: kuinka (taidemusiikin) säveltäjä käyttää notaatio-ohjelmaa säveltämisen…

Pikkunuotti, tuo muusikon neljänneksi paras ystävä, jää usein vaille ansaitsemaansa huomiota. Tässä kirjoituksessa nostetaan pikkunuottien profiilia ja annetaan niille ansaittu arvonkorotus. Ja nyt ei todellakaan ole kysymys pikkuväen nuoteista, vaan aikuisen oikeista työkaluista.

Pikkunuotin, cue-nuotin, tarkoituksena on auttaa soittajaa pysymään kärryillä teoksen edetessä. Yleisesti ajatellaan, että noin 16 tahtia on maksimimäärä taukoa ilman pikkunuottia. Tähän tosin vaikuttaa teoksen sisällön monimutkaisuus: mitä kompleksisempaa musiikkia, sen tärkeämmäksi pikkunuotit tulevat, ja sitä tärkeämpi niitä on käyttää reilulla kädellä.

Yleiset pikkunuottipaikat

• ennen soolo-osuuden alkamista: soolopaikan soittajalla pitää olla tuhatprosenttinen varmuus siitä, että hän lähtee soittamaan oikeaan aikaan;
• tempovaihdoksen jälkeen, etenkin, jos teoksen poljento muuttuu (esim. puolitempo…

Partituuriin, tuohon säveltäjän ajatusten tallennusvälineeseen, kannattaa suhtautua sen vaatimalla kunnioituksella. Tasapainoisesti taitettu partituuri voi olla todellista silmäkarkkia. Kun malttaa satsata vielä tiettyjen perusasioiden kuntoon laittamiseen, palvelee partsikka esittäjiä — ja esitystä suunnittelevia—monipuolisena työkaluna.

“Yllättävän moni hyväkin säveltäjä aliarvioi materiaalin merkityksen tärkeimpänä kontaktina muusikoiden kanssa.” — kapellimestari Susanna Mälkki

Aiemmassa kirjoituksessa on todettu entisaikojen partituurikansien olevan parhaimmillaan hienoja taideteoksia. Nykyään lähestymistapa on enemmän käytännönläheinen: jos kuvituksen lisääminen on paikallaan, sellainen saatetaan laittaa, muuten mennään lähinnä perusfonteilla. Onpa tietyillä kustantamoilla omat standardikantensa. Ne tuovat pitkän perinteen tuulahduksen modernimmankin sävelteoksen julkaisuun.

Kun partituurin avaa, tulee ensimmäisenä vastaan nimiösivu, eli ensimmäinen tekstisivu. Se kertoo…

Notaatio-ohjelmista haaveiltiin ja niitä kehitettiinkin jo kauan ennen Finalen ja myöhemmin Sibeliuksen esiintuloa. Digitaalinen editointi kun on huomattavasti joustavampaa ja kustannustehokkaampaa kuin perinteinen painolevyjen kaiverrus. Ennen graafista käyttöliittymää nuotit syötettiin sisään ohjelmointikielen avulla. Nuotinpiirto oli siis eräänlaista koodausta, jossa nuottikuva purettiin koodiksi jonka perusteella ohjelma rakensi nuottigrafiikan uudelleen. Yhä edelleen mm. SCORE- ja LilyPond-ohjelmistot käyttävät tätä metodia siinä missä Finale, Sibelius, Encore, MuseScore jne. käyttävät datan syöttöön WYSIWYG-editoria ja nuottien sisäänsoittoa.

Yksi kotimaisista pioneereista oli Helsingin yliopiston tilastotieteen professori Seppo Mustonen. Hän laati vuonna 1980 kokeilumielessä tilastollisten aineistojen käsittelyyn ohjelmoidun SURVO 76 -ohjelman liitännäiseksi moduulin, joka pystyi tulkitsemaan ohjelmointirivejä ja…