Johtajuuden jäljillä: Ennakkoluulot

Mielikuva on jännä asia. Historiamme rakentaa sitä asialle kuin asialle. Hetkittäiset tapahtumat vahvistavat sitä lisää. Meillä jokaisella on mielikuva jostain asiasta ja se hallitsee hyvin vahvasti tapaamme ajatella siitä samasta asiasta, vaikka pelimerkit tai tilanteet muuttuisivat. Se hallitsee jopa silloin, kun ainoa muutos olisi se, että oma mielikuva osoittautuu vääräksi. Ennakkoluulo on yksi mielikuvan muoto, joka hallitsee ihmistä ja ihmisen tapaa ajatella – erittäin vahvasti.

Kun aloitin tiimini johtamisen, sanoin heitä johtaneelle, että ei kertoisi mitään yksityiskohtia. Sanoin tämän tietoisena siitä, että olen erittäin altis luomaan mielikuvia ennakko-olettaman perusteella. Edellä mainitun alttiuden vastakohta onkin sitten se jääräpäisyys muuttaa ajatuksiaan ja tapaansa toimia. Onneksi toimin näin! On ollut äärimmäisen mielenkiintoinen matka havainnoida ja oppia henkilöistä, joista osa oli tuttuja vuosienkin takaa, mutta täysin eri roolissa.

Ahaa-elämyksien ja oivaltamisen ilo on suunnattoman suuri. Siitä syntyvä uuden oppimisen kokemus synnyttää niitä hiukan erilaisia tapoja ajatella ja toimia. Kun ei tiedä liikaa, tulee kyseenalaistaneeksi monia sellaisia asioita, joita ei ehkä hoksaisi ennakkoluulojensa alaisena. Huomaan sen siitä, kun en täysin säästynyt näiltä ennakkoluuloilta.

Tiimini edellinen johtaja on hyvä ystäväni. Olemme tunteneet enemmän ja vähemmän vuodesta 2007 ja jutelleet monta kertaa ja monessa tilanteessa johtajuudesta ja johtamisesta. Arvomaailmaamme myöten meillä on yllättävän paljon samankaltaisuutta. Keskustelujemme pohjalta olen aidosti ja vilpittömästi kuvitellut, että olemme hyvin samalla tavalla johtavia ja samoin ajattelevia. Ytimessään olemmekin tätä. Laajemmassa kuvassa emme alkuunkaan. Olin totaalisen yllättynyt eroistamme ja ennen kaikkea niiden määrästä.

Aloin johtaa heitä kuin olisin jatkanut suoraan toisen saappaissa. En alussa edes hoksannut miettiä, että pitäisikö jotain tehdä toisin. Johdin siis omalla tyylilläni, luullen johtavani samalla tyylillä kuin edellinen. Ei muuten kauaa kestänyt tämä tila. Erinäiset reaktiot ja tilanteet johtivat siihen, että aika äkkiä tajusin eromme. Onneksi tajusin. Sain kyllä palautetta tiimiläisiltä ja hämmästelyä. Eräskin tiimiläinen sai minulle luun kurkkuun kertomalla ”pari faktaa” poikkeavasta tavastani, jonka olin luullut normaaliksi. Hetkessä olin tilanteessa, jossa ymmärsin, että en voi johtaa näin. Aivan ensinnä minun tulee sanoittaa tekemisiäni. Lähtökohtaisesti olen eri henkilö ja johdan eri tavalla. Tämän sanoittamisen rinnalla rakentuu usko ja luottamus uuden edessä – pöydän molemmin puolin.

Mausteena tässä ovat totta kai tiimiläisteni omat ennakkoluulot. En edes tiedä, mitä ennakkoluuloja tai -olettamuksia heillä on tai on ollut. Koska osa heistä tietävät minut pitkältäkin ajalta, varmaa on, että mielikuvia on päässyt syntymään. Varmaa on myös se, että yhteistyömme nykyisellä matkalla osa näistä mielikuvista on päässyt muuttumaan. Minunkin mielikuvani muuttuvat, paraikaa ja jatkuvasti.

Suurin oppini ja muuttuva mielikuvani on ymmärrys johtajuudesta. Johtajuus jo ideologiana on paljon laajempi kuin ymmärrys ihmisyydestä lisättynä arvomaailmallani. Se on myös käytöksen, luonteen ja tilanteiden summa. Ennen kaikkea se on peilikuva kaikesta koetusta ja eletystä – lapsuudesta lähtien.


Johtajuuden jäljillä -kirjoitussarjassa pohdin johtajuutta ja omaa matkaani esimiestyössä, lähinnä oivallusten kautta. Kirjoituksia kirjoitan satunnaisesti ja satunnaisista teemoista.
Like what you read? Give Otso Z. Laxenius a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.