Yksinäisyyden päänsisäiset jumit

Kehittämällä ajattelutapojamme voimme kehittää myös sosiaalisuuttamme. HelsinkiMission uudessa projektissa opetellaan juuri tätä. Nappi Naapuri seuraa projektia, ja tulee myös jakamaan yksinäisyyden vähentämiseen tarkoitettuja tehtäviä Facebook-sivunsa kautta meille kaikille.

Jenny Julkunen ja Maria Rakkolainen auttavat asiakkaita muuttamaan sellaisia ajattelumallejaan, jotka luovat heille yksinäisyyttä. KUVA: Pirita Särmä/Yhteismaa

”Olipa tyly naapuri, saatamme ajatella vaikka naapuri olisi juuri saanut potkut ja siksi ei näe ja kuule ympäristöä”, havainnollistaa Maria Rakkolainen niitä ajatusmalleja jotka luovat helposti yksinäisyyttä.

Hän ja Jenny Julkinen, molemmat taustaltaan sosiaalipsykologeja, vetävät HelsinkiMission uutta ohjelmaa nimeltä Näkemys. Siinä pureudutaan nimen mukaisesti asiakkaiden näkemyksiin erilaisista sosiaalisista tilanteista. Heidän asiakastyönsä painopiste on niiden auttamisessa jotka kokevat yksinäisyyden jossain määrin ongelmaksi, mutta me kaikki voimme kehittää sosiaalisuuttamme mutkattomammaksi samoilla menetelmillä.

“Kaikille ihmisille on luonnollista tehdä tulkintoja ja selittää sosiaalisia tilanteita omasta näkökulmastaan käsin. Usein ajatustavat ovat automaattisia ja tuntuvat itsestään selviltä. Unohdamme, että kyseessä on kuitenkin vain yksi tulkinta tilanteesta”, Maria kertoo.

Kaikilla on tarve kuulua ja tulla huomioiduksi

Yksinäisyyteen liittyy usein näkemys siitä että on ulkopuolinen.

“Voi vaikka tulkita sosiaalisia tilanteita siten, että ‘kaikki muut ovat sosiaalisesti taitavia ja he keksivät kaikkea kiinnostavaa puhuttavaa’. Ihminen ajattelee ettei hän pysty osallistumaan tilanteeseen, koska ei osaa jutella niin taitavasti eikä hänellä ole mitään kiinnostavaa sanottavaa. Hän kokee olevansa erilainen kuin muut enkä sen vuoksi kuulu joukkoon”, kuvaa Jenny.

Rakkolainen ja Julkunen kertovat, että tarve kuulua ja tulla huomioiduksi on kaikilla ihmisillä hyvin suuri. Tästä johtuen odotamme toisten ihmisten huomioivan ja vastaavan yksilöllisiin tarpeisiimme.

“Monelle hyvin tuttu tilanne on esimerkiksi se, että ‘en tervehtinyt, koska toinen ei moikannut minua ensin’”, sanoo Jenny. Aloitteiden tekeminen ja toisten huomioiminen voi tuntua ristiriitaiselta tilanteessa, jossa itse on se huomiota kaipaava. Odotukset muiden käyttäytymisestä saattavat saada meidät pettymään ja ajattelemaan haitallisesti muista, “että muut ovat itsekkäitä ja ajattelemattomia, ei heillä ole aikaa tai eivät he halua olla kanssani tekemisissä”, Jenny kuvailee.

Tällaiset ajattelutavat voivat yksinäisellä muodostua pysyvimmiksi mielen malleiksi.

“Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että parhaiten yksinäisyyttä lievittää tämän kaltaisen ajatusmaailman muokkaaminen joustavammaksi. Vaikka on usein jäänyt ulkopuolelle, tarkoittaako se, ettei koskaan voi koskaan kuulua mihinkään porukkaan?” Jenny sanoo.

Harjoittelemalla pois yksinäisyydestä

Jennyn ja Marian työ on kehittää ohjelma, jossa asiakkaat voivat tunnistaa itseä ja muita koskevia käsityksiään ja pohtia, miten se vaikuttaa heidän omaan käyttäytymiseensä suhteessa muihin ihmisiin.

“Esimerkiksi, jos ulkopuolisuuden tunteen vuoksi ajattelen ja tulkitsen, että kaikilla muilla on kiinnostavaa sanottavaa ja minulla ei, miten se vaikuttaa siihen, että menenkö porukkaan mukaan juttelemaan — no, enpä taida mennä. Tätä käyttäytymistä voi itsessään haastaa”, sanoo Julkunen.

Julkunen ja Rakkolainen ottavat nyt vastaan ensimmäisiä asiakkaitaan.

”Tärkeintä ohjelmaan osallistumisessa on asiakkaan oma halu vähentää omaa yksinäisyyden kokemusta. Se vaatii jo lähtökohtaisesti rohkeutta ylittää oma sosiaalinen mukavuusalue ja haastaa itsensä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Toki aluksi matalalla kynnyksellä, mutta pikkuhiljaa tavoitetasoa lisäten. Muuten ei tapahdu toivottua muutosta.”

Koska ohjelma vaatii oma-aloitteisuutta, sen painopiste on itsenäisessä työskentelyssä. Ohjelma kestää pari kuukautta. Muutoksen tueksi on viisi kahdenkeskistä keskustelutapaamista.

“Roolinamme on ensisijassa toimia asiakkaille tukena ja peilinä heidän käydessään läpi omaa muutosprosessiaan”, Maria kertoo.

Mukaan HelsinkiMission Näkemys-ohjelmaan

HelsinkiMission Näkemys-ohjelmaan pääsee mukaan, kun täyttää Näkemys -ohjelman nettisivuilla yhteydenottopyynnön. Projektin tavoitteena on myös tehdä kaikkien käyttöön soveltuva tehtäväkirja, oma-apuohjelma, jonka avulla kuka tahansa meistä voi työstää omia sosiaalisuuteen liittyviä ajatustapoja.

“Pyrimme kehittämään yhdessä asiakkaiden kanssa mallin, joka auttaa heitä pois yksinäisyydestä. Samalla keräämme tietoa siitä, minkälaisia yksinäisten ihmisten mentaaliset mallit oikein ovat”, Maria ja Jenny kertovat.

Lisätietoa Näkemys -ohjelmasta: https://www.helsinkimissio.fi/nakemys

Pauliina Seppälä
Jutun kirjoittaja on yksi Nappinaapuri.fi -palvelun vetäjistä. Nappi Naapuri on mukana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n (oli ennen RAY) rahoittamassa hankkeessa jossa pyritään vähentämään suomalaisten yksinäisyyttä naapurustososiaalisuuden avulla. Nappi Naapuriin voi tutustua osoitteessa Nappinaapuri.fi ja Facebook-sivulla facebook.com/nappinaapuri

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.