“RIA Novosti: Mitä Venäjän pitäisi tehdä Ukrainalle?” suomeksi käännettynä
Alla on käännös RIA Novosti (РИА Новости) -lehdessä julkaistusta artikkelista. Artikkelin on kirjoittanut Timofey Sergeytsev. Alkuperäinen artikkeli löytyy täältä: Lukeminen vaatii VPN-yhteyden. Artikkeli on arkistoitu myös tänne:
Käännös alkaa:
Kirjoitimme Ukrainan denatsifikaatiosta ja sen välttämättömyydestä jo viime vuoden huhtikuussa. Me emme tarvitse banderiittien (viittaus Stepan Banderaan, ukrainalaiseen, äärioikeistolaiseen poliitikkoon; kääntäjän huomio) natsi-Ukrainaa jota länsimaat käyttävät työkaluna Venäjän tuhoamiseen. Tänään Ukrainan denatsifikaatiossa on siirrytty käytäntöön.
Denatsifikaatio on tarpeellista kun iso osa (todennäköisesti suurin osa) kansasta on altistunut natsien hallinnolle ja agendalle. Tässä tapauksessa ei voida enää puhua “hyvä kansa — paha hallitus” -hypoteesin pätevän Ukrainaan. Tämän faktan myöntäminen on denatsifikaation ja siihen liittyvien käytäntöjen kulmakivi.
Tämä on siis se tilanne josta Ukraina nyt itsensä löytää. Älä anna sen faktan, että ukrainalaiset äänestäjät valitsivat ”Poroshenkon rauhan” ja ”Zelenskyyn rauhan” väliltä pettää sinua: ukrainalaiset olivat varsin tyytyväisiä kahden edellisen presidentin käynnistämään, salamasodan tuomaan rauhaan. Tätä totaalista kauhua käytettiin antifasistien “rauhoittamiseen” Odessassa, Harkovassa ja Dniprossa (kirjoittaja käytti artikkelissa kaupungista sen venäläistä nimeä, Dnipropetrovskia; kääntäjän huomio). Tavalliset ukrainalaiset hyväksyivät tämän. Denatsifikaatio on siis toimintatapa joka kohdistetaan natsifisoituun kansaan, joita ei teknisesti ottaen voida suoraan tuomita sotarikollisina.
Ne natsit jotka ovat aseistaneet itsensä tulee tuhota taistelukentillä, ja heitä täytyy tuhota niin paljon kuin mahdollista. Ukrainan armeijan, ns. nationalististen pataljoonien ja alueellisten, kahta edellistä tukevien joukkojen välillä ei tule tehdä minkäänlaista erottelua. Kaikki nämä ryhmät ovat yhtälailla syyllisiä siviiliväestöön kohdistuneeseen väkivaltaan sekä venäläisten kansanmurhaan. Ryhmittymät eivät myöskään noudattaneet sodan lakeja ja sääntöjä. Sotarikollisia ja aktiivisia natseja täytyy rangaista ja tehdä heistä esimerkki. Täytyy suorittaa totaalinen lustraatio (lustraatio on monissa Itä-Euroopan maissa vuoden 1989–1991 kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen puhdistus. Lustraation tavoitteena on estää tiettyjen tahojen valtaanpääsy; kääntäjän huomio). Kaikki natseihin liitetyt organisaatiot on tuhottava ja kiellettävä.
Korkea-arvoisten valtaapitävien lisäksi merkittävä osa ukrainan väestöstä on syyllisiä ”passiiviseen natsiuteen” ja natsien avustamiseen. He tukivat natsihallintoa ja veljeilivät heidän kanssaan. Oikeudenmukainen rangaistus tälle väestönosalle on oikeutettu, varovainen ja siviilihenkiä säästävä sota. Tämän jälkeen tähän kansanosaan täytyy soveltaa denatsifikaation seuraavaa vaihetta, eli uudelleenkoulutusta ja ideologista tukahduttamista. Tämä vaihe sisältää poliittisen tukahduttamisen lisäksi kulttuurisen ja koulutuksellisen tukahduttamisen, sillä juuri kulttuurin ja koulutuksen kautta kokonaisvaltainen ja laajamittainen natsifikaatio on toteutettu. Tähän sisältyy natsihallinnon voitto Venäjästä, natsipropaganda, maan sisäinen väkivalta ja terrorismi, sekä 8 vuotta kestänyt sota ukrainan natsismia vastaan taistelleita Donbassin asukkaita kohtaan.
Denatsifikaation voi suorittaa ainoastaan voittaja, mikä tarkoittaa 1) voittajan ehdotonta kontrollia denatsifikaatio-prosessissa, sekä 2) auktoriteettia jolla prosessi voidaan taata. Tämän vuoksi maa jota denatsifioidaan ei voi säilyttää suvereniteettiaan. Denatsifikaatiota suorittava valtio, eli Venäjä, ei voi suorittaa tätä liberaalilla tavalla. Denatsifikaation kohteena oleva valtio ei voi myöskään haastaa denatsifikaation ideologiaa. Kun Venäjä päättää, että Ukraina täytyy denatsifioida, on oleellista myöntää että Krimin tapausta ei voi soveltaa koko Ukrainaan. Tämä skenaario ei ollut mahdollinen myöskään Donbassin tapauksessa 2014. Ainoastaan 8 vuotta natsien väkivaltaa ja kauhua vastaan kestänyt kapina, ja tarkoituksellinen, laajamittainen kieltäytyminen yhteistyöstä natsi-Ukrainan kanssa ovat johtanut Donbassin yhdentymiseen.
Denatsifikaation vaihe ei saa kestää yhtä sukupolvea pidempään. Natsifikaatio Ukrainassa on kestänyt yli 30 vuotta, alkaen jo vuodesta 1989 kun Ukrainen nationalismi sai laillisen poliittisen itseilmaisun muodon. Tämä tarjosi reitin “itsenäisyydelle” ja tätä myötä natsismille. Tämänhetkistä natsifioitua Ukraina voisi kuvailla muodottomaksi ja kaksijakoiseksi valtioksi, mikä mahdollistaa natsismin verhoamisen ”itsenäisyyden” tavoitteluksi sekä ”eurooppalaisen” (länsimaisen, Amerikkaa tukevan) ”kehityspolun” (tosipuheessa rappion) seuraamiseksi. Tämän myötä Ukraina voi väittää että maassa “ei ole natsismia” vaan ainoastaan ”yksittäistapauksia”. Totta tosiaan, maassa ei ole natsipuoluetta, ei Führeriä eikä rasistisia lakeja (ainoastaan syrjintää venäjän kieltä kohtaan). Tästä syystä hallintoa ei myöskään vastusteta.
Yllä mainitut ominaisuudet eivät kuitenkaan tee Ukrainan natsismista ns. ”kevytversiota” verrattuna 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Saksan natsismiin. Päinvastoin — koska Ukrainan natsismi on vapaa tällaisista ”genremäärittelyistä” ja rajoituksista (jotka ovat pääasiallisesti politiikan tuotteita), se voi levitä vapaasti kuten mikä tahansa natsismin muoto. Näistä esimerkkeinä eurooppalainen, sekä rasismin kehittynein muoto, amerikkalainen rasismi. Tämän vuoksi denatsifikaatiossa ei voida tehdä “ei NATO:lle mutta kyllä EU:lle” -tyylisiä kompromisseja. Kollektiivisesti länsi on Ukrainan natsismin arkkitehti, lähde ja sponsori, ja länsi-Ukrainan banderiittien ”historiallinen muisti” vain yksi natsifikaation työkaluista Ukrainassa. Ukronatsismi on paljon suurempi uhka maailmalle ja Venäjälle kuin Hitlerin natsi-Saksa aikoinaan oli.
Luonnollisesti denatsifioitua ja natseista vapautettua maata ei voida kutsua ”Ukrainaksi”. Natsismista vapaa kansantasavalta perustuukin taloudelliseen vapauteen ja väestön turvallisuuteen. Lisäksi valtioon palautetaan väestölle tarpeelliset palvelut ja se modernisoidaan.
Käytännössä valtion poliittinen suunta ei voi olla neutraali — Venäjän kaltoinkohtelu ja vihollisena pitäminen ja tämän aiheuttama syyllisyys voidaan korvata luottamalla Venäjään valtion elvyttämisessä ja kehittämisessä. ”Marshall-avun” kaltaisia suunnitelmia ei voida hyväksyä näillä alueilla. ”Neutraliteetti” ideologisesti ja käytännöllisesti ei ole denatsifikaation myötä mahdollista. Yksilöt ja organisaatiot jotka suorittavat Ukrainan denatsifikaation ja ovat osa uutta, denatsifioitua valtiota eivät voi kuin luottaa Venäjän poliittiseen ja sotilaalliseen tukeen.
Denatsifikaatio johtaa vääjäämättömästi myös ukrainalaisuuden poistamiseen. Tällä tarkoitetaan keinotekoista ja laajamittaista etnisen väestönosan laajentamista historiallisten, Neuvostoliiton luomien Malorossiyan ja Novorossiyan alueille. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tätä keinotekoista etnosentrisyyttä hyväksikäytettiin ja se siirrettiin palvelijan rooliin länsimaiden alaisuuteen. Se täytyy siis tuoda takaisin luonnolliseen muotoonsa ja siltä täytyy riisua kaikki poliittinen valta.
Päinvastoin kuin esimerkiksi Georgia ja Baltian maat, historia on osoittanut Ukrainan kansallisvaltiona toimimisen mahdottomaksi, ja kaikenlaiset yritykset tähän ovat johtaneet luonnollisesti natsismiin. Ukrainalaisuus on keinotekoinen, Venäjän vastainen konstruktio jolla itsessään ei ole sivistyksellistä substanssia. Debanderisointi yksin ei ole tarpeeksi denatsifikaatiolle: banderiittinen elementti on vain valepuku eurooppalaiselle natsi-Ukraina -projektille. Tämän vuoksi Ukrainan denatsifikaatio tarkoittaa myös sen eurooppalaisuuden vääjäämätöntä poistamista.
Banderiittinen eliitti täytyy tuhota; heidän uudelleenkouluttaminen on mahdotonta. Sosiaalinen “suo” joka on aktiivisesti ja passiivisesti tukenut heitä toiminnallaan ja toimimattomuudellaan täytyy poistaa sodan avulla ja heidän kohtalonsa toimii historiallisena opetuksena sekä heidän syyllisyytensä vapahduksena. Ne, jotka eivät tukeneet natsihallintoa ja jotka kärsivät Ukrainan aloittamasta sodasta Donbassissa, täytyy yhdistää ja organisoida. Heistä täytyy tulla uuden organisaation kulmakivi, sen vertikaalinen ja horisontaalinen viitekehys. Historia on osoittanut, että sodan tragediat kohdistuvat heihin, jotka ovat asettuneet Venäjän vihollisiksi.
Denatsifikaatio sotilasoperaation tavoitteena tarkoittaa voittoa Kiovan hallinnosta, aseistettujen natsien hallinnoimien alueiden vapautusta, kovan linjan natsien eliminointia, sotarikollisten vangitsemista ja denatsifikaation mahdollistamista myös rauhan aikana.
Jälkimmäinen tapahtuu natseista puhdistettujen, paikallisten hallintojen, miliisin ja puolustusorganisaatioiden perustamisella. Näin luodaan kansantasavalta, joka on läheisessä yhteistyössä Venäjän denatsifikaatiota suorittavan tahon kanssa (uusi organisaatio tai uudelleenorganisoitu esimerkiksi Rossotrudnichestvo’n pohjalle). Lisäksi luodaan viitekehys denatsifikaatioon liittyvälle lainsäädännölle, mahdollisuudet Venäjän lakien soveltamiselle vapautetuilla alueilla, sekä ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän tribunaalin perustaminen entiseen Ukrainaan. Viimeisessä tapauksessa Venäjän pitäisi toimia Nurembergin oikeudenkäyntien valvojana.
Edellämainittu tarkoittaa, että jotta denatsifikaation tavoitteet voidaan saavuttaa, kansan tuki on välttämätöntä, kuten myös valtion siirtyminen Venäjän puolelle Kiovan alaisuudesta vapautuksen myötä. Luonnollisesti ihmisiltä kestää hetki toipua aseellisista konflikteista ja hyväksyä Venäjän pitkäaikaiset suunnitelmat, mutta ”heitä ei hylätä”. On mahdotonta tietää etukäteen, millä alueilla on tarpeeksi nämä suunnitelmat hyväksyvää kansaa. ”Katolisesta provinssista” (läntinen Ukraina joka muodostuu viidestä oblastista) ei todennäköisesti tule Venäjää kannattavaa aluetta. Venäjämielisen alueen raja löytyy joka tapauksessa kokeilemalla. Rajan takana neutraaliuteen pakotettu ja demilitarisoitu Ukraina säilyy. Tällä alueella natsismi on formaalisti kielletty mutta se on joka tapauksessa vihamielinen Venäjää kohtaan. Tänne siirtyvät kaikki Venäjää vihaavat. Siinä tapauksessa että Venäjän asettamia sääntöjä ei noudateta, sotilasoperaatiot ovat mahdollisia tämän neutraalin, vanhentuneen Ukrainan säilyttämiseksi. Myös Venäjän pysyvä sotilaallinen läsnäolo on tällä alueella mahdollista. Tämän rajan ja Venäjän rajan välillä on alue, joka voidaan mahdollisesti integroida Venäjän antifasistiseen sivilisaatioon.
Operaatio Ukrainan denatsifioimiseksi seuraa rauhan aikana samoja loogisia vaiheita kuin sitä edeltävässä sotilaallisessa vaiheessa. Jokaisessa vaiheessa on välttämätöntä saavuttaa peruuttamattomia muutoksia jotka ovat pohja seuraavalle vaiheelle. Tässä tapauksessa, ensimmäiset, välttämättömät askeleet denatsifikaation kannalta ovat seuraavanlaiset:
- Ukrainan natsiarmeijan eliminointi (ml. kaikki Ukrainassa muodostetut asejoukot sekä Ukrainan puolustusvoimat), sekä kaiken tämän mahdollistavan sotilaallisen, tiedollisen sekä kasvatuksellisen infrastruktuurin tuhoaminen
- Itsehallinnollisten kansantasavaltojen ja miliisin (puolustukseen ja lakia valvomaan) perustaminen. Nämä suojelevat kansaa maanalaisten natsijoukkojen kauhuilta
- Venäläisen tiedotusjärjestelmän asennus ja käyttöönotto
- Natsi-ideologiaan viittaavan opetusmateriaalin haltuunotto ja kieltäminen kaikilla koulutusasteilla
- Sotarikosten, ihmisoikeusrikosten, natsi-ideologian ja natsihallinnon tukemisen tutkiminen ja syyllisten oikeuteen saattaminen
- Lustraatio ja natsihallintoa tukevien ihmisten nimien julkaiseminen, sekä heidän saattaminen pakkotyöhön korjaamaan tuhottua infrastruktuuria (niiden joita ei ole tuomittu vankeuteen tai kuolemaan)
- Venäjän valvoman, denatsifikaatiota tukevan lainsäädännön toteutus ja kaikenlaisen natsi-ideologiaa tukevan materiaalin kieltäminen lailla
- Natsi-Ukrainan uhrien ja tätä vastaan taistelleiden kunniaksi pystytettyjen muistomerkkien, kylttien ja monumenttien pystytys
- Antifasismia ja denatsifikaatiota tukevien lakien säätäminen uusissa kansantasavalloissa
- Pysyvien denatsifikaatioinstituutioiden perustaminen seuraavaksi 25 vuodeksi
Koska tämä on puhtaasti Venäjän asia, Venäjällä ei ole liittolaisia Ukrainan denatsifikaatiossa. Tämä myös koska denatsifikaatio ei koske pelkästään banderalaista versiota natsi-Ukrainasta. Tämä prosessi sisältää myös länsimaisen totalitarismin, sivilisaatiota rappeuttavan ja tuhoavan elementin kitkemisen sekä länsimaisen supervallan ja Yhdysvaltojen alaisuudesta irrottamisen.
Jotta Ukrainan denatsifikaatiosuunnitelma voidaan toteuttaa käytännössä, Venäjän täytyy vihdoinkin irrottautua Eurooppalais- ja länsimielisestä illuusioista ja hyväksyä itsensä viimeiseksi historiallisen Euroopan (vanha maailma) arvojen puolustajaksi. Länsimaat ovat itse nämä arvot hylänneet. Tämä kamppailu on kestänyt aina 1900-luvulta saakka ja sen ilmenemiä olivat mm. maailmansodat sekä Venäjän vallankumous, jotka kietoutuvat erottumattomasti yhteen.
Venäjä teki kaikkensa pelastaakseen Lännen 1900-luvulla. Se loi vaihtoehdon kapitalismille ja yhdisti kansallisvaltiot — sosialistinen punaprojekti. Se murskasi Natsi-Saksan, länsimaisen kriisin hirviömäisen lapsen. Viimeinen venäläinen altruistinen teko oli ojennettu ystävyyden käsi, joka murskattiin 1990-luvulla.
Kaikki mitä Venäjä on tehnyt Lännelle, se on tehnyt omaksi tappioksi, tehden suurimman uhrauksen. Länsi torjui kaikki nämä uhraukset, vähätteli Venäjän kontribuutioita sen kriisien korjaamisessa ja päätti kostaa Venäjälle sen tarjoamasta epäitsekkäästä avusta. Tästä lähtien Venäjä kulkee omia polkujaan, murehtimatta Lännen kohtalosta ja luottaen omaan perintöönsä — johtajuuteen globaalissa dekolonisaatiossa.
Tämän seurauksena Venäjällä on suuri potentiaali liittoutua niiden maiden kanssa, joita Länsi on sortanut vuosisatoja ja jotka eivät enää suostu sen vallan alle. Ilman Venäjän ponnisteluja näitä maita ei olisi vapautettu. Ukrainan denatsifikaatio on samalla myös sen dekolonisaatio. Ukrainan kansan täytyy ymmärtää tämä, kun se alkaa vapauttaa itseään ns. eurooppalaisesta vapaudenvalinnasta ja sen huumaavista houkutuksista.
Käännös päättyy.
