Ukrainan auttamisen ongelma

Teksti: Pentti Perttula

Lähes kaikki länsimaalaiset tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että Ukrainaa pitää auttaa, mutta miten? Siinä on ongelman ydin. Pitäisikö maahan lähettää aseita vai pelkkää aseetonta apua? Millaista apua Ukrainan asevoimat haluaa? Onko mistään kuitenkin vähäiseksi jäävästä avusta lopulta mitään hyötyä?

Lienee sanomattakin selvää, että vaikka Yhdysvallat päättäisi antaa (hyvin rajallisen määrän) aseita Ukrainalle, niillä joko

  1. ei olisi lainkaan vaikutusta tai
  2. ne vaikuttaisivat kielteisesti eskaloimalla konfliktia.

Mutta muu apu — ei-tappava kalusto — saattaisi auttaa vähentämään siviiliuhreja ja Ukrainan tappioita.

Brookings Instituutti julkaisi hiljattain raportin, joka on laadittu keskustelujen perusteella, joita on käyty Ukrainan sotilasvirkamiesten kanssa. Monet raportin kirjoittajista kävivät itse rintamalla sekä keskustelemassa kasvokkain maavoimien rintamakomentajan kanssa Kramatorskissa.

Raportti näyttää tältä:

Vaikka Ukrainan kalustopyyntöihin kuuluivat muun muassa FGM-148 Javelinit, olalta laukaistavat panssarintorjuntaohjukset, oli suurin osa tarvittavasta kalustosta ei-tappavaa, kuten Humveet, UAV:t, viestivälineet ja häirintälaitteet sekä panssaritutkat.

Lentoratatutkat

Yli 70 prosenttia Ukrainan tappioista syntyy rakettitulesta. Kunnollinen ohjusten ja rakettien seurantajärjestelmä voisi muuttaa tilannetta merkittävästi Itä-Ukrainassa. Ukrainalla on jo jotain amerikkalaista kalustoa tähän käyttöön, mutta ei sellaista, jota se voisi hyödyntää vastatykistötoiminnassa. Sen pitäisi osoittaa tarkasti sekä tykki- että rakettitulen asemat.

Grad. Kuva: Venäjän puolustusministeriö

Yksi esimerkki tällaisesta lentoratatutkasta on Thales Raytheon AN/TPQ-37 Firefinder, joka pystyy samanaikaisesti mittaamaan ja valvomaan usean ammuksen lentorataa. Sillä voidaan paikallistaa raketinheitinten tuliasemat 50 kilometrin ja tykistön tuliasemat 30 kilometrin päästä.

Tällä tavoin separatistien tuliasemat saataisiin tuhottua nopeammin. Tarkemmalla vastatykistötulella pystyttäisiin vähentämään myös siviiliuhreja, joita on YK:n mukaan tullut jo 5400, joidenkin lähteiden mukaan kuitenkin jopa lähemmäs 50 000.

Lennokit

Sekä venäläiset että separatistit käyttävät koko ajan lennokkitiedustelua, jota vastaan ukrainalaisjoukot tarvitsevat häirintäkalustoa. Lisäksi he tarvitsisivat oman tiedustelunsa tueksi omia lennokkeja.

Venäläinen Orlan-10-UAV alasammuttuna Ukrainassa. Kuva: censor.net

Venäjällä on nykyään yksi maailman suurimmista miehittämättömien lentolaitteiden (UAV) laivastoista maailmassa. Siihen kuuluu yli 500 UAV:tä. Monet varmaan muistavat, miten Sotshin olympialaisissa venäläisillä oli käytössään useita ZALA 421–0 ja Gorizont Air S100 -UAV:itä, joilla valvottiin mielenosoittajia ja yleisöä. Edellisten lisäksi heillä on useita israelilaisia BirdEye 400, Searcher Mk. 2 ja I-View 150 -UAV:itä, joita he alkoivat hankkia jo Georgian sodan jälkeen vuonna 2008. Kaikki edellä mainitut lennokit ovat suhteellisen pieniä.

Venäjän taktisten lennokkitiedustelutoiminnan estämiseksi Ukraina tarvitsisi täsmähäirintäkyvyn, jotta he eivät samalla häiritsisi omaa viesintäänsä. Valitettavasti se vaatisi laitteiden lisäksi paljon koulutusta. Yksinkertaisempi ja pysyvämpi ratkaisu olisi ampua lennokit alas. Tähän ei kuitenkaan haluta mennä, koska sen pelätään eskaloivan konfliktia.

Jos NATO ja Yhdysvallat haluaisi lähettää omia lennokkejaan alueelle, suurikokoiset Reaperit eivät tulisi kysymykseenkään, vaan niiden pitäisi olla pieniä ja riittävän vaarattoman näköisiä. Yhtenä uusimmista mahdollisista olisi italialainen Strix-C. Vaikka sen siipiväli on kolme metriä, se on käytännössä lähes lelu, mutta voisi olla hyödyllinen nykytilanteessa. NATO on testannut laitetta viime vuonna.

Pysäyttämätön eskaloituminen?

Ukrainan laiteapu voisi nostaa Venäjän sotakuluja merkittävästi, vaikka muutamalla lennokilla, radiolla ja tutkalla ei sotaa voisikaan voittaa. Itse asiassa kukaan ei usko Ukrainan asevoimien yksin pystyvän voittamaan Venäjää.

Yhdysvallat on luvannut toimittaa Ukrainalle muun muassa rahaa, pimeänäkölaitteita, telttoja ja panssaroituja ajoneuvoja, mutta sillä on ollut vaikeuksia pitää lupauksiaan. Jos Yhdysvaltojen johto pystyisi toimittamaan, mitä on luvannut, se voisi rohkaista muitakin maita tekemään oman osuutensa.

Kuva: breitbart.com

Ukrainan auttamista estävä suurin pelko on konflikti eskaloituminen, mutta voisiko olla niin, että Ukrainan konflikti eskaloituu joka tapauksessa? Suurimmat riskit saattavatkin syntyä sen myötä, että Ukrainan hyväksi ei tehdä mitään.

Voidaanko vähäisellä laiteavulla Ukrainalle ja sen kautta mahdollisesti saavutettavalla pienellä Ukrainan asevoimien toiminnan tehostumisella kuitenkaan saada Vladimir Putinia muuttamaan mieltään ja etsimään todellista ratkaisua? Se on epätodennäköistä.

Todennäköisempää on, että aseeton apu vain …

  1. osoittaa, kuinka merkityksetön Ukraina todellisuudessa on NATO-maille, ja
  2. saa Putinin lisäämään entisestään tukeaan separatisteille ja Itä-Ukrainaan lähetettävää sotavoimaa.

Molemmat olisivat tulevaisuuden kannalta huonoja vaihtoehtoja. Viimeaikaisten ministerilausuntojen perusteella näyttää lisäksi siltä, että Yhdysvallat ei saisi mitään merkittävää eurooppalaista tahoa mukaansa, jos se päättäisi auttaa Ukrainaa aseellisesti. Euroopan maat näyttävät hiljalleen vetäytyvän omiin bunkkereihinsa. Ollaanko Euroopassa menossa vääjäämättömästi kohti sotaa?

One clap, two clap, three clap, forty?

By clapping more or less, you can signal to us which stories really stand out.