Sodasta kotiin palanneet miehet toivat sotatraumansa koteihin

Image for post
Image for post
Suomalaissotilaita marssimassa Ontrosenvaaran kylään taistelujen tauottua.
Ontrosenvaara 13.9.1941 KUVA: SA-kuva

TOISEN MAAILMANSODAN aikana noin 18 000 suomalaissotilasta oli psykiatrisessa hoidossa. Sotien jälkeen koteihin palasi tuhansia henkisesti haavoittuneita miehiä.

Kodeissa psyykkiset ongelmat tulivat näkyviin muun muassa painajaisina, unettomuutena, yliherkkyytenä, äkkipikaisuutena, masentuneisuutena, tai väkivaltaisuutena.

Monien mukana tuli myös runsas alkoholin käyttö. Rintamalla alkoholilla oli puudutettu sodan kauheuksia.

Sotakokemuksista tai ongelmista oli vaikea puhua, ja asioita käsiteltiin usein sanojen sijaan alkoholilla sekä työtä tekemällä.

Psykiatrista jälkihoitoa ei sodan jälkeen juurikaan ollut tarjolla.

— Suomalainen psykiatria ei sodan aikana, eikä sodan jälkeen tunnistanut sellaista asiaa kuin trauma, sanoo historiantutkija Ville Kivimäki.

— Psykiatreja ja psykologejakin oli niin pieni määrä verrattuna siihen, että sodassa oli ollut 700 000–800 000 miestä, ei jälkihoidolle olisi ollut paljon mitään mahdollisuuksiakaan, vaikka siihen olisi ollut jonkinlaista parempaa ymmärrystä.

Jatkosodan jälkeen sotapsykiatrisia hoitopaikkoja ryhdyttiin sulkemaan nopealla tahdilla.

Hoitopaikkoja oli sodan aikana parhaimmillaan ollut virallisesti 1800, mutta yhdeksän kuukautta sodan päättymisen jälkeen, paikkoja oli enää noin 60 potilaalle.

Psyykkisten ongelmien ei ajateltu johtuvan sotaolosuhteista, ja katsottiin että sotapsykiatria oli tehnyt tehtävänsä, kun pahimmat oireet oli saatu hoidettua.

NAISET sietivät ailahtelevia miehiään ja heidän alkoholinkäyttöään hyvin pitkälle.

He kokivat perheen koossa pitämisen velvollisuudekseen, ja tunsivat vahvasti olevansa kiitollisuudenvelassa miehille, koska he olivat olleet heidän puolestaan taistelemassa.

— Olen lukenut paljon naisten muistelma-aineistoja sodan jälkeisestä ajasta, joissa osa on sanonut ihan, että se oli heidän oma taistelunsa sodan jälkeen. He katsoivat omaksensa pitää perhe kasassa ja ymmärtää miestä myös hyvin pitkälle, sanoo Kivimäki.

Raskaat maatilan työt ja vastuu lapsista oli usein jäänyt naisten harteille, miesten lähdettyä rintamalle, ja he olivat odottaneet kotiin palaavan miehen tuovan helpotusta elämään ottamalla vastuun maatilan töistä.

He joutuivat kuitenkin monesti lasten ja raskaiden töiden lisäksi, hoitamaan myös psyykkisistä ongelmista kärsinyttä miestään, ja kestämään tämän ailahtelevaa, joskus väkivaltaistakin käytöstä.

Lapset oppivat usein olemaan hiljaisia ja huomaamattomia.

Miesten suhteet omiin lapsiin saattoivat myös jäädä etäisiksi. Tunteiden näyttäminen sanoin tai halaamalla, ei ollut sodan kovettamille miehille aina helppoa, eikä se myöskään kuulunut yleisimmin tuon ajan kulttuuriin.

Image for post
Image for post
Maatiloilla raskaistakin töistä, kuten kylvötöistä, viljanpuinnista, heinänkorjuusta ja perunan nostosta, piti usein selviytyä ilman rintamalla olleen miehen apua. 1.7.1941. KUVA: SA-kuva

”Psykiatrien tutkittavaksi tuodut miehet tärisivät kauttaaltaan ja tuijottivat mykkinä eteensä mihinkään reagoimatta, itkivät kuin lapset, eivät pystyneet enää nukkumaan ilman lääkkeitä sekä kuulivat jatkuvasti korvissaan kranaattien vihellystä ja räjähtelyä. Heidän unissaan kummittelivat silpoutuneet toverit ja romahtaneeseen korsuun hautautumisen aiheuttama kauhu.”

Yllä oleva lainaus on Ville Kivimäen kirjoittamasta kirjasta Murtuneet mielet — Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 (WSOY 2013).

Psyykkiset ongelmat laitettiin miesten omaksi syyksi. Niiden katsottiin johtuvan muun muassa heikosta luonteesta, matalasta älykkyydestä tai miehen vajaavaisuudesta.

Hoito oli yleisimmin lepoa ja rauhoittavaa lääkitystä, sekä naishoitajien antamaa rohkaisua.

Jos mies ei levolla toipunut, käytettiin myös rajumpia hoitomenetelmiä, kuten sähkösokkeja, insuliinikoomahoitoja, tai sokkihoitoja Cardiazol-lääkkeellä.

Psykiatrinen hoito oli pääsääntöisesti pahimpien oireiden hoitamista, jonka jälkeen mies pyrittiin palauttamaan takaisin rintamalle. Jos se ei enää onnistunut, mies siirrettiin sopiviin apu- ja työpalvelustehtäviin, kuten hevosmieheksi, paarinkantajaksi, tai linnoitusrakennustöihin.

Potilaat, jotka eivät enää tarvinneet sairaalahoitoa, mutta eivät olleet toipuneet palveluskelpoisiksi, lähetettiin toipumaan erillisiin toipilaskeskuksiin.

Suomalaissotilas auttaa palvelustoveriaan kranaatin räjähtämisen jälkeen. Vuosalmi 13.7.1944. KUVA: SA-kuva

PSYKIATRISEEN hoitoon joutumisen syynä oli useimmiten tykistökeskityksistä aiheutunut mielen järkkyminen.

Hoitoon harvemmin päätyi yhden keskityksen seurauksena, mutta toistuvana ja pitkäkestoisena, se saattoi täyttää mielen äärimäisellä kauhulla ja kuolemanpelolla.

Psyykkisesti koossa pysyminen vaati suurta henkistä ponnistusta.

Silpoutuneiden toverien ja romahtaneiden korsujen keskellä, oli usein ainoastaan sattumasta kiinni, osuiko kranaatti omalle kohdalle vai ei.

Lähelle osuessa se aiheutti usein tärinäkohtauksen. Kohtausta seurasi voimattomuuden ja uupumisen tunne, jonka jälkeen mies usein kärsi painajaisista ja unettomuudesta. Lisäksi saattoi tulla muistinmenetyksiä, sekavuutta, tai satunnaisia tajuttomuuskohtauksia.

Toistuva ja pitkäkestoinen tykistötuli oli henkisesti erittäin kuluttavaa.

Loppujen lopuksi jonkun läheltä piti -tilanteen, sekä pitkään jatkuneen stressin ja uupumisen seurauksena, mies saattoi menettää täysin psyykkisen ja fyysisen toimintakykynsä.

Image for post
Image for post
Suomalaissotilas kirjoittaa kirjettä kotiin. Omelian mottialue, Rukajärvi 26.7.1941. KUVA: SA-kuva

MONISSA suomalaiskodeissa elettiin sodan jälkeen ahdistavassa hiljaisuudessa. Psyykkisiin ongelmiin liitettiin usein vahva häpeän leima, eikä niistä juuri haluttu puhua.

Ongelmat nähtiin usein miehen heikkoutena, pelkuruutena, tai luulosairautena.

Miehet monesti joutuivat sairauden lisäksi, kantamaan myös nämä psyykkisiin sairauksiin liitetyt stigmat. Jotkut loppuelämänsä.

Kenen tahansa mieli voi järkkyä, ja ehkä olisi korkea aika lopullisesti hylätä psyykkisiin sairauksiin liitetyt stigmat. Mielen murtuminen on yhä asia, josta usein mieluummin vaietaan.

Psykiatrien tutkittavaksi tuotu mies saattoi olla kuka tahansa.

Juttua varten on haastateltu myös sosiologian dosentti Sari Närettä.

Journalisti. Erityisen mielenkiinnon kohteina ovat historia ja politiikka, sekä EU:n toiminta ja päätöksenteko.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store