Johtajatulet 2017: Kylmää kyytiä johtajuusfestareilla
Noniin. Olen vetäytynyt maaseudun tukikohtaani (note to self: keksi parempi nimi) kirjoittamaan raporttia kaksi viikkoa sitten pidetyistä Johtajatulista. En ole vielä tarpeeksi ammattilainen kirjoittamaan nopeammalla aikataululla, mutta puolustuksekseni voin kertoa poteneeni lähes kaksi viikkoa kestänyttä flunssaa.
Johtajatulet?
Johtajatulien nettisivut määrittelivät tapahtuman olevan “aikuisten oma metsäretki ja Suomen suurin johtajuusfestari metsässä”. Yli 18-vuotiaille suunnattu viikonlopputapahtuma järjestettiin 25.–27.8. Evon leirialueella, ja tapahtuman pääpaino oli suunnattu johtajuuteen ja sen kehittämiseen. Osallistujia oli yli 2000. Johtajatulet on järjestetty kerran aikaisemminkin, vuonna 2015.
Välihuomautus viikonlopun säästä
Tässä vaiheessa on hyvä mainita eräs harmillinen force majeure: retkisää oli kolea ja sateinen.
Huomasin viikonlopun sään vaikuttavan motivaatiooni ja mielialaani. Olin hieman väsynyt ja ärtynyt. Sadevaatteet olivat mukana, mutta talvimakuupussi ja sopivammat käsineet olisivat olleet kivat. Ja voih, entistä parempi kerrospukeutuminen!
Ehkä jatkossa opin panostamaan vielä lisää myös kylmän ja märän sään retkeilyyn… (Olin kuitenkin erittäin kiitollinen, että lippukuntani aikuisosasto majoittui kamiinateltassa ja sain laittaa märät sormikkaat kuivumaan.)
*Välihuomautus päättyy.*
Koska aikaa oli vain viikonloppu, Johtajatulien ohjelma pyrki olemaan kattava alkamalla aikaisin aamusta ja jatkumalla pitkälle iltaan. Seuraavaksi esittelen Johtajatulien henkilökohtaiset top 5 -kokemukseni:
1. Ville Tolvasen saunatyöpaja “Uskalla menestyä!”
Lauantai-iltapäivällä osallistujajoukko jakaantui itse valittuihin ohjelmiin. Vaihtoehtoina oli puheita ja paneelikeskusteluja, työpajoja sekä sauna-, vaellus- tai melontatyöpajoja.
Miksi valitsin juuri Ville Tolvasen vetämän saunatyöpajan? Muistan viime vuoden syksyltä erään luennon, jossa luennoitsija käski tekemään kaksi asiaa: 1) lisäämään luennoitsija LinkedInissa sekä 2) mennä kuuntelemaan Ville Tolvasta, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja hei, Johtajatulilla olisi samaan aikaan sauna ja kiinnostava puhuja.
Työpajan keskustelu käytiin suurimmaksi osaksi roskalavaan rakennetussa lämpimässä paljussa. Välillä käytiin saunan puolella. Pohdittiin pareittain, mitä ovat “menestys”, “uskaltaminen” ja sivuttiin häpeästä luopumista.
Ohjelma ansaitsee mielestäni ensimmäisen sijan, sillä ohjelman ympäristö oli miellyttävä ja poikkeava. Olin lisäksi odottanut ko. työpajaa eniten Johtajatulissa.
2. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Syyssemma: iloinen yllätys!
Seminaari, semma. Kun kuuli tämän, niin ajattelin, että istuskellaan vain jossain ja kuunnellaan kolmisen tuntia kun erinäiset piirin tahot esittelevät aihetta X. Olin ajatellut silti kuokkia toisen piirin ohjelmaan. Onneksi, sillä olin väärässä.
Semmaohjelma koostui rastikierroksesta, jossa pääsi pohtimaan toiminnallisin keinoin lippukunnan mahdollisesti kohtaamia hankalia tilanteita esimerkiksi leikkien, palapelien ja toimintakorttien avulla. Toiminnallinen semmaohjelma loi vastauksia esimerkiksi kysymyksiin “millainen tyyppi kannattaisi ottaa mihinkin pestiin?” tai “milloin kannattaa ottaa yhteyttä piiriin?”
3. Kovat pääpuhujat
Lauantaiaamuna oli luvassa yhteisessä seminaariohjelmassa viikonlopun kovimmat puhujat: Risto Siilasmaa, Peter Vesterbacka, Suvi Haimi sekä Bruce Oreck. Pääpuhujat ovat arvostettuja henkilöitä, ja heitä oli kovasti hypetetty etukäteen.
Puhujat kertoivat vinkkejä johtamiseen, pyysivät etsimään oman johtamistyylin ja kannustivat innovoimaan uutta.
Kaikki päälavan puheenvuorot löytyvät tallenteena täältä. (Taidan ainakin itse kuunnella jossain vaiheessa puheet uudestaan…)
4. Kantaaottava dokumentti metsässä
Lauantai-iltana oli luvassa rennompia iltaohjelmia: yösuunnistusta, iltabileet, vaeltajaikäisten omaa ohjelmaa… Yksi ohjelmista oli Elina Hirvosen ohjaama dokumentti Kiehumispiste, jossa pohditaan Suomen kärjistynyttä ja uhkaavaa keskusteluilmapiiriä seuraamalla eri osapuolia.
Elokuva metsässä on melko perusohjelmaa vanhempien partiolaisten ohjelmaa, mutta näytösvalinta oli onnistunut. Dokumentin seuraaminen pimeässä metsässä valkokankaalta oli omiaan lisäämään dramatiikkaa. Näytöksen jälkeen oli mahdollisuus keskustella dokumentin aiheesta.
Kiehumispiste kirjoituspäivänä Areenassa vielä kahdeksan päivän ajan.
5. Kaverit ja tutut
Kaksi vuotta sitten olin Johtajatulilla liikkeellä yksin, mutta tällä kertaa mukana oli poikaystävä Emil sekä viisi muuta omasta lippukunnasta.
Yksin ja porukassa olemisessa on molemmissa puolensa. Olin kuitenkin iloinen, että tällä kertaa mukana oli ystäviä, joiden kanssa pystyi kierrellä alueella ja vertailla kokemuksia.
Kuulumisten vaihtaminen oli virkistävää erityisesti niiden partiotuttujen kanssa, joita näkee harvemmin.
Vaikka muutamat ohjelmat jäivätkin väliin päällekkäisyyksien ja unentarpeen vuoksi, oli vuoden 2017 Johtajatulet taas yksi kokemus lisää. Tapahtuman jälkeen bussissa maistui uni!
