Kaksi ja puoli vuottani yhden haalarimerkin perässä
En erityisesti välitä bileistä, alkoholin juomisesta päihtymistarkoituksessa ja reippaasti yli puolenyön jälkeen kotiintulosta. Näin nuorena opiskelijana se tuntuu karsivan todella paljon sosiaalisesta elämästä, ja varsinkin itse opiskelijakulttuurista, sillä useimmat tapahtumat tuntuivat ensisilmäyksellä pyörivän näiden aiheiden ympärillä.
Kun aloitin koulun syksyllä 2016, en tuntenut itseäni enkä opiskelijakulttuuria niin hyvin. Ajattelin alkusyksyn bilekimaraa ja huokaisin. Opiskelijakulttuuri ei ole minua varten. Opiskelijatapahtumat eivät ole minua varten.
Ajattelutapani oli vaarallinen. Koska sillä hetkellä, kun ajattelin ensimmäistä kertaa niin, aloin muuttumaan näkymättömäksi. Ja kun muuttuu näkymättömäksi, syntyy kierre. Osallistumisesta tulee vaikeampaa ja vaikeampaa. Ryhtyy ajattelemaan, että miksi vaivautua, kun ei tunne ketään. Yksinäisyys aiheuttaa oireilua.
Ensi maanantaina aloitan viimeisen opiskeluvuoteni Haaga-Heliassa (olen optimistinen, ja ajattelen astuvani uuteen vuosikymmeneen tutkintopaperi kourassa). Koska vuosi on todella lyhyt jakso, yritän ottaa kaiken mahdollisen irti tästä ajasta.
Tämän vuoden aikana yritän kirjoittaa kokemuksia ja vinkkejä liittyen opiskelijatapahtumiin, omasta näkökulmastani. Seuraavat kirjoitelmani tulevat olemaan sinulle, joka et välitä bileistä, alkoholin juomisesta päihtymistarkoituksessa ja reippaasti yli puolenyön kotiintulosta. Sinulle, joka olet jäänyt kotiin, vaikka haluaisit lähteä ulos. Ja ehkä myös sinulle, joka haluat vain yleisesti vinkkejä tapahtumista.
Tässä ensimmäisessä postauksessa aloitan omasta johdon assistenttityön ja kielten koulutuksesta ja sen ainejärjestön, HSOY:n tapahtumista. Postauksesta on siis eniten hyötyä kyseisessä koulutusohjelmassa opiskeleville, mutta miksei muillekin.
Assin superpassi, eli miten pieni paperilappunen motivoi lähtemään ulos
Uusille aloittaville johdon assistenttityön opiskelijoille jaetaan aina orientaatioviikolla “superpassi”. Sen ideana on kerätä kattavasta listasta kymmenen leimaa kymmentä eri osallistumiskertaa vastaan. Kaikki tapahtumat ja tilaisuudet liittyvät olennaisesti assistenttiopiskelijan elämään. Kun kymmenen leimaa on kerätty, palkinnoksi saa lunastaa ainejärjestöltä eksklusiivisen “Super Assi”-haalarimerkin.
Mielestäni konsepti on aivan loistava. Ensinnäkin, se toimii markkinointikeinona. Näitä tapahtumia tulemme järjestämään. Toisekseen, pieni palkinto, tässä tapauksessa haalarimerkki, voi toimia yllättävänä motivaationa. Nykyään on todella helppoa klikata itsensä FB:n haalarimerkkitorille ja ostaa haluamiaan merkkejä (usein 3 € + postikulut). Kun merkin eteen on nähty oikeasti vaivaa, se tuntuu arvokkaalta.
Tässä postauksessa esittelen ne kymmenen tapahtumaa, joihin osallistuin itse, ja kerron, miksi osallistuin juuri niihin.
1. Fuksiaiset, ainejärjestön rasti
Fuksiaiset ovat perinteikäs tapahtuma uusille opiskelijoille, ja ainakin Haaga-Heliassa tapahtuma on asiallinen. Tässä vaiheessa on vielä helppoa osallistua, koska ryhmät muodostetaan opintoryhmien mukaan. Seuraa löytyy siis varmasti.
Fuksiaisissa on teema, jonka mukaan tiimit pukeutuvat. Yhdessä suunnittelu vahvistaa ryhmähenkeä jo ennen tapahtumaa, ja tutorit auttavat tarvittaessa suunnitteluvaiheessa. Tapahtuma kestää koko päivän, mutta jatkoille ei ole pakko mennä.
Olen osallistunut kolme kertaa fuksiaisiin: kerran itse ja kaksi kertaa vaihto-oppilastutorina. Osallistuin fuksina sen takia, koska tiesin, ettei toista kertaa tule. Halusin myös tutustua luokkalaisiini paremmin.
2–3. Wapputapahtumat
Wappu on yksi lempijuhlistani. Opiskelijakunta Helgan lisäksi yhteensä yhdentoista päivän tapahtumakimaraa on järjestämässä Haaga-Helian ainejärjestöt ja paikallisyhdistykset. Palaan tähän Helgan “8 päivän Wappuun” ehkä joskus toiste tarkemmin.
Wapun aikana voi kerätä kaksi leimaa: toisen osallistumalla HSOY:n omaan päivään, ja toisen osallistumalla kaikille yhteisiin haalarinkastajaisiin.
Ensimmäistä kertaa osallistuessani HSOY:n omaan tapahtumaan, se järjestettiin Kaisaniemen puistossa, jolloin satoi rankasti räntää (en viipynyt kauaa). Toiseksi kerraksi konseptia oli uudistettu, ja tapahtuma pidettiin sisätiloissa.
Haalarinkastajaisten idea on pääsääntöisesti sama kuin fuksiaisissa, paitsi joukkueet kootaan itse, ja rastikierros päättyy haalarinkastajaisseremoniaan. Jos saavut vajaana joukkueena tai yksin, voit jäädä norkoilemaan paikalle ja odottaa, kunnes joku toinen saapuu paikalle. Parhaimmillaan tutustut siis uusiin ihmisiin! (Ainiin, tästäkin saa merkin.)
4–5. Jäsenilta & Etkot
Sama homma, tapahtuma on alkuillasta. Tunnelma on usein rento, eikä meteliä ole liiaksi. Vaikka kyseessä onkin bileiden etkot, ei haittaa, vaikka osa lähtisikin kotiin kellon lyödessä 22.
Jos käy tuuri, saatat törmätä tuttuihin. Olen ollut pari kertaa jäsenillassa, joskus istuskelemassa kiusallisen näköisenä, kun juttuseuraa ei oikein löydykään.
6. Yritysvierailu
Opettavainen aktiviteetti, jossa pääsee tutustumaan johonkin oman alan työpaikkaan. Osallistuin Aalto-yliopistossa järjestettävään vierailuun. Parin tunnin aikana minglailtiin, syötiin pientä välipalaa ja tutustuttiin Aalto-yliopiston sihteerien tehtäviin. (Passissa oli myös samankaltainen kulttuurikokeilu-aktiviteetti, mutta en ehtinyt käymään niissä.)
7. Sääntömääräinen kokous
Hyödyllinen (ja yllättävää kyllä, hauska) aktiviteetti niin yleissivistyksen kuin assistentin tietotaidon kannalta. Kävin itse syyskokouksessa 2016. Uuden hallituslaisten äänestyksen tulostenlasku kesti silloin todella pitkään, mutta aika kului käytävällä tuloksia spekuloiden.
8–9. Duuniin.net-messut ja Aidot afterit
Duuniin.net on Haaga-Helian vuosittain järjestämät ura- ja rekrytointimessut. Olen käynyt molempina vuosina kiertämässä messut läpi. Vaikka esittelijöissä ei tähän mennessä ole ollut mitään erityisen maatavavahduttavia toimijoita, ständeiltä saa ilmaista välipalaa. Jos muistan oikein, Duuniin.net-leiman sai oman ammattiliiton pisteellä käymisestä. Helppo leima siis.
Aidot Afterit taas ovat/olivat ainejärjestön ja ammattiliiton yhteistyössä tehty afterwork-tapahtuma, jossa kierreltiin ydinkeskustassa omaan tahtiin. Mielestäni idea oli toimiva, sillä se yhdisti sekä nykyiset sekä hiljattain valmistuneet entiset opiskelijat. Kävin tapahtumassa kaksi kertaa. En ole varma, järjestetäänkö sitä enää.
10. Sitseillä tarjoilu
Sitsit eli akateemiset pöytäjuhlat eivät kuulosta niinkään omalta jutulta. En ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi osallistua. Sitseillä tarjoileminen oli kuitenkin harvinainen tilaisuus, jolle halusin sanoa kyllä.
Homma oli suhteellisen helppo, eikä erityistä kokemusta tarjoilusta tarvinnut olla. Tilaisuus pidettiin Pasilan Rauhanasemalla, jossa en ollut ennen käynyt. Ilta oli toden totta tapahtumarikas, eikä kommelluksilta vältytty. Oli kuitenkin ikimuistoista olla mahdollistamassa illan kulkua, ja seurata tapahtumia keittiön puolelta.
Lopuksi
Sain viimeisen leiman superpassiini 22. marraskuuta 2018 eli melkein kaksi ja puoli vuotta opintojeni aloittamisen jälkeen. Tajusin postausta tehdessä ja passia tutkaillessa, että olisin saanut parista koulun tehtävästä pari leimaa (nämä olivat kansainvälisen assistenttipäivän ohjelma ja eräs assistenttityön koulutukseen liittyvä kokous), jos olisin tajunnut osallistuessani kysyä. Mutta tapahtumiin ei ensisijaisesti mennä jonkin leiman takia, vaan kokemuksen.
Ammattikorkeakoulu ovat vielä suhteellisen nuori koulutusaste (esimerkiksi Haaga-Helia itsessään on saavuttanut nykyisen muotonsa vuonna 2007), eikä sillä ole vielä samanlaisia vakiintunutta ja laajamittaista opiskelijakulttuuria kuin yliopistoilla.
Uskon kuitenkin, että opiskelijakulttuuri muuttuu koko ajan monimuotoisemmaksi, ja tämä postaus oli vasta murto-osa siitä kaikesta, mitä olen viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana ehtinyt tehdä.
