Tuulen koti

Japanese Wind

Mitä pöytälaatikostani löytyikään?

Täydenkuun energialle antautuneena julkaisen hieman ajatuksia tyhjästä tilasta. Tila ilahduttaa minua aamuisin, hyväillen ja energisoiden. Se kutittelee minua kesken työpäivän tuoden hymyn huulilleni. Se tulee ja menee kuin tuuli. Tupsahtaa kylään ja jatkaa matkaansa. Ja näin on hyvä. Tila on pyhä “paikka” sisälläni, jonne on hyvä palata, omaan turvalliseen kotiin.

Ystäväni Mammu inspiroi minua yhä uudelleen tutkimaan tyhjää tilaa, oli se sitten tuulen kautta purjehtiessa, läsnäolona shiatsu-hoidossa tai tanssin ja koreografian kautta. Muistan Mammun tanssiteoksen muutamia vuosia sitten, Tuulen pesä. Teos heitti katsojan, ainakin minut, sisäiseen tyhjään tilaan. Kuin kauniisti viritetty soitin. Tanssijat liikkuivat kuin kalligrafiset siveltimet tuulen ja tilan inspiroimina.

Katso ja nauti: https://www.youtube.com/watch?v=K-BLUcy70sY

Jos olet täynnä ajatuksia ja tuntemuksia, tyhjä tila sisälläsi on täynnä. Tyhjästä tilasta kumpuaa inspiraatio ja luovuus, kaikki uusi ja ihmeellinen. Meidän sisäinen ja universaali viisaus.

Kehotyöskentelijälle hengitys on tärkeä työkalu. Se tuo nautintoa, rauhoittaa mielen ja saa oksitosiinin, puhtaan loven ❤ virtaamaan kehossa. Myös avannossa ja kylmässä ilmastossa, tärkeintä on rauhallinen hengitys.

Kutsun sinut hengittämään muutaman rauhaisan kerran sisään kirkasta tyhjää energiaa navan taakse ja uloshengittämään kaiken mikä on täynnä. Ajatukset, tuntemukset ja vanha ilma. Älä pelkää et hukkaa niitä ja jos niin, ne olivatkin tuki tarpeettomia!

Hyvä, eikö tunnu kivalta ?

Uskon, että jokainen meistä matkaa kohti kotia. Tilaa missä on ehyt, missä on hyvä hengittää. Tilaa, missä on luova ja inspiroitunut. Tiloja voi olla monia, vaikka ympäri maailmaan. Omia sielunmaisemia…

Oma matkani on ollut etsimistä ja löytämistä sekä fyysisesti että henkisesti. Olen muuttanut enemmän kuin elämä sallii jo ihan pienenä. Minulle se oli tavallista, vain jäähyväiset ovat yhä hieman tuskallisia. Kun matkustin pienenä paljon, koin lentokoneen tyhjänä inspiroivana vapaana tilana. Itse asiassa koen sen edelleen. Kuten Marwin Gay laulaa “Where ever I lay my hat, that’s my home”.

Kun aloitin homeopatian opinnot 20 vuottta sitten, tunsin palanneeni kotiin. Sain yhteyden omaan sisäiseen totuuteen ja tilaaan, mikä tuntui omalta. Opin kuuntelemalla hiljaisuutta ja näin sisäisellä silmällä. Siitä asti olen ollut on & off kotona. Suufi-pyöriminen on ollut väkevin kotiinpalamisen tunne. Sisäisen tilan kautta yhteys kaikkeen. Plugged-in tunne äitimaahan, ei-mihinkään. No-thingness. Kaikesta luopuminen ja samalla täysi läsnäolo.

Tunsin aiemmin, että koti, tyhjä tila on sydämen takana, sydänenergiassa. Meditaatiossa ja joogassa sulin kaikkeuteen sydänenergian, rakkauden kautta. Shiatsu-koulutuksessa opin ja myös tunsin, että tyhjä tila asustaa Harassa, navan takana. Tänään shiatsu-hoitoa tehdessäni tunsin asiakkaani tyhjän tilan Harassa ja yhteyden sitä kautta kaikkeuteen ja ei-mihinkään. Yhteys Haraan saa hoitajan hiljaiseen nöyrään tilaan. Ja palaamaan kotiin.

Me olemme yhtä.

Puoli vuotta sitten Cathy Casey:n seminaarissa tunsin väkevästi mitä tarkoittaa olla plugged-in itseeni. Sain oivalluksen, että kotini on kohdussa. Se on sisäinen kompassi, joka johdattaa minua yhä uudelleen avariin seikkailuihin ja hiljaisena hetkenä kertoo sieluni salat ja viisauden. Se on pyhän feminiinin viisaus, pyhä Graali, kaikkeus. Minun kohtuni elää tuulen ja meren lailla omaa mystistä elämää. Tämä viisaus avarsi oman kehotuntemuksen, syvensi joogaopetuksen ja harjoituksen.

Kohdun kautta koen juuret kaikkeuteen.

Omat raskaudet ja lasten kanssa olo on minun sydämen kotini. He ovat opettaneet minua kiintymään ja päästämään irti, olemalla fyysisesti osa-aikalapsia. Veljeni sanoi, että me ei tarvita kotia, koska olemme tuulta. Ei tuulta voi laittaa lokeroon ja pitää siellä, ei sitä voi määritellä. Emme ole kenenkään, eikä kukaan ole meidän. Mikään ei ole pysyvää. Ja toisaalta kaikki on ikuista.

Elämme kaikki synkroniassa keskenämme. Kuulen paljon puhetta kotiin paluusta. Kolmen prinsiipin luennot ovat inspiroineet ja selkeyttäneet tuntemuksiani tyhjästä tilasta. Voin lämpimästi suositella aiheeseen liittyviä kirjoja:

Dicken Bettinger ja Natasha Swerdoff- “Coming home”

Michael Neil- “The Space Within”

Inspiroivaa, hulluttelevaa ja hiljaista täydenkuun tuulahdusta sinulle lukijani !