Amadeus Kasimir 5.6.1995

The Light cannot be learned. It must be experienced” — Rav Berg

Mitä valo on ? Valo on sisäinen loiste, magneetti, joka houkuttelee ja vetää puoleensa lisää valoa. Ja pimeää.

Valo saapui kehooni syyskuun alussa vuonna 1994. Tuntui siltä kuin valomiekka olisi lävistänyt minut ja ihmettelin mitä minulle tapahtui. Serkkuni Johanna oli kanssani ja hän näki ilmiön ja sanoi heti, että olet raskaana. Tämä valo johdatti minua 24 vuotta ja viisi kuukautta.

Kesäkuu 1995

Kesäkuun viides päivä, klo 08:46 sain syliini maailman kauneimman lapsen. Amadeus Kasimirin. Hän syntyi Tammisaaren synnytyssairaalassa kätilö Agnetan ja Ossi-isän auttamana tähän maailmaan. Hän näytti pieneltä keijulta. Olin pitkään altaassa ja nautin synnytyspoltoista ja omasta voimastani. Vaikka olin ensisynnyttäjä, tiesin miten halusin synnyttää lapseni tähän maailmaan ja olin siitä hyvin tarkka. Siirsin kirjani vanhemmilleni Vantaalle, jotta pääsin synnyttämään Tammisaareen. Siihen aikaan helsinkiläisillä ei ollut tätä etuoikeutta.

Ammeessa ollessani Amadeuksen sydänäänet laskivat supistusten aikana. Agneta pyysi minua nousemaan jakkaralle synnyttämään. Olisin itse halunnut synnyttää altaaseen. Hetken synnytyslääkäri mietti keisarinleikkausta, mutta kätilö piti minun puoliani. Halusin synnyttää alateitse ja leijonan raivolla synnytin hänet pian jakkaralle. Ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia. Amadeuksen nouseva merkki oli leijona.

RIP Amadeus Kasimir 3.11.2019

Marraskuu 2019

“Voi Reeta❤ Olen niin pahoillani ja otan osaa. Mitä vaan voin tehdä, älä epäröi pyytää. T.Hannu”

Mitä tämä tarkoitti ? Kuka on kuollut ? Soitin Amadeukselle, hänen puhelimensa hälytti. Ajattelin, että huh, hän ei ole kuollut.

Tiesin, että Eemeli nukkui omassa sängyssään. Hänelle ei onneksi ole tapahtunut mitään. Yritin soittaa lapsieni isille ja muille lapsille. Kukaan ei vastannut. Juoksin herättämään Eemelin ja heitin puhelimeni hänen sänkyynsä ja pyysin paniikissa häntä selvittämään, kuka on kuollut. Olin paniikin vallassa. Eemeli kehotti omaan rauhalliseen tapaansa minua soittamaan Hannulle. Se ei tuntunut kivalta. Miksi minulle ei ole kerrottu mitään ?

Hannu oli hetken hiljaa, se tuntui ikuisuudelta. Hän kysyi, että etkö tiedä ? Kysyin, että kuka ja mitä, voitko kertoa !

RIP Amadeus Kasimir 12.12.2019

Poikani Amadeus Kasimir, Wolfy G, kuoli 3.11.2019 ystävänsä luona. Hänet löydettiin kuolleena sunnuntai aamuna klo 10. Hän oli nukkunut pois unessaan, pyhäinpäivän yönä, kuolleiden päivänä, Dia de los Muertos. Amadeus oli meedio, joka toi viestejä kuolleilta. Hän poistui omana päivänään, kun verho on ohut. Kuolema oli tapaturma.

Tästä aamusta seurasi suruaika, joka jatkuu yhä ja varmasti elämäni loppuun asti. Kaipaan esikoistani, valon soturia ja suurinta opettajaani joka päivä ja joka hetki. Kaipaan henkeviä keskusteluja hänen kanssaan ja hänen hullunkurista huumoriaan.

Olen myös onnellinen, että hän on vihdoin valossa. Olo on kuin olisin houkutellut hänet tänne kokemaan ihmisenä oloa ja nyt vapauttanut hänet valoon. Hän sielunsa on tietysti itse tästä vastuussa. Tämä on äidin subjektiivinen kokemus. Sain kokea hänen kanssaan koko elämänkierron syntymästä kuolemaan. Hän painoi saman reilut kolme kiloa kun sain pitää häntä ensimmäisen ja viimeisen kerran sylissäni. En olisi voinut ikinä kuvitella miltä tämä äidistä tuntuu. En ymmärrä sitä täysin vieläkään.

Itkimme lusikka-asennossa kolmen enkelini kanssa viikon. Kävimme katsomassa Amadeusta kolmantena päivänä. Kiitos Mira kun veit meidät paikalle. Ja kiitos kaunis “haudankaivaja” kun annoit meidän rauhassa viettää viimeinen tunti Amadeuksen kauniin ruumiin äärellä. Minun lapseni ovat niin rohkeita. On tuskallista katsoa oman rakaan läheisen ruumista ja ymmärtää, että hän ei palaa enää koskaan takaisin. Alvari, Eemeli ja Saana hyvästelivät suuren surun saattamana rakkaan isoveljensä. Mira lohdutti aina häntä, joka itki eniten. Eemeli täytti samana päivänä 20 vuotta.

Amadeus oli lempeä ja kaunis kuin Jeesus partoineen ja lockseineen. Yhtä kaunis kuin syntyessään. Hän oli hieman verinen, naama oli sininen ja keho oli smaragdin vihreä kuin elämänpuu. Minusta hän näytti sateenkaarisoturilta. Sieluuni painuivat “haudankaivajan” sanat, harvoin näkee, että kolmantena päivänä ihminen on jo ruvennut maatumaan. Näytti siltä, että hänen sielunsa oli nopeasti palannut takaisin kotiin.

Ymmärsin hänen levollisen ruumiinsa äärellä, miten hieno mies minulla oli käynyt kylässä. Ajoittain näin hänen valonsa, mutta ajoittain Amadeus oli haastava. Hänen elämäänsä varjostivat mielenterveysongelmat ja vahvat lääkitykset. Viimeiset viisi vuotta hän lääkitsi itse itseään monen valon soturin lailla. Viimeisinä vuosina minun tehtäväni äitinä oli pitää hänet hengissä.

RIP Amadeus Kasimir 3.11.2019

Heräsin 3.11. sunnuntaina aamuyöllä. Minut nostettiin metrin korkeuteen valveunessa. Huokasin, tältä tuntuu olla vapaa ! Uskon, että Amadeuksen sielu lähti tällä hetkellä. Opiskelen parantavan tanssin ohjaajaksi. Viikonlopun teemana oli metalli-elementti ja irti päästäminen. Tanssin tietämättäni poikani taivaaseen, kuten opettajani Mervi muistotilaisuudessa lauloi.

Sunnuntaiaamuna menin ammeeseen ja lauloin kovaan ääneen espanjankielisen lempilauluni “Quedate aqui”, pysy vierelläni, kymmenen kertaa. Ihmettelin, että miksi harjoittelen laulua. Tanssin ja tanssin ja tanssin koko päivän. En tiennyt, että hän oli kuollut. Tieto tuli minulle vasta seuraavana aamuna.

Sain viettää merkitykselliset kolme viimeistä päivää Amadeuksen kanssa. Hän oli alkuviikosta paremmassa kunnossa kuin koskaan. Hän lupautui vihdoin lähtemään kanssani yksityiselle lääkärille ja psykiatrille ja suunnittelimme hänen tulevaisuuttaan. Katsoimme elokuvia, juttelimme elämästä ja kuolemasta. Hän oli levollinen ja hauskaa seuraa. Kun hän lähti isän luokse keskiviikkona, nostin käteni ilmaan ja kysyin, että pitääkö sinun jo lähteä? Nämä olivat meidän viimeiset jäähyväiset. Hän eli vielä kolme päivää.

Valon sotureille annetaan usein diagnoseja. Amadeus sairastui kolmetoistavuotiaana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sitä ennen hänellä oli todettu autistisia piirteitä (asberger) ja lopullinen diagnoosi oli skitsoaffektiivinen häiriö. Omasta mielestään hänellä oli vaikea ADHD. Amadeus vietti sairaalassa suljetulla osastolla osan nuoruudestaan viiden vuoden ajan.

“Valon soturi — Wolfy G” on kirja pojastani, meidän selviytymistarinamme mielenterveyden valtameressä. Se on tarina erityislapsista, pakkohoidosta, lääkityksistä, valon sotureista. Se on myös tarina nuoresta räppäristä, jolla oli elämä ja ura edessä. Wolfy G:n lyriikka puhuu puolestaan. Kirjani tarkoitus on tuoda valoa syrjäytyneiden nuorten elämään ja avata miksi nuoret syrjäytyvät. Me Emme saaneet Amadeukselle apua julkiselta puolelta hänen viimeisenä vuotenaan. Meidät käännytettiin useampaan otteeseen eri päivystyksistä suuren hädän keskellä. Moni valon soturi kokee saman epätoivon ja on yksin isojen ongelmien kanssa.

Grafiti by CCi South Central LA