Näkemiin (Ronja Tammenpää, 2019)

Pelko on elämän pelkoa.

Minä pelkään pelätä, koska minä pelkään kuolla. Minä pelkään kuolla, koska minä pelkään elää. Jos en pelkää, olen tuskin elossa. Jos todella eläisin, kaikki olisi mahdollista. Jos todella pelkäisin, loisin elämän jota haluan elää.

Minä pelkään pelätä, koska minä pelkään tuntematonta. Jos en tiedä, mitä vain voi tapahtua. Jos mitä vain voi tapahtua, se voi olla juuri se mitä olen etsinyt. Jos löydän sen mitä olen etsinyt, mitä enää etsisin? Jos en enää etsisi, näkisin että kaikki on jo tässä.

Minä pelkään pelätä, koska minä pelkään luoda. Jos minä loisin, tulisin näkyväksi. Jos olisin näkyvä, olisin haavoittuva. Jos olisin haavoittuva, olisin vapaa. Jos olisin vapaa, minulla ei olisi enää syytä olla näkymätön.

Minä pelkään pelätä, koska minä pelkään muuttua. Kaikki kuitenkin muuttuu. Jos muutun, kuka minä enää olen? Mitä jos en ole enää kukaan? Mitä jos voin päättää kuka haluan olla? Maailma murenee jalkojeni alla, enkä voi kuin lentää.

Haluanko olla turvassa vai elossa? Haluanko tietää vai luoda? Haluanko pysyä vai kasvaa?

Entä sinä?