Teknologiariippumaton digiyhteiskunta

Digimaailman ihmeet ovat kumonneet — tai “disruptoineet” (engl. “disruption”) kuten myös sanotaan — vanhoja palveluita paremmilla. Kumouksen kiimassa innovaattoreiden jalka on tiukasti kasvun kaasupolkimella, niin kuin asiaan kilpailussa kuuluu. Siinä voi jäädä yhteiskunta jos toinenkin vahingossa jalkoihin. Teknologia etenee hurjaa vauhtia. Kaupallisilla innovaatioilla on vain taivas rajana. Kuinka tällaiset ketterät kumoukselliset uudistukset saisi käsiteltyä yhteiskunnassa kaikkia osapuolia kohtaan mahdollisimman reilulla tavalla jarruttamatta kehitystä?

Mielenkiinto yrityksen palvelua kohtaan on keskeinen menestystekijä. Yritykset jakavat ihmiset erilaisin kohderyhmiin kehittääkseen palveluitaan vaiheittain palanen kerrallaan. Kehitys perustuu markkinasta saatuun palautteeseen esimerkiksi suositun The Lean Start-Up mallin mukaan. Yritys suuntaa tuotteen aluksi pienen ryhmän koekäyttöön. Tämä on jo yrityksen markkina. Tuotteen käytöstä syntyy teknologian avulla palaute automaattisesti. Lisäksi käyttäjät antavat muuta palautetta spontaanisti ja pyydettäessä. Saatu palaute auttaa kehittämään teknistä tuotetta nopealla julkaisusyklillä yhä suuremmille ryhmille, aina massoille asti. Näin yritys vyöryttää kumousta yhäti kasvavalle markkinalle.

Markkinakehityksen sijaan tarkastelemme kumousta pöydän toiselta puolen yhteiskunnan näkökulmasta. Demokratiat ovat perinteisesti hyvin hidasliikkeisiä yhteiskuntia, joiden lainsäädännön kehityksellä ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä ketterän teknologiakehityksen perässä. Käännämme myöhemmin tässä kirjoituksessa hitauden yhteiskunnan hyödyksi.

Esimerkiksi Uber tuli, meni ja tekee tuloaan uudestaan. Bitcoina, tai yleisemmin kryptovaluuttaa, kehutaan uudeksi riippumattomaksi pankkijärjestelmäksi. Molempien uudistusten tavoitteena on olla kumouksellisia. Onko näiden hankkeiden takana kenties jopa vallankumouksellisia tavoitteita, joiden varalta yhteiskunnan pitäisi puolustautua? Vai pitäisikö yleisen kehityksen nimissä vain kutsua kaikki tulokkaat vain tervetulleiksi edistämään kulttuuriamme?

Tulokkaan epämääräisyys on suurin ongelma. Siinä on selvästi teknologiaa. Samoin liiketoimintaa, koska raha liikkuu, vaikka välillä vähän omituisesti epäsuoraan tai muuten uudella tavalla. Tulokasta ei oikein tunneta hyvin. Se pelottaa. Tulokas kuitenkin vain tulee, koska ihmiset alkavat käyttää vapaassa markkinassa sen palveluita. Miten meidän käy?

Tulokkaiden jäsentäminen

Yhteiskunnat ovat hiljalleen toipumassa shokista. Jotain pitäisi tehdä. Tulokkaat pitää oppia tuntemaan. Niistä on tunnistettavissa tiettyjä lainalaisuuksia, jotka voidaan mallintaa yhteiskunnan käsittelyä varten. Seuraavassa kaksi erilaista mallia tulokkaiden jäsentämiseksi.

Teknologiakeskeinen malli

Eräs ajatus uusien kumousten varalle on teknologiaosaamisen lisäämistä koko yhteiskuntaan ja siis myös valtakunnan politiikkaan. Jos vanhat poliitikot eivät opi, niin vaihdetaan uudet tilalle.

Teknologiat ovat pääsääntöisesti olleet sivussa muusta poliittisesta keskustelusta. Kun teknologia tuodaan poliitiselle areenalle, se tuo tullessaan lisäyksen keskusteltavien asioiden joukkoon. Astia on ennestään täynnä. Siihen mahtuu vakiomäärä keskustelua. Näin ollen teknologia-aiheiden pitää syrjäyttää muuta keskustelua pois mahtuakseen astiaan. Politiikan teknologistuminen syrjäyttäisi ihmisen sivuun keskiöstä. Tämä suunta voi joidenkin mielestä olla huolestuttavaa. Olisiko tuo askel sittenkään välttämätöntä?

Riskinä on myös poliittisten ideologioiden sotkeutuminen teknologiaan ja päinvastoin. Tämän ei ole ongelma tänään, mutta entäs huomenna? Teknologian juurtuminen poliittiseen kulttuurin tulisi jäädäkseen. Jos politikkaan syntyisi suurta suosiota saava uusi ideologia, niin tällaiselle vaalivoittajalle teknologian hyödyntäminen voisi olla houkutteleva väline. Seuraukset olisivat avaamattomat. Miksi altistaa teknologia poliittisen ohjauksen alaisuuteen? Onko se niin välttämätöntä?

Näiden kahden näkökulman perusteella teknologian politisoituminen olisi suomalaisille vähintään jonkin asteinen riski. Voisi olla hyvä, jos riski voitaisiin välttää jotenkin. Jos se olisi edes mitenkään vältettävissä.

Yhteiskuntakeskeinen malli

Toinen tulokulma perustuu ihmiskeskeiseen ajatteluun, missä politiikan tekemiseen ei tarvittaisi enempää teknologiaosaamista kuin ennenkään. Tässä ajatuksessa kyse on vain siitä, miten uudet kumoukselliset palvelut otetaan tarkasteluun. Tämän pitäisi riittää. Seuraavassa tutkitaan ajatuksen toimivuutta vaiheittain.

Yritys tuo markkinoille tuotteen, joka tarkastelua varten jaetaan osiin teknologia ja liiketoiminta. Kumouksellisen palvelun tarkastelun elementteinä ovat markkina, teknologia ja liiketoiminta. Näiden leikkauksessa on iso D, eli kumous, jonka olemusta tarkastellaan seuraavassa.

Yrityksen tehtävä on edistää tuotteen menestystä markkinoilla. Sillä ei ole kovin suurta motivaatiota pohtia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Varsinkin kun pohdittavia yhteiskuntia on monta erilaista. Luontaisista motiiveista johtuen yritys minimoi yhteiskunnallisen käsittelyn ja pyrkii maksimoimaan liiketoiminnan, jota varten yritys on lähtökohtaisesti perustettu. Sitä paitsi kilpaillussa markkinassa kaikki energia tulisi suunnata tuotteen ja liiketoiminnan edistämisen kilpailijoita vastaan. Hyvin harva yritys, jos yksikään, voi puolittaa tehonsa liiketoiminnan ja yhteiskunnan välillä ja samanaikaisesti vain tulla ja vallata markkinat. Mikään yritys ei ole niin ylivoimainen. Heidän pitäisi vain antaa ajaa täydellä teholla, kunhan noudattavat yhteiskunnan asettamia pelisääntöjä.

Yhteiskunnalla on tehtävänsä. Yhteiskunnan ei kuitenkaan tarvitse käsitellä tilannetta yrityksen tavalla, vaan kumouksellista vaikutusta on tarkasteltava juuri yhteiskunnan näkökulmasta. Näin ollen yhteiskunta suhteuttaakin teknologiaa ja liiketoimintaa markkinan sijaan yhteiskunnan kontekstissa, kuten seuraavassa kuvassa on esitetty.

Yhteiskunta on leikkaussuhteessa tuotteen teknologiaan ja liiketoimintaan. Millaisen kumouksen tuote aiheuttaa yhteiskuntaan?

Yhteiskunta voi kuitenkin tehdä päätöksen, missä se kieltäytyy käsittelemästä tuotteen kumouksellista vaikutusta. Ainakaan yhteiskunnan ongelmana. Seuraavassa yhteiskunta elementtinä nousee liiketoiminnan ja teknologian yläpuolelle.

Yhteiskunta ei ole enää kumouksen piirissä. Yhteiskunnan pitää kuitenkin tasapuolisuuden nimissä ottaa kantaa liiketoimintaan, koska se ottaa kantaa muuhunkin rahaliikenteeseen yhteiskunnassa. Näin yhteiskunta päättää puutua kumouksellisen tuotteen toimintaan, mutta vain sen liiketoimintaan.

Syntyneen asemonnin seurauksena yhteiskunnalle ei jää leikkausta teknologiaan. Yhteiskunnalla ei näin ollen ole tarvetta puuttua kumouksellisissakaan palveluissa käytettyihin vanhoihin tai moderneihin teknologioihin. Demokraattisen yhteiskunnan hitaus estäisi sitä pysymästä teknologian perässä. Miksi siis edes yrittäisi sellaista?

Pitäisikö yhteiskunnan perustaa kumouksellisten palveluiden käsittely teknologiakeskeiseen vai ihmiskeskeiseen ajatteluun? Tämä on täysin yhteiskunnan oma valinta. Helpommalla pääsee kun valitse ihmiskeskeisen ajattelun, jonka seurauksena yhteiskunta puutuu vain kumouksellisten palveluiden liiketoiminnan säätelyyn samalla tavalla kuten minkä tahansa muun liiketoiminnan sääntelyyn. Teknologian voi jättää asiantuntijoiden huoleksi.

Pohdintoja

Instituutioiden törmäys

Teknologiaorientoituneet äänet voivat kavahtaa jämähtämistä ihmiskeskeiseen ajatteluun johtuen syvästä kunnioituksesta teknologioita, Internetin periaatteita ja näiden avulla onnistuneita yrityksiä kohtaan. Upeita saavutuksiahan nuo yritykset ovat kieltämättä saaneet aikaiseksi, mutta millä tavalla ja hinnalla?

Ensinnäkin hyveeksi luokiteltu vapaa ja avoin Internet ovat kolikon toiselta puolen katsottuna mahtava takaovi ryöstöretkiä varten. Retkeilijöitä vastaan ei voi asettaa suljettua ja kontrolloitua mallia, koska se sotii myös omia periaatteita vastaan. Pirullinen ongelma. Hämmästyneet yhteiskunnat ovat yllätettyjä puun takaa. Yhteiskunnan vastaan asettumista ei välttämättä nähdä tai haluta katsoa ratkaisuksi, koska se sotii omaa pitkäaikaista mielipidettä vastaan. Keskustelu voi kestää pitkään.

Edelläkävijöiden nerokkuus

Yllätys on ajassa tullut hitaasti 30 vuotta kestäneen Internetin aikakaudella, mutta ihmiskunnan historiaan, johon ihmisen muuntumiskykyä pitää peilata, nähden kyse on todella nopeasta muutoksesta. Olemme vieläkin yllättyneitä, koska kilpailua ei ole osattu synnyttää. Olemme siis vielä ihmiskunnallisessa reaktiotilassa.

Hinta mikä Internetin laajennusvaiheen kehityksestä on yhteiskunnallisesti maksettu, on monopolististen asetelmien synty. Tämän seurauksena vauraus jakautumiseen hyvin epätasaisesti. Siksi, ei vain teknologisesti, mutta myös liiketoiminnallisesti katsottuna, edelläkävijät ovat menestyneet loistava ja ansaitsevat suurta kunnioitusta saavutuksillaan.

Edelläkävijät ovat saavuttaneet vaurautensa nerokkaalla ilmaisen lounaan liiketoimintamallilla. Tämä on kiinnostavalla tavalla linjassa avoimuuden liikkeen kanssa. Kyse on kuitenkin aivan eri asioista. Avoimuus on kontekstisidonnainen asia ja merkitykseltään aina tietynlainen. Siksi pitää aina määritellä mitä avoimuudella tarkoitetaan. Esimerkiksi avoimen lähdekoodin periaate ei haavoitu millään tavalla, vaikka kumoukselliset yritykset sopeutuisivat yhteiskunnan vaatimuksiin. Avoimuuden liikkeellä ratsastaminen on ollut taidetta! Pisteet myös siitä.

Ylivertainen monopolistinen asema

Erinomaiseksi liiketoimintaa ajatellen tekee myös se tosiasia, että samalla uusien yritysten kilpailuyrityksistä on tullut mahdotonta. Mikä tahansa aloittava yritys joutuu hintakilpailuun ilmaisten lounaiden kanssa. Tämän lisäksi ne joutuvat pitkään teknologiseen takamatkaan. He kohtaavat vain armottoman tappion. Yritys tarvitsisi tuloja palkkojen maksuun ja muiden kulujen peittämiseksi. Ei ole tuloja, joten tyhjästä on paha nyhjäistä. Yritys näivettyy pois.

Jos joku sattuisikin onnistumaan, ostetaan heidät ostetaan pois markkinoilta “kuleksimasta”. Perustajat voivat saada haluamansa ja hyvä niin. Kilpailu jää kuitenkin syntymättä. Vauraus keskistyy ja kasvaa mahdottoman etumatkan turvin. Villi vapaus on synnyttänyt edelläkävijöille epäreilun monopolistisen aseman markkinalle, jossa muiden on mahdotonta kilpailla. On luotava pelisäännöt!

Ongelma on globaali. Tilannetta voi kuvitella pitkillä lonkeroilla, jotka lähtevät yksisarvisen päämajasta ulottuen jokaiseen maahan, josta ne imevät rahaa. Nauttiessamme lonkeroiden tarjoamia ilmaisia digipalveluita, lonkerot juurtuvat huomaamatta yhä syvemmälle yhteiskuntaa. Pumppu käy ja raha virtaa letkut tötteröllä.

Kumoukselliset uutuudet

Eräs kumouksellisten läpimurron tekijöitä on epämääräisyyden säilyttäminen mahdollisimman pitkään samanaikaisesti, kun ihmiset alkavat yhä enenevässä määrin käyttämään uutta palvelua. Kriittisen massa ylityttyä kumous on jo tapahtunut. Paluuta ei enää ole. Yhteiskunta on tullut yllätetyksi.

Kumoustuotteiden jäsentämisen tarvitaan teknologia-asiantuntijoiden apua. He pystyvät kertomaan mikä on teknologiaa ja mikä liiketoimintaa. Esimerkiksi kryptovaluuttaa on jäsennetty liian nopeasti, sillä teknologiakin on tehty veronalaiseksi. Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki oikeasta toiminnasta:

Suositus yhteiskunnalle: jos kumoustuotetta ei pysty jäsentämään kunnolla, kannattaa uutuus käsitellä yhtenä pakettina, jolloin kaikki siihen liittyvät määritellä liiketoiminnaksi esimerkiksi verotusta varten. Tämä lisää motiivia kumoustuotteen omistajille avata tuote selkokielelle tavallisten ihmisten ymmärtämään muotoon ja saadaan selville mikä on teknologiaa ja mikä liiketoimintaa.

Yhteenveto

Teknologiariippumaton digiyhteiskunta syntyy ilman tarvetta nostaa teknologiaa päivän politiikkaan. Tarvitaan vain linjavalinta: yhteiskunta ei sopeudu digitalisaatioon, vaan digitalisaatio sopeutuu yhteiskuntaan. Politiikan keskiössä on ihminen — kansalainen, jonka hyvinvointia vaalitaan. Uudet palvelut saavat olla kumouksellisia, kunhan sopeutuvat ja käyttäytyvät yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan.