Oman edun tavoittelun ja härskiyden sietämätön keveys

“Kun poliitikot syyttelevät toisiaan, lietsovat kohuja toistensa ympärillä ja puhuvat ihmisistä asioiden sijaan, rapautetaan kansan luottamusta politiikkaan, instituutioihin ja koko yhteiskuntaan. Ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi, alkavat näyttää vihollisilta.” (http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232100-hurskastelun-sietamaton-keveys)

Itse en välttämättä näe poliitikkojen keskinäistä nahistelua niin merkittävänä syynä politiikan ja instituutioiden luottamuksen rapautumiselle. Syyt siihen ovat paljon syvemmällä ja ne alkavat kunnallispolitiikan ja virkamiestoiminnan tasolta. Tämän hetkinen järjestelmä suosii härskiyttä ja oman edun ajamista ennen muuta. Ja tätä tapahtuu kaikilla tasoilla ihan perusjutuista valtakunnan tasolle. Tästähän tuo MOT taannoin kertoi esim. kiinteistöpuolella täpahtuvasta säädöstä. Eikä kyse ole varsinaisesti tietoisesti tehdystä rikosoikeudellisesta korruptiosta vaan enemmänkin siitä, että toimitaan ihmiselle hyvin normaaliin tapaan: Edistetään niitä asioita, jotka ovat itselleen tai kavereille edullisia. Ja tästä syntyy hedelmällinen pohja sille, että ihmisten luottamus alkaa horjumaan: “Ei se ollutkaan niin rehtiä kuin uskoin”.

Demokratia alkaa rapautumaan siinä vaiheessa, kun härskiydestä ja oman edun ajamisesta tulee “business as usual” eikä siihen enää reagoida tai siihen jopa kannustetaan. Ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että näin on hyvää vauhtia tapahtumassa. Ja näyttäisi tapahtuvan keinoja kaihtamatta.

“A void of vision, leadership, direction to fix any of the existential threats of inequality, fragility, insecurity, at the global level inevitably means social discontent, decay, decline. Why be a part of societies and unions that step on your future?” — Umair Haque

https://medium.com/@umairh/the-beginning-of-the-end-of-the-world-1213c560c256#.5qi9rfil4

Ps. Umairilta löytyy paljon mielenkiintoisia ajatuksia, joita voi itse kukin märehtiä.