Joulujuhla ei ole joulukirkko

Samoin kuin kevään huomaa saapuneeksi jokavuotisesta suvivirsivouhotuksesta, ovat suomalaiseen joulunalusperinteeseen jo pitkään kuuluneet kiinteästi kiistat koulujen joulujuhlien uskonnollisuudesta.

Tämänvuotinen joulujuhlakeskustelu alkoi, kun Maaseudun Tulevaisuus perjantaina kertoi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen linjanneen kirkossa järjestettävät koulujen joulujuhlat laittomiksi. Kirkkohallituksen johtaja Petri Määttä kuvitteli apulaisoikeusasiamiehen kieltäneen joulukirkot ja tuomitsi linjauksen tuoreeltaan. Joulukirkkokielto nousi välittömästi kristittyjen uhatun uskonnonvapauden symboliksi, kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvan esitutkinnan rinnalle. Aina ennenkin on voitu pakottaa lapset koulusta kirkkoon, kunhan muutamille vastarannankiiskille on järjestetty koululla korvaavaa ohjelmaa. Millä oikeudella joku epäisänmaallinen asiamies katsoo voivansa kieltää suomalaisuuteen kiinteästi kuuluvan joulukirkon?

Vaan eihän se näin mennyt. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös puhuu aivan eri asiasta. Kyse ei ollut joulukirkosta vaan opetukseen kuuluvasta, kaikille oppilaille yhteisestä joulujuhlasta. Päätös on hyvin perusteltu ja mikä tärkeintä, siinä näkökulma on lapsessa, ei nurkkaan ahdistetussa luterilaisessa identiteetissämme.

Nyt käsitellyssä tapauksessa koulu on usean vuoden ajan järjestänyt joulujuhlan kirkossa. Joulujuhla on sisältänyt papin puheen, virsiä ja jouluevankeliumin. Koska ohjelma on myös rehtorin oman arvion mukaan “uskonnollisesti virittynyttä”, on hengellisen juhlan rinnalla tarjottu vaihtoehtoinen joulujuhla koululla.

Yhteiseen joulujuhlaan osallistui nelisensataa oppilasta vanhempineen, koululla vietettävään juhlaan oli ilmoittautunut kolme. Oppilaiden eriarvoisuus korostui siinäkin, että toisin kuin oikeaan joulujuhlaan, tähän vaihtoehtoiseen tilaisuuteen ei oppilaiden vanhempia kehdattu kutsua.

Kyse ei siis ollut koulukirkosta vaan siitä, että opetukseen kuuluvasta kaikille yhteisestä joulujuhlasta on tietoisesti tehty uskonnollinen tilaisuus ja näin suljettu osa oppilaista perheineen juhlan ulkopuolelle. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan joulujuhla kuuluu opetukseen ja on oppilaille yhteinen. Koulun järjestely loukkasi oppilaiden uskonnon- ja omantunnon vapautta sekä oikeutta osallistua yhdenvertaisesti koulun joulujuhlaan.

Koulukirkkoja ei ole kielletty eikä joulujuhlankaan keskeisin ongelma ollut kirkkotilassa. Kyse on siitä, että koulun yhteisten juhlien pitää olla kaikille aidosti yhteisiä. Koulun joulujuhla ei juhlista ensisijaisesti Jeesuksen syntymää vaan syyslukukauden päätöstä, joka kalenterissamme sattuu osumaan lähelle joulua. Uskontopaniikkiin ei siis ole syytä.

Apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä käy myös ilmi, että samassa koulussa oli pääsiäisenä viety oppilaat seurakunnan tarjoamalle pääsiäisvaellukselle. Koska pääsiäisvaellus on luonnollisesti uskonnollinen, oli koululla järjestetty vaihtoehtoista ohjelmaa niille, jotka eivät Jeesuksen kärsimyshistoriaan halunneet osallistua. He saivat pääsiäisvaelluksen ajan istua koululla ratkomassa pääsiäisaiheisia, mutta koulun ilmoituksen mukaan silti tunnustuksettomia matematiikan tehtäviä. Koulu koki vaihtoehtoisen ohjelman hyvinkin mielekkääksi, opettajan arvion mukaan oppilaat nimittäin “rakastivat matematiikkaa sekä resurssiopettajaamme”.

Koska lasten henkilökohtaiset mieltymykset eli heidän matematiikkaa kohtaan tuntemansa rakkauden määrä vaihtelee yksilöllisesti, laillisuusvalvoja ei tässä katsonut voivansa arvioida, olivatko matematiikan lisäopetus ja pääsiäisvaellus lapsen näkökulmasta samanarvoisia vaihtoehtoja. Me, koululaisten vanhemmat ja kenties vielä oman koulunkäyntimmekin muistavat aikuiset joudumme muodostamaan siitä mielipiteemme itse. Kovin vaikeaa se taida olla.

Keskustelu käy kuumana ja äänentaso on korviahuumaava. Vaikka vain osa väärinkäsityksistä on tahallisia, näyttää koululaisten joulujuhla jäävän pahasti kulttuurisodan jalkoihin. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.