Laskuvarjon osto-opas

Vastuuvapautuslauseke:
Keskustelu osaavan kalustohenkilön kanssa on aina hyvä ajatus. Tekstissä saattaa olla joko asia- tai päättely- tai mielipidevirheitä. Voit jättää tekstistä kommentteja/kysymyksiä/lisätietoja tuleville lukijoille ja kirjoittajalle joko alaosan kommentteihin tai johonkin kohtaan maalaamalla tekstiä ja klikkaamalla puhekuplaa.

Laskuvarjon hankkiminen tulee yleensä ajankohtaiseksi oppilasuran loppupuolella tai viimeistään siinä vaiheessa, kun lisenssi on kourassa.

Tämä artikkeli kertoo joitain — lähinnä kirjoittajan omia — näkemyksiä siitä, minkälainen prosessi laskuvarjon hankinta onkaan. Kirjoittamisen motivaatio tulee laiskuudesta: olen itse päässyt neuvomaan vuosittain useita oppilaita varjon hankinnassa ja saman tarinan kertominen useampaan kertaan vuodessa tuntuu joskus turhauttavalta, jatkossa voin vain linkata tähän postaukseen.

Päätöksiä, joita sinun tulee tehdä hankkimisprosessin aikana:

  • Budjetti, jonka haluat/pystyt sijoittamaan laskuvarjoosi
    Tämä voi rajata muita päätöksiä.
  • Uusi/käytetty
    Huom, voit ostaa osan komponenteista uutena, osan käytettyinä.
  • Valjaiden malli ja siihen mahdollisesti tulevat lisävarusteet
  • Päävarjon koko ja tyyppi
  • Varavarjon koko
  • Ja tärkeimpänä: väritys
    Laskuvarjourheilijat yleensä — jostain ihme syystä — ovat fiksautuneet johonkin tiettyyn väriin (neon-vihreä ja neon-keltainen, esimerkiksi) ja kaikki roippeet loistavat näppärästi omistajuuttaan kyseisellä värillä dropzonella :)

Mistä laskuvarjo ostetaan?

Laskuvarjon voi ostaa — tietenkin — laskuvarjokaupasta.

Suomessa laskuvarjoja myyvät:

Suomesta, laskuvarjokauppiaalta ostettuna laskuvarjon ostaminen on yleensä helpoin tie edetä. Saat koko prosessin ajaksi tueksi henkilön, joka varmasti osaa tarjota sinulle oikeanlaisen varjon ja mahdolliset jälkipyykitkin hoituvat näppärästi suomen kielellä.

Toki, mikäli haluat, voit käyttää myös kansainvälisiä laskuvarjokauppiaita.

Muutama niistä nostettuna:

Huomioi, että EU-alueen ulkopuolelta tilatessasi joudut maksamaan Suomeen tuotaessa tullit sekä arvonlisäverot. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että muuta ensin hinta (toimituskuluineen) USD->EUR (huom, googlehaku “1350 USD in EUR” toimii näppärimmin). Tämän jälkeen lisää siihen tulli 2.7% ja lopuksi vielä arvonlisävero 24%:
1350USD=1274EUR*1.027*1.24=1622EUR

Käytettyä laskuvarjoa ostaessa etsintä alkaa nykypäivänä yleensä Internetin keskustelupalstojen (lue: Facebookin) myyntiryhmistä.

Muutama tällä hetkellä hyvin toimiva kauppapaikka:

Ostaessasi käytettyä laskuvarjokampetta, mahdollisuus siihen, että sinua huijataan ei ole olematon, mutta mahdollinen silti. Vanha sanonta “Liian hyvä ollakseen totta” kannattaa pitää mielessä tässäkin tapauksessa.
Facebookista/muualta Internetistä ostaessa huolehdi perusjutuista: yleensä jos hyppääjä myy kampetta, hänellä on profiilissaan jotain hyppäämiseen liittyvää — vähintäänkin hyppääviä kavereita. Jos ei ole, kannattaa varautua erityiseen varovaisuuteen.

Kun kohdalle osuu tavara, jonka haluat ostaa, sovi ostajan kanssa molempia tyydyttävä toimitus- ja maksumetodi. PayPal on hyvä ja helppo maksutapa laskuvarjotavaraakin ostettaessa.

Kaupasta kannattaa tehdä molempien oikeusturvan takia kauppakirja, varsinkin arvokkaamman paketin omistajanvaihdoksessa. Varjokirjoihin merkitään yleensä laskuvarjon nykyisen omistajan nimi. Kannattaa myös pitää omien tavaroiden sarjanumeroita ylhäällä (muualla kuin kamakassissasi) mahdollisen varkaustilanteen varalta.

Varkaustilanteista sen verran, että lähtökohtaisesti laskuvarjokamoille ei kannata ottaa mitään erityistä vakuutusta. Ne eivät ainakaan oman tietämykseni perusteella kannata. Parempi on huolehtia siitä, että kamat pysyvät hallussasi. Yleensähän dropzonella kamat pysyvät tallessa, mutta siellä vaarallisilla ulkomailla kannattaa esimerkiksi miettiä kolmeen kertaan, että jättääkö kamoja koskaan autoon yksikseen (nimimerkillä Espanjassa 4 minuutin poistuminen autosta ja autosta ikkunat sisään ja kamat varkaiden haltuun).

Mitä laskuvarjo maksaa?

Laskuvarjokokonaisuus maksaa uutena noin 5000–8000€. Perushinnoittelu riippuu varjovalmistajasta, mutta kulloinkin voimassaolevilla valuuttakursseilla on tähän suuri vaikutus. Pääsääntöisesti Itä-Euroopasta tulee edullisempaa tavaraa kuin Pohjois-Amerikasta.

Varjon hinta koostuu karkeasti seuraavasti:

  • Valjaat: ~2000€
  • Päävarjo: ~2000€
  • Varavarjo: ~1000€
  • AAD: ~1200€
    Automatic Activation Device — varavarjon automaattilaukaisin

Käytettyjen hinta on sitten hieman monimutkaisempi laskutoimitus, mutta käydään se pääpiirteittäin silti läpi:

Valjaiden ja varavarjon maksimi-ikä on 20 vuotta, päävarjolla ei varsinaista maksimi-ikää ole (pl. koulutuskäyttö), AAD vanhenee 12–20 vuodessa.

Mikäli laskuvarjoa ei käytettäisi ollenkaan, olisi käyrä tässä teoreettisessa tilanteessa täysin lineaarinen siten, että 10 vuoden iässä varjon arvo olisi 50% uuden arvosta. Cypresin hinnan laskemiseen on oma työkalunsa.

Kuitenkin — ja hyvä niin — varjoja käytetään ja tästä syystä käyrä on käytännössä hieman eri näköinen:

Käytetyn laskuvarjon hintataulukko © Simo Sainio, Parasale Oy

Esimerkkitilanteessa siis 10 vuotta vanhan varjon arvo olisi arvioituna noin 33% uuden arvosta. 14 vuoden kohdalla tapahtuva käyrän muutos johtuu siitä, että laskuvarjokalusto muuttuu vuoden välein tapahtuvalle huolto- ja tarkastusjaksolle (aiemmin kahden vuoden välein).

Voit siis tämän taulukon perusteella hahmotella sitä hintaa, joka käytetylle varjolle tulisi. Toteutuvaan hintaan vaikuttaa varjon kunto, hyppymäärä, mahdolliset korjaustarpeet ja luonnollisesti ostajan ja myyjän hintamielikuvat. Mikäli varjo on ollut normaalissa käytössä (tarkoittaa käytännössä sitä, että kalustoon on tehty normaalit huollot ja sillä on hypätty normaalit ~100 hyppyä vuodessa), voidaan arvo katsoa aika tarkkaan taulukosta. Erikoistapauksissa hintamielikuvat saattavat olla esimerkiksi myyjän puolelta liian korkeita: 8 vuotta sitten ostetut kamat, joilla on hypätty ensimmäisenä vuonna 80 hyppyä, jonka jälkeen ovat pölyttyneet kaapissa, eivät ole enää uuden hintaiset. Laskuvarjokaluston hinta laskee vuosittain vähintään ~300€, käytettiin kalustoa tai ei. Tinkiä siis voi, mikäli pystyt esittämään sille hyvät perusteet.

Markkinoilla on olemassa ns. peruskalustoa (tähän lasketaan kaikki yleisesti käytetyt varjokalustot) ja tämän lisäksi löytyy myös hieman eksoottisempaa kalustoa. Mikäli päädyt hankkimaan hieman mainstreamistä erottuvaa kalustoa, huolehdi siitä, että kalustoa voi käyttää ja huoltaa siellä, missä sitä haluat käytettävän ja huollettavan. Huolehdi myös aina siitä, että varjokalustossa on kaikki ne lisälaitteet (joko valmiina tai asennettavissa), jotka on vaadittuja sinun lisenssiluokallesi.

Laskuvarjo

Laskuvarjokokonaisuus koostuu siis neljästä pääkomponentista:

  • Valjaat
  • Päävarjo
  • Varavarjo
  • AAD

Laskuvarjotoimikunta ylläpitää luetteloa, jossa on listattuna hyppykäyttöön soveltuvia komponentteja. Osa rajoituksista koskee vain koulutuskäyttöä, osa alle 200 hyppyä hypänneitä.

Käymme seuraavaksi läpi jokaisen osan omat kommervenkit pintapuolisesti.

Valjaat

Valjaat, joskus aikanaan myös valjas-reppu-yhdistelmäksi kutsutut, ovat olennaisin osa tulevassa laskuvarjokokonaisuudessasi. Valjaisiin kuuluu varsinaisten valjaiden lisäksi apuvarjo (tatti, pilot chute), yhdyspunos (bridle), sisäpussi (podi — huom. ei body) ja viilekkeet (kantohihnat). Useimmissa valjaissa on myös koukkupuukolle oma paikkansa. Mikäli valjaissa ei ole paikkaa koukkupuukolle, voi koukkupuukkoa pitää esimerkiksi rintahihnassa. Huolehdi siitä, että tiedät aina missä koukkupuukkosi on.

Valjaiden tulee sopia päällesi lähes täydellisesti. Oppilasvaljaathan ovat säädettäviä, one-size-fits-no-one-perfectly -tyyppisiä. Lisenssihyppääjien valjaat sopivat yleensä ±10cm ja ±10kg toleranssilla. Tämä sääntö on vain suuntaa-antava, asiaan vaikuttaa myös mm. selän pituus ja torson mittasuhteet.

Mikäli olet ostamassa uusia valjaita, laskuvarjokauppiaasi tai hänen paikallinen agenttinsa ottaa sinusta noin 50 eri mittaa ja valjaat valmistetaan juuri sinua varten juuri sinun valitsemallasi värityksellä. Huomioi, että uusien, mittatilaustyönä tehtävien valjaiden toimitusaika on jotain välillä 10–40 viikkoa.

Mikäli olet ostamassa käytettyjä valjaita, huolehdi muutamasta seikasta:

  • Sopivuus päällesi
    Ainoa tapa testata tämä on kokeilla valjaita päälle — hyppyvaatetuksessa. Valjaiden pitää tuntua napakoilta siten, että yletyt helposti kahvoille ja pituusmitan perusidea on se, lantiorenkaan sisältä pitäisi löytyä suoliluusi yläkohta. Todellinen sopivuusmittaus tapahtuu kalustohenkilön kanssa siten, että sinut laitetaan roikkumaan valjaista kattoon ja tarkistetaan sopivuus.
  • “Freefly-friendly”
    Jotkut hieman eksoottisemmat ja yleensä vanhat valjaat (esim Jumpshack Racer) saattavat olla sopivia ainoastaan mahallaan lentämiseen, koska esimerkiksi niiden päävarjon sulkemismekanismi paljastaa yhdyspunoksen ilmavirralle.
  • RSL / MARD
    Jompi kumpi näistä on pakollinen A- ja B-lisenssiläisillä.
    RSL: Varavarjon pakkolaukaisuhihna (Reserve Static Line), joka vetää päävarjon irtipäästön jälkeen varavarjon pinnin ulos automaattisesti
    MARD: Main-Assisted Reserve Deployment, eli kauppanimiltään Skyhook (Vector ja muutama muu) / Reserve Boost (Wings) / DRD (SWS), joka vetää suoraan varavarjon ulos irtoavan päävarjon avustamana.
    Laitteita on mahdollista asentaa myös jälkikäteen (useimpiin valjaisiin), mutta helpoimmalla pääset, jos ne ovat jo valmiina valjaissa.
  • AAD-valmius
    Muutamia valjaita on vielä markkinoilla, joissa ei ole AAD-valmiutta eli paikkaa/kaapelointimahdollisuuksia AAD:lle. Tämäkin on mahdollista teettää jälkikäteen (useimpiin valjaisiin), mutta taas helpoimmalla pääset jos tämä on valmiina valjaissa.
  • Päävarjon repun koko
    Valjaat tehdään aina jollekin tietylle varjokoolle. Yleensä valjaisiin mahtuu aina yhtä kokoa isompi ja pienempi päävarjo (esimerkiksi valjaisiin, jotka on tehty 135sqft päävarjolle, sopii 120sqft ja 150sqft). Päävarjon sopivuuden saat pääsääntöisesti tarkistettua valjaiden mallin/sarjanumeron perusteella suoraan valmistajalta.

Näiden perusominaisuuksien lisäksi valjaihin saa monia eri optioita. Pääsääntöisesti optioissa esiintyy seuraavia termejä:

  • Stainless steel
    Ruostumattomasta teräksestä valmistetut metalliosat. Eivät ruostu ja kiiltävät.
  • Cut in laterals
    Hieman erilainen leikkaus repun alaosassa: kun normaalisti lantiorenkaaseen lähtevät hihnat repun alaosan reunoista, cut-in-lateralissa ne lähtevät lähempää repun keskiosaa, jolloin ne tukevat paremmin reppua alaosasta. Esimerkkikuvat SWS:n sivuilla.
  • Spacer foam
    Hieman paksummat jalkahihnojen/selän pehmusteet. Mukavuustekijä.

Valjasmalleja löytyy seuraavasti (suluissa valmistajayrityksen nimi):

  • Wings (Sunrise Rigging International)
    Hyvin yleinen valjas Suomessa. Valmistetaan Floridassa, omistaja suomalainen.
  • Vector / Micron (United Parachute Technologies)
    Yleinen Suomessa. Jenkkivalmistaja.
  • Mirage (Mirage Systems)
    Myöskin hyvin yleinen Suomessa. Jenkeistä tämäkin.
  • SWS Fire (SkyWideSystems)
    Sangen uusi tulokas Suomen markkinoille, ukrainalainen valmistaja.
  • Javelin (Sun Path Products)
    Jenkkivalmistaja tämäkin.

Päävarjo

Päävarjon (-kuvun) olennaisin valinta perustuu varjon pinta-alaan eli kokoon. Olennaisin lukema — joka ei tosin kerro vielä kaikkea — on siipikuorma (wing load), joka lasketaan jakamalla exit-painosi (lbs eli paunoina) jaettuna kuvun koolla (sqft eli neliöjalkoina). Tästä saatu siipikuormaluku on yksinkertaistettuna luettavissa seuraavasti: mitä isompi siipikuormaluku — sitä pienempi varjo sinun painollesi.

Exit-painosi on siis se paino, joka koneesta poistuu. Siihen lukeutuu oman elopainosi lisäksi laskuvarjotavaroidesi (varjo, kypärä, korkeusmittari, suitti jne) paino. Laskennallisena kamapainona voit käyttää jotain lukemaa välillä 10–15kg.

Siipikuormat — tai paremminkin varjotyypit, jotka toimivat parhaiten näissä siipikuormissa — jakautuvat karkeasti seuraavasti:

  • 0.5–1.0: Oppilasvarjot (Navigator, Commodore jne)
  • 0.9–1.5: Perusvarjot (Sabre2, Spectre, Magellan, Skipper jne)
  • 1.5–2.0: Hieman edistyneemmille tarkoitetut varjot (Katana, Crossfire2, Odyssey)
  • 2.0 ja yli: Suhinakuvut, eli Canopy Pilotingiin (swooppaamiseen) erityisesti valmistetut ristikkotuetut varjot

Mikäli siipikuorman päässä laskeminen ontuu, voit hieman huijata ja laskea siipikuormasi helposti Kaspars Sprogisin (thanks for creating that!) tekemällä siipikuormalaskurilla:

Esimerkki: 90 kiloinen hyppääjä, 12 kiloa painavat kamat ja tavoitteena 1.1 siipikuorma, lopputuloksena vähintään 205sqft kokoinen varjo

Laske siis ensin valitsemallasi siipikuormalaskurilla koko, jonka kokoinen varjo vastaa painoasi ja kokemustasi.

Laskuvarjotoimikunnan ohjeistuksen mukaan tuoreille hyppääjille (jatkokoulutusluokka, A-lisenssi) suositellaan maksimissaan 1.1 siipikuormaa, tiukka rajoitus on lukemassa 1.34.

Siipikuorma ei kuitenkaan ole yksiselitteinen sen johdosta, että esimerkiksi henkilö A:n hypätessä 110kg exit-painolla ja 1.1 siipikuormalla kuvun kooksi tulee noin 220sqft. Henkilö B 60kg exit-painolla samalla siipikuormalla löytää päänsä päältä 120sqft kokoisen varjon. Näiden varjojen mittakaavaero (punosten pituus, kankaan määrä jne) on sen verran iso, että pelkkään siipikuormaan ei voida tuijottaa.

Lue myös: Sopivankokoisen pääkuvun valitsemisesta (Laskuvarjotoimikunta).

Vaikkakin saattaa aluksi tuntua, että on parasta ottaa kaikista pienin koko mikä vain on mahdollista (ja saattaapa olla, että sinulle lausutaan lausahdus “kannattaa ottaa se pienin mahdollinen, koska muuten joutuu vaihtamaan heti”), kannattaa uhrata ajatus myös sille, että ainakin allekirjoittanelle tulee vuosittain tapauksia vastaan, että tuore lisenssihyppääjä lopettaa hyppäämisen sen takia, koska pelkää laskeutumisia omalla varjollaan (harvoin tätä tosin kerrotaan tässä muodossa ulospäin).

Päävarjo on mahdollista vaihtaa pienempään siinä vaiheessa kun laskeutumiset alkavat olla peruskauraa — ja vaihtaa voi toki myös isompaan. On paljon siistimpää laskeutua vähän isommalla kuvulla nätisti kuin kyntäen pienellä.

Huomioitavaa on myös sekin, että korkeampi siipikuorma ei vaikuta pelkästään laskeutumisiin: kun varjon alla on enemmän painoa, vajaatoiminnot ovat härskimpiä, kupu vajoaa käännöksissä enemmän ja muutoinkin kupu on herkempi siirtymään labiiliin tilaan.

Mainitsin alussa laskuvarjokamojen värityksestä. Vaikka mainitsin siinä yhteydessä asian lähinnä pilke silmäkulmassa, päävarjon suhteen kannattaa valita (varsinkin siis uutta hankkiessa) mahdollisimman kirkkaalla värityksellä oleva päävarjo. On sinun — ja hyppääjäkaveriesi — etu, että sinut nähdään varjon varassa ja mahdollisessa kuvun irtipäästötilanteessa varjon etsiminen rämeiköstä helpottuu kun värinä ei ole maastokuvioinen camo.

Päävarjoja on hirvittävä määrä hirvittävän monelta eri valmistajalta.

Ehkäpä suurin ero päävarjoissa (kun puhutaan tuoreen lisenssihyppääjän varjosta) on tunnelimäärä. 7-tunnelisten varjojen ominaisluonne on huomattavasti rauhallisempi kuin 9-tunnelisten.

Yleisimmät (taasen Suomessa käytössä olevat) päävarjot ovat:

  • Performance Designs Sabre2
    Lähes kulttiaseman saavuttanut yleisvarjo, 9-tunnelinen erittäin mainio perusvarjo. Jenkkivalmistaja. Huomaa, että Sabre ja Sabre2 ovat nimen samankaltaisuudesta huolimatta ihan eri varjoja.
  • Performance Designs Storm
    7-tunnelinen perusvarjo, korvannut käytännössä Spectren. Suosittu mm. mekkohyppääjien keskuudessa.
  • Performance Designs Spectre
    7-tunnelinen varjo, rauhallinen mutta silti erittäin kiva varjo. Löytyy lähinnä käytettynä.
  • Skylark Magellan
    9-tunnelinen perusvarjo Ukrainasta
  • Skylark Skipper
    7-tunnelinen perusvarjo Ukrainasta
  • Icarus Safire 2
    9-tunnelinen perusvarjo Uudesta-Seelannista (tai Espanjasta)
  • Aerodyne Pilot
    9-tunnelinen perusvarjo Ameriikasta.
Käytettyä päävarjoa ostaessasi huomioi, että päävarjoon tulee vaihtaa punokset 300–500 hypyn välein*. Mikäli punoksia ei ole vaihdettu, muuttuu varjon trimmi siten, että se ei enää lennä niinkuin on suunniteltu (kantopunokset kutistuvat mm. sliderin purjerenkaiden lämpövaikutuksesta). Uusien punosten hinta on 300–500€ asennettuna.
* Punosten vaihtoväli riippuu hyvin pitkälti punostyypistä. Käytetyin punostyyppi tuoreiden lisenssihyppääjien varjossa lienee Microline (Spectra). Mikäli asia kiinnostaa enemmän, varjovalmistaja Performance Designs on tehnyt eri punostyypeistä mainiot esittelyvideot, löydät ne Youtubesta.

Varavarjo

Varavarjo on yleensä valjaiden semi-kiinteä osa. Tämä siitä syystä, että valjaiden ja varavarjon huoltojaksot on yleensä näppärintä pitää synkronoituina. Tarkoittaa myös yleensä sitä, että valjaat ja varavarjo kannattaa ostaa samassa paketissa.

Varavarjossa tulisi pääsääntöisesti olla siipikuorma samaa luokkaa kuin päävarjossakin. Tästä voidaan (IMHO) poiketa hieman, koska varavarjot ovat rakenteeltaan (yleensä 7-tunnelisia) ja kankaaltaan huomattavasti nollakankaisia päävarjoja rauhallisempia.

Nollakankaisuus (zero porosity) tarkoittaa sitä, että kangas ei päästä läpi ollenkaan ilmaa. Yleensä päävarjot ovat täysin tätä kangasta. Varavarjoissa käytetään F-111 -kangasta, joka taas on läpihengittävää.

Varavarjon valintaa ei helpota se, että varavarjovalmistajien ilmoittamat koot eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi PD:n Optimum 113 todellinen koko on 123 sqft ja toisaalta Techno 128 on pienempi kuin Optimum 113.

Itse kuitenkin olen miettinyt varavarjon valintaa seuraavan skenaarion kautta: mataliin (syystä tai toisesta) mennyt avaus, kierteitä niskaan saakka ja ukko kehällä, (syystä tai toisesta) hitaasti tehdyt varavarjotoimenpiteet, varavarjossa kierteitä ja kirsikkana kakussa ainoana laskeutumispaikkavaihtoehtona hakkuuaukea. Itse ainakin haluaisin, että pään päällä olisi tässä tilanteessa mahdollisimman (iso ja) rauhallisesti käyttäytyvä varavarjo.

Varavarjon valinnassa kannattaa ehdottomasti konsultoida osaavaa kalustohenkilöä. Todellisuus kuitenkin taitaa olla usein se, että varsinkin käytettyä ostettaessa otetaan se, mikä siellä päällesopivissa valjaissa sisällä on. Tämä on toisaalta pääsääntöisesti ihan oikea valinta, kunhan sen koko on riittävä.

AAD

Tämän — varavarjon automaattilaukaisimen (Automatic Activation Device) — tehtävä on aukaista varavarjo automaattisesti ~300m korkeudessa, mikäli olet vielä vapaapudotuksessa.

Suomessa käytetään kolmea eri AAD:tä:

  • FXC-12000
    Käytössä lähinnä oppilasvarusteissa. Harvemmin (lue: ei ikinä) käytössä lisenssihyppääjien varjoissa.
  • Cypres 2
    Markkinajohtaja. Huomioitava, että tätä löytyy neljää eri versiota/toimintatilaa: Student, Expert, Speed ja Tandem. Kaikissa näissä on eri laukaisuparametrit (nopeus/korkeus). Mikäli olet lisenssihyppääjä, Expert-malli on sinulle oikea. Jos hyppäät (tosi paljon) nopeammilla kuvuilla, Speed on valintasi. Oppilaille ja tandemvarjoille sitten omat.
    Toimintatilan vaihtaminen vaatii useimpiin malleihin käyttämisen tehtaalla, mutta nykyään saa myös Changeable MODE -mallin, jossa toimintatilaa voi vaihtaa itse.
    Cypresin (huom, ei Cypress) käyttöikä on 12,5 vuotta ja se tulee käyttää noin neljän vuoden välien tehtaalla tarkistettavana. Vanhentuneesta laitteesta saa elinkaarensa päätyttyä n. 100€ alennuksen ostettaessa uutta. Hinta määräytyy lähes lineaarisesti (nelivuotishuolto maksaa aina n. 200€, siitä tulee käyrään jonkintyyppinen poikkeama) siten, että uutena laitteen hinta on n. 1200€ ja 12,5 vuoden ikäisenä 100€. Laitteen hinnoittelua kannattanee ajatella siten, että laite maksaa n. 150€/vuosi.
  • Vigil 2
    Hieman Cypresin näköinen, mutta toimintalogiikaltaan kuitenkin erilainen AAD. Verrattain harvinainen, mutta käytetään jonkin verran Suomessakin. Laite on (tehdas-)huoltovapaa, maksimi käyttöikä 20 vuotta. Hinta n. 1300€.
Joku voisi kysyä, että miksi ostaa 12,5 vuotta kestävä Cypres kun samaan hintaan saa tehdashuoltovapaan Vigilin?
Cypresillä on hirvittävän hyvä track record toimintavarmuudestaan. Vigilillä huonompi. Siitä huolimatta Vigilkin on täysin hyväksytty laite käyttöön Suomessa ja maailmalla. Osan — myös kirjoittajan — mielestä tuo tiettyä luotettavuutta laitteeseen, kun se on neljän vuoden välein todettu asiantuntevan tehtaan toimesta edelleen täysin toimintakykyiseksi.

Muut tarvikkeet

Laskuvarjo selässä pääsee hyppäämään, mutta tämän lisäksi tarvitaan jonkin verran muitakin roippeita.

Korkeusmittari

Korkeuden tarkkailu on vapaapudotuksen tärkein tehtävä. Korkeusmittareita on useampaakin eri sorttia, jakautuen mekaanisiin ja digitaalisiin — jotka jakautuvat vielä visuaalisesti joko mittarinäyttöisiin taikka digitaalisiin numeronäyttöisiin.

Aiemmin ohjeiden mukaan sinulle (tuoreena hyppääjänä) sallittiin ensisijaiseksi mittariksi ainoastaan mittarinäyttöinen korkeusmittari. Tätä kuitenkin muutettiin vuonna 2017 määräyksissä siten, että se sallitaan A-lisenssistä lähtien.
Kuitenkin, visuaaliseen korkeusmittariin olet oppilasaikanasi totuttautunut ja se on ehdottomasti käytettävyydeltään helpoin — ainakin alkuvaiheessa. Edetessäsi pidemmälle hyppyurallasi, saatat päätyä havaitsemaan, että digitaalisella numeronäytöllä varustettu mittari tukee parhaiten sitä hyppylajia, jota tykkäät eniten harrastaa. Käytännössä tarkkoja korkeuksia (<10 metrin tarkkuus) tarvitaan pääosin swooppaamisessa. Muissa lajeissa harvemmin.

Mekaanisia mittareita on hyvin montaa eri mallia, hinta näillä on n. 150–200€ uutena. Käytettynä hinnat n. 70–120€. Mekaanisissa mittareissa ei hirvittävän suuria eroja mielestäni ole, valitse sellainen joka miellyttää silmää ja lompakkoa. Ulkomailta ostaessasi huomioi, että jossain kehitysmaissa korkeudet mitataan jalkoina.

Digitaalisissa mittareissa valinnanvaraa on huomattavasti enemmän. Muutamia mainitakseni:

  • L&B Altitrack
    Digitaalinen mittari, jossa kuitenkin analoginen visuaalinen näyttö. Tallentaa hypyistä dataa. Hinta karvan alle 400€.
  • L&B Viso
    Digitaalinen mittari, jossa digitaalinen numeronäyttö. Tallentaa hypyistä dataa. Hinta jotain alle 300€.
  • Altimaster N3 (Neptune)
    Digitaalinen mittari, jossa digitaalinen numeronäyttö. Tallentaa hypyistä dataa. Itse olen pitänyt tämän käyttöliittymästä (muistuttaa vanhaa kunnon Nokian puhelinta). Toimi myös äänikorkeusmittarina ja latautuu USB-liitännän kautta. Hinta karvan alle 400€.

Äänikorkeusmittari

Visuaalisen korkeusmittarin lisäksi useimpien hyppääjien korvassa — tai korvissa — piippaa äänikorkeusmittari. Sen käyttö on erittäin suositeltavaa.

Äänikorkeusmittareiden tärkein tehtävä on piipata niissä korkeuksissa, joihin ne on asetettu piippaamaan. Yleensä piippareissa on kolme vapaapudotuskorkeutta, joissa se saadaan piippaamaan eri äänillä:

  • Purkukorkeus (asetetaan yleensä n. 1500m korkeuteen)
  • Avauskorkeus (asetetaan yleensä n. 1100m korkeuteen)
  • Varavarjotoimenpidekorkeus (asetetaan yleensä n. 650m korkeuteen)
    Kuolemankääkäksikin kutsuttu

Näiden lisäksi äänikorkeusmittareissa saattaa olla myös piipat kuvun varassa lentelyyn (swooppipiipat).

Yleisimmät äänikorkeusmittarit ovat L&B (Larsen&Brusgaard) valmistamia. Tässä kohtaa muuten pitää todeta erityismaininta ko. yrityksen asiakaspalvelusta. Se on nimittäin ihan huikeeta.

Heidän perusmallit ovat seuraavat:

  • Solo
    Peruspiippa, kolme vapaapudotuspiippaa
  • Optima
    Luxuspiippa, kolmen vapaapudotuspiipan lisäksi kolme swooppipiippaa
  • Protrack
    Kolmen vapaapudotuspiipan lisäksi tallentaa hypyistä dataa.

Hyppypuku - suitti

Vaikka hyppypuku ei aluksi tunnu siltä, että se olisi oleellinen laskuvarjourheiluvaruste, niin allekirjoittaneen mielestä se on yksi tärkeimmistä mukavuustekijöistä.

Laskuvarjohaalarit jakautuvat perusmallisina kahteen eri kategoriaan:

  • Free-suitit
    Ihonmyötäiset haalarit, tarkoitettu free-lentämiseen, soveltuvat sinänsä kaikkeen hyppäämiseen.
  • FS-suitit
    Jalkabuuteilla ja gripeillä varustetut haalarit, jotka ovat olennaisia flätsihyppäämisessä

Näiden lisäksi on omia suitteja mm. swooppaamiseen ja vaikkapa taitohyppäämiseen (se on se laji, jossa tehdään voltteja ja käännöksiä mahdollisimman nopeasti lateksiasussa). Ne ovat kuitenkin hyvinkin erikoistapauksia.

Valitse sellainen suittimalli, joka soveltuu siihen, mitä haluat hypätä. Toki voit ostaa useammankin suitin eri käyttötarkoituksiin.

Huomioi suittia ostaessasi mahdollinen soveltuvuus tunnelilentämiseen. Suittidiilerisi osaa auttaa tämän asian kanssa. Suitit, jotka on tehty ainoastaan tunnelilentämiseen, ovat yleensä paksumpaa kangasta (parempi kestävyys) ja hieman tiukempia päällä (lue: epämukavampia valjaiden kanssa). Mikäli lennät tunnelissa paljon, kannattaa harkita erillistä suittia ainoastaan tunnelikäyttöön.

Suitteja valmistavat useat valmistajat ympäri maailman. Suomessa ei tietääkseni ole yhtään suittivalmistajaa, mutta usean maailmalla vaikuttavan suittivalmistajan jälleenmyyjiä ja agentteja täältä kyllä löytyy. Huomaa, että agentti yleensä hoitaa vain kommunikoinnin ja mittojen ottamisen valmistajalle ja varsinainen kauppa syntyy suoraan sinun ja valmistajan välille. Jälleenmyyjä taas vastaa jopa ihan juridisesti kaupan kulusta. Historiassa on tapauksia, että suitin toimituksessa ei ole kaikki mennyt ihan täydellisesti. Niissä tilanteissa saattaa arvostaa reklamaatioiden hoitolaatua.

Lähestulkoon kaikki suitit tehdään mittatilaustyönä ja toimitusajat ovat ~10 viikkoa. Mittojen ottaminen on taitolaji, älä yritä tehdä sitä ainakaan yksin. Mittaussessio kanssahyppääjien kanssa voi olla ihan kivakin tapahtuma.

Valmistajia (Suomessa jonkin verran eteen tulleita) löytyy ainakin seuraavasti:

  • Tonfly
    Slovakialainen laadukas suittivalmistaja. Keskittynyt tietääkseni free-suitteihin.
  • Sonic Flywear
    Espanjalainen suittivalmistaja.
  • Skylark
    Laadukas, mutta edullinen ukrainalainen valmistaja.
  • Vertical Suits
    Kanadalainen suittivalmistaja.
  • Boogie Man
    Ranskalainen suittivalmistaja.
  • Parasport
    Italialainen, lähinnä FS-suitteihin keskittynyt valmistaja.
  • Intrudair
    Unkarilainen suittivalmistaja.

Ja niin. Mainitsemisen arvoinen on ehkä myös Pakistanissa toimiva suittivalmistaja (tämän hetkistä tehtaan nimeä en saanut selville). Jos haluaa todella halpaa, niin katse kannattaa suunnata sinne. Muita — yleensä hyppääjien arvostamia — parametrejä niissä suiteissa ei kuitenkaan ole.

Kypärä

Kypärät taas jakautuvat kahteen eri kategoriaan:

  • Integraalit (Full Face)
  • Avokypärät (Open Face)

Näiden lisäksi toki on vielä huuvia, mutta niitä käyttävät lähinnä tarkkuushyppääjät ja tandem-matkustajat.

Tämän hetken trendikkäin must-have kypärä on ehdottomasti Cookie G3.

Cookie G3

Sen kanssa varustukseen kuuluu myös ehdottomasti Ray-Ban Wayfarerit tai vastaavat.

Ja takaisin asiaan.

Integraalithan ovat hyviä sen osalta, että ei tarvitse hyppylaseja ja siinä on hyvä suoja mukana valmiina leualle. Integraalit ovat oivallisia (ja lähes pakollisia) tunnelilentämiseen.

Integraalien kanssa hypätessä on myös huomioitava — suomalaisissa oloissa — visiirin jäätyminen. Talvipakkasella (tai sillä normaalilla suomalaisella kesäkelilläkin joskus) hypätessä visiiri saattaa huurtua/jäätyä ja visiirin avaaminen ei välttämättä onnistu hetkessä (paksuilla hanskoilla). Kylmällä kelillä kannattaa myös kaksi kertaa miettiä, kannattaako sinne alle jättää myös ne Ray-Banit, jolloin saatat löytää itsesi tilanteesta, jossa et saa visiiriä auki ja jos ja kun sen saat auki, pääset huomaamaan senkin, että aurinkolasit voivat jäätyä. Se on viileetä se.

Integraalien “huonona” puolena on (tai ainakin oli, kiitos Grellfabin) huono kameran kiinnitettävyys. Sekin kuitenkin on hoidettavissa vähintäänkin tyydyttävästi hyvällä suunnittelulla/asennuksella/asenteella, mutta muista edelleen 200 hypyn raja kameran kanssa hyppäämiseen. Huomionarvoista myös se, että useimmissa (ainakin mainostekstien mukaan esim. Bonehead AEROssa sellainen on) integraaleissa ei ole mahdollisuutta kypärän irtipäästöön, joskin jossain kameratelineissä on oma irtipäästömahdollisuutensa.

Kypärämerkkejä löytyy markkinoilta useita. Oli kypärä sitten integraali tai avo, niin jos kypärä sopii päähäsi, ulkonäkö miellyttää ja se tuntuu hyvältä myös hinnoittelultaan, osta se.

Siinä vaiheessa kun olet kiinnittämässä kameraa kypärääsi, joudut ottamaan huomioon hieman erityyppisiä asioita (mm. irtipäästöt, kameran snag-free kiinnitys jne). Se on kuitenkin tämän kirjoituksen fokuksen ulkopuolella.

Suojalasit eli googelit

Mikäli hyppäät avokypärällä, googelit ovat pakolliset. Sinulla tulee olla vähintäänkin yhdet kirkkaat googelit. Mikäli käytät piilolinssejä, testaa useampia googelimalleja siten, että piilarisi pysyvät silmissä hypyn aikana kaikissa asennoissa.

Itse olen tykästynyt Flex-Z -goggleseihin, jotka ovat ainakin kestävyydessään huomattavasti parempia kuin kovasta muovista valmistetut. Saa eri väreissä ja kooissa.

Suojakäsineet eli hanskat

Laskuvarjokaupoissa myydään laskuvarjohansikkaita. Hinta about 35€/pari ja kestävyys vähän lyhyehkö.
Itse olen todennut parhaimmaksi käyttää ihan perus työhanskoja. Ne kestävät hyvin, niitä löytyy kaikissa väreissä, malleissa jne lähimmästä automarketista. Erityisesti olen tykästynyt Guiden malleihin. Hinta alle kympin pari. Kannattaa kuitenkin välttää hanskoja, joissa on velcrolla toimivat läpät. Velcro harvoin on pitkäikäinen ja siihen saa jäämään kiinni myös epätoivottavia asioita (kuten punokset). Itse ainakin löydän punokset aina lähimmästä velcrosta.
Ei välttämättä ole huono ajatus omistaa kahdet hanskat — talvi- ja kesäkäyttöön omat.

Muut pikkuhilpetöörit

Laskuvarjon omistaminen vaatii luonnollisesti muutamia perustarvikkeita, joita kannattaa olla aina mukana kamakassissa. Mutta ennenkuin mennään hilpetööreihin niin sananen kamakasseista:

Laskuvarjovalmistajilla on omia kamakasseja, jotka ovat periaatteessa ihan ok. Niiden hinnat tosin joskus saattavat olla melkeinpä kohtuuttomia ja käytettävyyskin on hieman huonohko ja kokokin yleensä hieman liian pieni. Kannattaa huolehtia, että kamakassi on sellainen kiva, jota voi vetää perässä (renkaat ovat näppärät mm. lentokentillä) ja että sinne mahtuu kaikki hyppäämiseen liittyvät rojut (suosittelen kooksi luokkaa 100litraa). Esimerkiksi Quiksilverillä, Oakleyllä ja muilla snoukka-skeitti-surffikamavalmistajilla löytyy tähänkin käyttöön soveltuvia laukkuja. Myös paikallinen laukkukauppa saattaa auttaa asiassa.

Mutta nyt niihin hilpetööreihin:

  • Tubesit
    Oletuksena laskuvarjon mukana tulee kumilenkkejä, joilla siis punostetaan punokset sisäpussin päälle. Kumilenkkejä saa yleensä vaihtaa suhteellisen tiuhaan ja mielestäni parempi vaihtoehto on käyttää tubeseja. Ne ovat siis samanlaisia lenkkejä, mutta valmistettu silikonista. Joku on joskus sanonut että tubesit kuluttavat punoksia vähemmän kuin kumilenkit ja toisaalta joku väitti myös, että avauksetkin ovat parempia. Näille en osaa esittää muuta lähdettä kuin kuuluisan Joku Muun.
    Joka tapauksessa miellyttäviä käyttää ja itse joudun vaihtamaan noin 1–2 tubesia vuodessa (hyppymäärä ~100/vuosi).
    Aiheeseen — kuten lähes kaikkiin muihinkin hyppäämiseen liittyviin asioihin — löytyy myös toinen katsantokanta, jonka perusteella tubesit eivät nyt sitten niin hyviä olekaan.
    Kuulut sitten kumpaan tahansa kuppikuntaan, käytä niitä oikein: älä sekoita eri kokoisia tai varsinkaan tubeseja ja kumilenkkejä keskenään.
  • Loopit
    Looppeja, eli siis niitä naruja joilla päävarjon läpät suljetaan, kannattaa pitää aina mukana. Kannattaa myös harkita looppien tekemisen opettelu. Ei ole nimittäin vaikeaa.
    Ostat sitten looppisi tai teet ne itse tai teetät ne, vaihda looppia usein. Joillakin dropzoneilla on käytäntö, että ehjän loopin saa vaihtaa ilmaiseksi, mutta katkenneen vaihtaminen ehjään maksaa. Kiva sopivasti valistava käytäntö mielestäni.
  • Paranarut
    Joihinkin valjaisiin saa kivaan jemmapaikkaan myös paranarun, joka tulee kivasti käyttöön niissä tilanteissa, kun joudut pakkaamaan varjon jossain muualla kuin koti-dropzonen pakkaushallissa.
  • Äänikorkeusmittareiden jne paristot
    Äänikorkeusmittareiden ja sähköisten muiden laitteiden paristoja kannattaa aina pitää mukana hypätessä ollessasi. Paristot ovat yleensä sen tyyppistä tavaraa, mitä ei saa lähimarketista. Tarkan markan hyppääjä ostaa paristot paikallisesta elektroniikkaliikkeestä, johon paristoja saa ainakin tilaamalla (Farnell varastoi ainakin näitä).
  • Korvatulpat
    Saattaa olla, että jonkun korvaan (har-har) tämä hilpetööri kuulostaa nössöilyltä, mutta mikäli olet paljon hyppykoneessa ilman kypärää (joka siis lähtökohtaisesti suojaa aika paljon melulta), suosittelen suojaamaan kuulosi korvatulpilla. Voit säilyttää yleensä niitä näppärästi kypärän pehmusteiden alla. Jos haluat motivaatiota näiden käyttämiseen, uhraa ajastasi pieni hetki keskusteluun tinnituksesta kärsivän ihmisen kanssa.

Yepzon

Tilastollisesti, mikäli hyppäät noin tuhat hyppyä, kohdallesi tulee varavarjotoimenpiteiden suoritus. Päävarjon irtipäästön seurauksena taivaalle (ja gravitaation voimasta lopulta maahan) päätyy päävarjokokonaisuuden (päävarjo, sisäpussi ja yhdyspunoksen päässä aputatti) lisäksi varavarjon sisäpussi (freebag) ja jousitatti.

Näitä rojuja sitten ollaan tavattu etsiä joko hyvin lyhyen aikaa tai vaihtoehtoisesti kuukausia.

Onneksi tekniikka kehittyy ja suomalainen Yepzon valmistaa pientä paikanninlaitetta, jolla päävarjon etsiminen helpottuu merkittävästi.

Laite on pieni, pyöristetyn ja hieman litistetyn tulitikkuaskin kokoinen ja sisältää mm. gps-paikantimen, nfc-piirin, bluetoothin ja gsm-yhteyden ja saa virtansa sisäänrakennetusta akusta.

Laite maksaa alle 100€, riippuen vähän kulloinkin voimassa olevan tarjouksen mukaan jotain 40€ ylöspäin.

Laskuvarjotouhuissa laitteen toimintalogiikka on seuraava:

  1. Laite asennetaan omien ohjeiden mukaan (paritetaan mieluiten vähintään kahteen mobiililaitteeseen)
  2. Päävarjon sisäpussiin asennetaan laskuvarjokorjaajan toimesta pieni tasku, johon laite laitetaan
  3. Päivitysväliksi voidaan asettaa käytännössä maksimit*, sekä “Liikkeessä” että “Levossa” -tiloihin
  4. Mikäli joudut tekemään päävarjon irtipäästön hypylläsi, käy ensimmäisenä painamassa luuristasi “Paikanna” ja saat mobiiliisi tiedon laitteen sijainnista seuraavan 20 minuutin aikana
  5. Käy hakemassa varjosi ja hoida kamasi takaisin kuntoon kalustomestarisi kanssa
* Laitteen toimintalogiikka on se, että laitteeseen määritellään päivitysvälit sekä liike-tilanteeseen että paikallaanolo-tilanteeseen. Mitä lyhemmät päivitysvälit, sitä nopeammin akku kuluu. Itse asetin päivitysväliksi molempiin yhden päivän.
Aikalaskuri alkaa aina alusta siinä vaiheessa, kun laitteen tila (liike/paikallaanolo) vaihtuu. Liike-tila muuttuu paikallaanolotilaksi silloin, kun laite on ollut paikallaan 20 minuuttia.
Tästä johdettuna siis: kun irtipäästön jälkeen laite (ja varjo) laskeutuu maahan ja on paikallaan 20 minuuttia ja sen aikana on käyty mobiilisoftasta painettu “Paikanna” niin laite saa tuon käskyn siten, että varjo on helposti löydettävissä.

Loppusanat

Toivon, että tästä tekstistä on hyötyä sinulle, joka hankit ensimmäisiä hyppykamojasi.

Voit jättää — ja toivon, että jätät — tekstistä kommentteja/kysymyksiä/lisätietoja tuleville lukijoille ja kirjoittajalle joko alaosan kommentteihin tai johonkin kohtaan maalaamalla tekstiä ja klikkaamalla puhekuplaa.


Kiitos kaikille oikolukijoille ja kysymyksiä/parannuksia/korjausehdotuksia esittäneille: Hanna, Mari, Simppa, Markus, Joonas, Vikke, Makkis, Vesa, Esa, 207, Maikki, Kimmo, Petri, Perttu. Nimet muutettu osittain.