Onnellisuusprofessorin ajatuksia
Markku Ojanen on yksi keynote –puhujistamme Start Up! Suomen Nuorkauppakamareiden kansallisessa vuosikokouksessa huhtikuussa 2023.
Kuka Markku Ojanen?
- Psykologian emeritusprofessori, tietokirjailija
- Tulossa 40. kirja: Positiivisen psykologian käsikirja (Basam books)
- Luennoitsija eritoten onnellisuuteen liittyvistä aiheista
- Tekee tällä hetkellä tutkimusta onnellisuudesta sekä syövän psykososiaalisista tekijöistä
Mitä sinulle tarkoittaa olla onnellisuustutkija tai “onnellisuusprofessori”?
”Onnellisuusprofessori”-nimikkeen minulle antoi eräs toimittaja 1990-luvun puolivälissä. Mielestäni se on parempi titteli kuin “skitsofreniaprofessori” tai “masennusprofessori”. Olen tutkinut paljon myös skitsofreniaa ja masennusta — niitäkin vahvuuksien näkökulmasta. Onnellisuuden tutkijana yritän pysyä mukana yhä laajenevassa ja paisuvassa tutkimuksessa. Onnellisuuden vaativuus tutkimuskohteena pitää virkeänä. Hieno asia on hyveisiin liittyvän tutkimuksen lisääntyminen onnellisuuden yhteydessä.
Mitkä tekijät ovat edesauttaneet pääsemistäsi siihen pisteeseen missä olet nyt?
Olen jo 78-vuotias, joten tutkimuksessa ajankohtaan nähden uutta oli varhainen kiinnostukseni (jo 1960-luvun lopussa) elämän myönteisiin puoliin, mutta vielä tärkeämpää elämässäni on ollut puoliso ja kaksi poikaa.
Mitä vahvuuksiini tulee, kuulun siihen ikäpolveen, jolle kysymys vahvuuksista saa aikaan nikottelua. Näin siitä huolimatta, että olen niiden tunnistamista ja vaalimista suositellut muille. Kun 1980-luvulla törmäsin ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti tähän kysymykseen, en keksinyt muuta kuin että olen hyvä lentopallon pelaaja. Nyt rohkenen sanoa, että innostus ja ahkeruus ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin.
Miksi onnellisuudesta työelämässä pitäisi kiinnostua?
Kauan se kesti, ennen kuin kiinnostus heräsi. Vielä 2000-luvun alussa, kun minulta pyydettiin kirjoitusta tästä teemasta, en löytänyt mitään vaikka etsin hiki hatussa. Dalai Lamaa oli haasteltu työstä ja onnellisuudesta. (Sisälsi vain latteuksia.) Vasta muutaman vuoden kuluttua löysin ensimmäisen artikkelin, joka oli otsikoitu “työ ja onnellisuus”.
Kuitenkin työtyytyväisyyttä oli kysytty jo pitkään. Minäkin kysyin sitä jo 1970-luvun alussa. Nyt on mahdollista sanoa, että onnellisuus on yhteydessä myös työn tuloksiin, joskin kyseessä on paljolti persoonallisuuden piirre, joka näkyy muuallakin kuin työssä. Ihmisten luontainen onnellisuus alenee, jos johtaminen ja olosuhteet ovat surkeita. Yhdysvalloissa on havaittu, että katkerat ja kitkerät työntekijät tekevät vahinkoa organisaatiolle — ja työn tulokset tietysti kärsivät.
Miten johtajuutta tulisi uudelleenmääritellä? Mitä on tulevaisuuden johtajuus?
Ei minulla taida olla eväitä määrittää monimuotoista johtajuutta uudelleen, koska minua kiinnostaa vain johtajuuden psykologinen puoli. Minua kuitenkin kiehtovat ne tutkimukset, joissa on tullut esiin monien huippujohtajien nöyryys — vaikka näkyvyyttä saavat tietenkin aivan toisenlaiset persoonat. Johtajilla tulisi olla riittävästi itsetuntemusta, jotta eivät sorru ihmisten kohtelussa aivan alkeellisiin virheisiin. Sellaista on vieläkin ihan liian paljon. Palveleva johtajuus innostaa minua ja sellaista yritin työssä ollessani toteuttaa.
Mitä haluat että kuulijat omaksuvat esityksestäsi?
Tärkeitä asioita on paljon. Edelliseen viitaten korostan itsetuntemuksen, myönteisyyden, innostuksen ja aidon nöyryyden merkitystä. Toki erilaisissa organisaatioissa tarvitaan erilaisia painotuksia ja myös johtajat ovat persoonallisuudeltaan erilaisia, mutta koskaan ei saa unohtaa kunnioittavaa suhtautumista työtovereihin. Myös jämäkkyyttä tarvitaan, mutta se ei saa olla ylimielistä ja kyselemätöntä.
Miten otat muutoksen haltuun omassa elämässäsi?
Muutos on ensin ottanut minut haltuun ja sitten olen yrittänyt siihen vaikuttaa siinä määrin kuin se on mahdollista. Kehtaanko sanoa, että noin kahdessakymmenessä hankkeessa olen ollut muutoksia eri organisaatioissa edistämässä, mutta kun niitä tulee omaan organisaatioon, olen murissut muiden mukana. Sen olen oppinut, että johto ei saa koskaan käyttää sanaa “muutosvastarinta”, ei edes keskenään. On hyvä tunnistaa myös omat rajat, koska jos kuvittelee omista voimistaan liikaa, joutuu ottamaan vastuuta myös siitä, että tavoitteet eivät toteudu.
Terkut nuorkauppakamarilaisille?
Pitäkää huolta läheisistänne, toisistanne ja työtovereistanne (= ”alaisistanne”). Vaikka on hyvä tunnistaa vahvuuksiaan, aina on mahdollista kehittyä ihmisenä ja työntekijänä, olipa sitten missä roolissa tahansa. Usein omien heikkouksien tunnistaminen on vielä tärkeämpää kuin vahvuuksien tunnistaminen. Ei tietenkään ole hyväksi arvioida vain heikkouksia, mutta pelkästään vahvuuksien kuvaaminen voi peittää ilmeisiä puutteita — joita meillä kaikilla on!
Markku Ojasen tekstin pohjalta rakentaneet Anne Ylihärsilä ja Mirella Mellonmaa
