Poloinen pikku Polo

Volkswagen Polo 1.2, vuosimallia 2004

Suomen autoblogi
Nov 1 · 3 min read

Volkswagen Polon mallihistorian juuret ulottuvat 70-luvulle saakka. Tällä hetkellä tuotannossa on jo Polon kuudes sukupolvi, joka esiteltiin vuonna 2017. Tänään ajossa ollut Polo on vuodelta 2004 ja edustaa mallihistorian neljättä sukupolvea.

Kolmiovinen pikku-Polo

Ensivaikutelmat

Kuten jo aiemmin koeajettu Honda Jazz, tämäkään auto ei ole mikään suuri katseenvangitsija, vaan ennemmin luotettava ratsu, joka kuljettaa ohjastajansa paikasta A paikkaan B. Tästä yksilöstä puuttui kokonaan pölykapselit, mikä korostaa autosta huokuvaa yksinkertaisuutta. Vaikka koripaneeleihin on haettu pyöreyttä, on auton muotoilu nykymittapuulla hyvin pelkistetty.

Keulan ilme on ystävällinen ja valoisa pyöreine ajovaloineen. Poissa on tuo nykymuodin mukainen äkäinen ilme, jota muotoilijat tykkäävät tänä päivänä kaikkiin autoihin sisällyttää.

Kolmiovisen mallin ovi on leveähkö ja sen sulkeminen vaatii huolellisuutta ja voimaa — huomasin nimittäin palan matkaa ajettuani, että kuljettajan ovi oli hieman raollaan. Auton vähäiseen varusteluun ei kuulunut edes varoitusvaloa aiheesta, vaan asia piti huomata vaistonvaraisesti.

Kuskin penkillä

Auto on varustelultaan riisuttu, kuten nappuloiden vähäisyydestä näkee

Kuljettajan paikalta näkymä on kiltisti sanottuna pelkistetty. Nappuloita on vähän ja huomio kiinnittyy ohjauspylvään viiksiin, joissa ei hirveästi symboleita ole, toisin kuin modernimmeissa autoissa on totuttu. Ilmastointia autossa ei ole ja lämmityslaitetta ohjataan perinteisin pyörökytkimin. Kuljettajan ja etumatkustajan penkilämmittimet sentään Polossa on ja vieläpä moniportaisin säädöin. Lyhyellä koeajolla penkit lämpisivät ykkösteholla jo ihan mukavasti.

Kuvaa otettaessa mittarivalot eivät olleet päällä, mutta ne ovat väriltään siniset, mikä ei miellytä koeajajan silmää. Mittaristo on selkeä, ei kuitenkaan niin artikuloitu, kuin hiljattain koeajetussa Honda Jazzissa. Ratti on käteen melko liukas, eikä siinä ole minkäänlaisia kaukosäätöjä esimerkiksi radioon. Keskikonsolin päällä on säilytystila pikkutavaroille. En kokeillut mahtuisiko siihen älypuhelin, mutta tottapahan siinä sellaistakin voisi säilyttää.

Ajoasento on varsin miellyttävä. Polkimet ovat lähellä toisiaan, mikä saattaa isojalkaiselle olla ongelma. Plussaa verrattuna juuri ajettuun Honda Jazziin on kytkinjalan lepopaikka.

Vaihteenvalitsin toimii säntillisesti. Kytkimen liikerata on Volkkareille tuttuun tapaan laaja ja kytkin ottaa kiinni melko ylhäällä.

Ajossa

Polon ystävällinen katse.

Auto hörähtää pikkupakkasella hieman yskähdellen käyntiin ja hetken luulen käyntiäänen perusteella Poloa diesel-autoksi. Matalilla kierroksilla ja kylmänä koneen käyntiääni on hieman kulmikas tasaiseen japskihyrinään tottuneille korvilleni.

Polo lähtee nöyrästi liikkeelle. Maantielle käännyttäessä kokeilen hieman kaasupoljinta ja saan jalkani liikkelle pienen ja kiltin vasteen. Kierrosmittarin punaraja on siinä kuudessa tuhannessa ja kyllä moottorin sinne asti saa kierrättää, mikäli haluaa minkäänlaisesta kiihtyvyydestä puhua. Asfaltille tultaessa kokeilen vielä uudestaan, mitä 1.2:lla myllyllä on tarjota, mutta kiihtyvyys ei ole todellakaan päätä huimaava, kuten arvata saattaa.

Ohjaus vaikuttaa näppeihin sähkötehosteiselta. Ohjaustuntuma on melko pumpulinen, mutta kuitenkin looginen. Mikään laserintarkka rata-auto Polo ei ohjaustuntumaltaan ole, mutta tuskinpa sitä kukaan autoa ostatteleva odottaakaan.

Pieni kone yrittää kyllä, mutta vääntöä siinä ei hirveästi ole. Kolmen kympin vauhdissa kolmosella kone vielä jaksaa murista yritteliäästi, mutta mitään nykähdyksiä ei tapahdu. Nelosvaihteella viidestä kympistä kuuteen kymppiin kiihdyttäminen vaatii kärsivällisyyttä. Tukkirekasta pääsee kyllä varmasti ohi, mutta matkaa on varattava riittävästi ja konetta kannattaa kierrättää rohkeasti yläkierroksille asti.

Rengasmelu Polossa on melkoinen, varsinkin kun alla pyörii nastanakit. Maantiellä auto kuitenkin rullaa eteenpäin vakaasti, mikä lienee auton kokoon nähden pitkähkön akselivälin ansiota.

Ostaisinko?

Polon lupsakka takalisto

Autoa ostaessa on aina tärkeintä arvioida omat tarpeensa. Polo ei minussa herätä sen suurempia tunteita suuntaan taikka toiseen — jos nyt ei lasketa sinisistä mittarivaloista koituvaa lievää ärtymystä.

Autossa on pieni moottori, joka ei pröystäile suorituskyvyllä, mutta on varmasti melko taloudellinen. Lisävarustelista on laihanlainen, mikä toisaalta tarkoittaa, että rikkoutuvia osia on vähemmän, mikä voi pitkässä juoksussa olla suurikin etu. Suurin piirtein samoilla kilometreillä olevan Polon näyttää saavan Nettiautosta alle 1500 euron, joten jos halvat kilometrit kiinnostaa, on Polo ihan varteenotettava vaihtoehto.

Nopealla nettiharavoinnilla (autotie.fi) vaikuttaa siltä, että Polossa on kuitenkin enemmän tielle jättäviä vikoja, kuin vaikkapa tuossa allekirjoittaneen Jazzissa, joten Polon luotettavuudesta en mene tällä koeajokokemuksella sanomaan. Takaisinkutsuun johtaneita vikoja Polossa on kuitenkin vähemmän kuin mainitussa Jazzissa.

Suomen autoblogi

Written by

Kirjoituksia erilaisista autoista.

Welcome to a place where words matter. On Medium, smart voices and original ideas take center stage - with no ads in sight. Watch
Follow all the topics you care about, and we’ll deliver the best stories for you to your homepage and inbox. Explore
Get unlimited access to the best stories on Medium — and support writers while you’re at it. Just $5/month. Upgrade